lauantai 27. huhtikuuta 2013

Sword Art On/Offline





Kyllä, tänään puhun Sword Art Onlinesta. (tai SAO:sta näin kansankielellä.) ja olin tosi kekseliäs otsikon kanssa… Sain idean katsoa tämän animen, koska näin, että Anime-lehden numerossa 1/2013 oli suuri juttu siitä ja se oli muutenkin yksi isoimmista keskustelunherättäjistä viime vuonna. Minä olen nyt vähän myöhässä tätä katsoessani, mutta halusin näin suhteellisen uuden harrastajan näkökulmasta katsoa mistä oikein puhuttiin.

En siis spoilannut itseäni lukemalla anime -lehden artikkelia, joten tiesin vain, että kyse on animesta, jossa ihmiset joutuvat jumiin pelin sisään ja kuolevat oikeasti, jos kuolevat pelissä. Konsepti kuulosti mielenkiintoiselta, mutta enemmän minua kiinnosti miksi siitä puhuttiin niin paljon? Ja (ehkä turhana) varoituksena: tästä eteenpäin teksti spoilaa!


Jo alusta asti SAO on erittäin koukuttava juuri lähtöasetelman kuolemaulottuvuuden takia. Myös päähenkilö Kiriton asema pelin betatestaajana säästää katsojan liialta alkusäätämiseltä ja antaa enemmän aikaa draamalle, sekä SAO:n maailman ihastelemiselle.

 SAO:n maailma on todella kaunis ja animea katsellessa huokailin välillä sitä, kuinka mielenkiintoista olisikaan upota vain johonkin eri maailmaan kaikkien aistien kanssa. Fantasiateemainen MMO –peli tuntuisi siltä kuin saisi kaikenlaiset unelmat kirjojen ja elokuvien maailmaan uppoamisesta toteutetuksi. Animen laatu taiteellisesti on siis mahtava niin taustojen kuin taistelujenkin kannalta katsottuna. Myös animen toisen juonikaaren peli AlfHeim Online antaa fantasia- ja scifihörhöille lisää haaveiltavaa: Siinä lentäminen on mahdollista. Myös sarjan musiikki niin soundtrackien kuin openingien ja endingien osalta oli oma mahtava lisänsä ja auttoi uppoutumaan sarjan maailmaan.   

Eikö olekin kaunis?

Suurin yllätys minulle SAO:a katsoessa oli juuri se, ettei sitä pelattukaan loppuun asti vaan mukaan otettiin myös toinen peli. Välillä tuntui siltä kuin kaksi eri animea, jotka kertovat samoista hahmoista oli survottu yhden nimen alle. Myös sen takia sarjan alku tuntui menevän supernopeasti eteenpäin. Yhtäkkiä siinä oli kulunut 2 vuotta. Siinä vaiheessa minua alkoi kiinnostaa mitä tapahtuu, kun he lopulta heräävät? Olisivatko kehot siirretty sairaalahoitoon vai olivatko kaikkien pelaajien kehot riutuneet kuoleman partaalle? Miten kävisi sellaisille, jotka elävät yksin, eikä heillä ole läheisiä toimittamassa heitä sairaalaan?


Mielenkiintoisin juonenkäänne oli sijoittaa sarjan huippukohta, eli SAO:n voitto keskelle animea. Luulin melkein tosissani, että anime oikeasti loppui Kiriton heräämisen jälkeen 14. jaksossa, koska en keksinyt miten se voisi siitä enää jatkua järkevästi.

Eikä se järkevästi jatkunutkaan. Viimeinen puolikas sarjasta oli minusta paljon huonompi ja olisin jopa mieluummin ottanut lyhyemmän animen, joka loppuu Kiriton heräämisen ja Asunan kanssa yhteen päätymiseen, kuin katsonut puolet sarjasta kuinka Asunan hahmon rooli muuttui taistelijasta pelastettavaksi. Asuna oli hurjan paljon mielenkiintoisempi hahmo, kun häntä ei ollut teljetty häkkiin. Plussaa täytyy kuitenkin antaa siitä, etten arvannut viimeisen vastustajan SAO:ssa olevan Heathcliff/Kayaba Akihiko. Se oli oikeasti toimiva juonenkäänne. Muutenkin sarjan pahikset oli hyvin toteutettu.

Limainen pahis on Limainen.

Muut sarjan sivuhahmot olivatkin sitten aika turhia. Alkujaksojen tytöt tuntuivat siltä, kuin heitä olisi yritetty koko ajan parittaa Kiritolle. Myös Kiriton satunnaiset pelikaverit (siis kaikki, jotka eivät kuolleet) tuntuivat osittain turhilta, kun Kiriton ja Asunan suhde vei suurimman osan huomiosta. Myös heidän virtuaalilapsensa Yui oli ärsyttävä, koska pystyi siirtymään pelimaailmasta toiseen. Vaikka toihan hän mukavan lisän draamapuolelle.

Virtuaalilapsi Yui
Pakko mainita vielä, että ryhtyessäni katsomaan SAO:a, huomasin siinä käytettävän sellaista pelisanastoa, etten olisi ymmärtänyt sitä, jos en olisi aiemmin pelannut WoW:ia. Toisaalta tällaiset pienet asiat eivät ehkä juonen kannalta ole niin merkityksellisiä, mutta katselumukavuuden kannalta jargonia olisi saanut olla vähemmän. Ihan siltäkin varalta, että kaikki jotka katsovat SAO:a, eivät välttämättä ole pelanneet mitään roolipelejä, jolloin kaikki ”partyt”, ”raidit” ja ”avatarit” eivät aukea. 

 

Vaikka pelijargon saattaa tuntua vaikeasti ymmärrettävältä, on muu osa animesta kuitenkin niin söpöä ja mukaansatempaavaa, että tätä draamalla ja actionilla varustettua höttöä voisi katsoa maailman ääriin asti. Loppuarvosanaksi annoin 8/10, mutta ehdottomasti olisin antanut enemmän, jos sarjassa ei olisi ollut loppupuoliskoa.

Translation: Sword art on/offline


Yes, today I’m gonna talk about Sword Art Online (or more commonly known as SAO). And I was really creative with the heading… I got the idea to watch this anime, because I saw an article about it in Finland’s anime magazine. (1/2013). There was a big article about it and it was one of the biggest talk about animes last year. I am a little bit late watching this now, but I wanted to see what everybody talked about from my relatively amateur point-of-view.

I didn't spoil my self, so I didn't read the article in anime magazine. So only thing I knew about it was that it’s about a game that people are stuck in and if they die in there, they die in real world also. The concept sounded interesting, but I was more interested why people talked about it so much? And (maybe in vain) from this point on the text is gonna spoil!

 From the very beginning SAO was really addictive, because of the death aspect. Also the fact that Kirito was a beta tester of the game saves the viewer from extra time to get to know the game and gives more time to the drama and also to admire the beautiful world of SAO.  

SAO’s world is really beautiful and while watching the anime I sometimes sighed about the fact that it would be just so cool to jump into a different world with all your senses. Fantasy themed MMO-game would feel like getting all your dreams of sinking into books and movies worlds true. The anime’s quality in art was awesome both background and action scenes point-of-view. Also the animes second game AlfHeim Online gives even more dreams to fantasy and scifi nerds: There people are able to fly. Also the music of the series was amazing. The opening and endings and also the soundtracks  made it more possible to sink into the anime’s world.  

The biggest surprise for me while watching SAO was that it wasn't played to the end but there’s was another game also. From time to time it felt like two different animes with the same people were mashed together under one name. Also because of that the Beginning of the series felt like it went on too fast. Suddenly two whole years had passed by. During that point started thinking what happens when they wake up? Would the bodies have been moved to hospitals or would all the bodies of gamers have starved to almost death? What would happen to the people who live alone and they don’t have family who would move them to hospital?

The most interesting plot twist was to put the series high point, in other words beating SAO in the middle of the anime. I almost believed that the anime ended when Kirito woke up in the 14th episode, because I couldn't figure out how it would continue rationally after that.

And it didn't continue rationally. The last half of the series was worst in my opinion and I would have taken a shorter anime which ends to Kirito’s wake up and Asuna and him ending up together rather than watching half the series how Asuna’s role turned from fighter to damsel in distress. Asuna was more interesting character when she was not locked up in a cage. Though I have to give a plus, that I didn't guess the last boss in SAO to be Heathcliff/Kayaba Akihiko. It really was a functional plot twist. As it is the other bad guys in the anime were also well written.  

The other side characters were a little useless. The girls in some of the episodes in begin felt like they were tried to be paired with Kirito. Also Kirito’s random player buddies (I mean, the ones who didn’t die) felt partly unnecessary, when the relationship of Kirito and Asuna rook the whole attention. Also their virtual child Yui was annoying, because she could move from game world to another. Although she gave a nice spin to the drama side. 

I have to say that when I started watching SAO, I noticed that they used a lot of game vocabulary, that I would have not understood if I haven’t played WoW. On the other hand these little things are not so necessary from the plots pint-of-view, but I would have enjoyed it more without the game jargon. And I also thought that some people who watch SAO, might have not played any role play games before, so all the “parties”, “raids” and “avatars” don’t mean anything to them. 

Game jargon might feel like it’s hard to understand but the other parts of the anime is so cute and gripping that you could watch this fluff with drama and action to the end of the world. I gave this 8/10, but definitively I would have given more if the series ended after the first half.  (sorry about all the pictures being in the Finnish part :D)


Sata kirjaa vuonna 2013


Aloitin tämän haasteen jo vuoden alusta, mutta en silloin saanut päähäni laittaa sitä tänne. Nyt se kuitenkin löytyy tuolta sivupalkista oikealta. Tällä hetkellä olen hiukan (*köhpaljonköh*) myöhässä siitä mitä minun olisi jo pitänyt lukea, jos yrittäisin lukea tasaisesti. Olen valinnut turhan paksuja kirjoja luettavaksi XD.


Hundred books in year 2013


I started this challenge at the beginning of this year, but I didn’t realize I could put it in here also. Now you can see it from the side bar on the right. At the moment I am a little  (*krhmlotkrhm*) late from the amount I should have read up this point, if I try to read it somewhat evenly. I’ve been choosing too thick books to read XD.  

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Anime Update!




Minun piti kirjoittaa tämä postaus jo eilen, mutta olin koko illan kavereiden ja siskoni kanssa katselemassa elokuvia tai tarkemmin kolme viimeistä Harry Potteria. Olin siellä kahteen ja heräsin tänään puoli yhden aikaan. On hirveen pitkä aika siitä, kun oon viimeksi nukkunut näin pitkään. herään yleensä viikonloppunakin viimeistään kymmeneltä. Minun kanssani on varmasti mukavaa katsoa Pottereita, koska tykkään kommentoida kaikkea mitä tapahtuu XD esim. huomauttamalla ”noin ei kyllä tapahtunut kirjassa” tai ”tiesittekö muuten, että…” Sain myös selittää monia mukavia yksityiskohtia juonesta :DDD. Järkytyn välillä aina itsekin siitä, kuinka paljon oikeastaan tiedän ”turhia” faktoja Pottereista.  Mulla ainakin oli hauskaa.  

I was supposed to write this post yesterday, but I spent the whole evening with my friends and my sister watching movies, or more closely the last three Harry Potter’s. I was there to 2 am and woke up this “morning” at 12:30. It has been so long since I last slept this long. Usually I wake up at the latest at ten on weekends as well. And it must be fun to watch Potter’s with me, because I like to comment everything that happens XD for example pointing out “That’s not how it went in books.” or “Did you know that…” I got to explain a lot nice details about the plot :DDD. I sometimes get shocked of how much I know little “not important” details about Potter’s. Well, I had fun.

Sain lippuni The GazettEn keikalle! Siihen tuli pieni lisäjännitys momentti, koska olin tyhmänä mennyt varaamaan ajotunnin juuri siihen lipunmyynnin alun päälle. Olin kotona kuitenkin 9:45 aikaan (liput tuli myyntiin yhdeksältä) ja sain lipun ostettua. Silloin tiketti näytti jo ”lippuja jäljellä vähän”. Yhteentoista mennessä se oli loppuunvarattu. Näin kuitenkin, että jossain vaiheessa eilen esim. tuli uusi erä lippuja myyntiin vähäksi aikaa. Kävin hakemassa lippuni torstaina, koska halusin sen konkreettisesti käteen, jotta voin olla varma XD.

I got my ticket to The GazettE’s concert! It became with a little more excitement than I thought, because I had booked a driving lesson on the time the tickets went on sale. I was home at 9:45 (and the tickets were on sale at 9) and I got the ticket. At that point the site that sold the tickets showed “only a little tickets left”. By eleven, the tickets were outbooked. However, I saw yesterday at one point that there were a new entry of tickets on sale. I went to pick up my ticket on Thursday, because I wanted it concretely on my hand before I was really sure of its existence XD.  
Lippuni <3

Prisoner of Pottermore part 2 (*part 1*)


Pottermoressa avautui sitten Azkabanin vangin luvut 8-15. Spoilaan lukuja tietenkin, kun puhun tästä… Kokonaisuudessaan voisin sanoa, että nämä luvut olivat tylsimmät tähän mennessä. Ainut uusi ja kiva juttu olivat nuo pätkät äänikirjoista vähän missä sattuu luvuissa.

So, Pottermore opened The prisoner of Azkaban’s chapters 8 to 15. I obviously going to spoil them, when talking about this… On the whole I could say that these chapter’s were the most boring up to this point. The only nice new thing were the extracts of the audio books in some chapters.


 Oli kiva kun hunajaherttuaan oli laitettu taas niitä herkkuja mitä kirjassakin mainittiin. Ärsyttää se, jos missään vaiheessa ei tehdä peliä sitä varten, että saa generoitua oman suojeliuksen. Koska nyt ei vielä ainakaan saanut… Se toisi mukavan lisän ankeuttajaharjoittelu lukuun. Hauskaa oli kyllä, kun 14. luvussa sai lukea Kalkaroksen haukut kelmien kartasta :D Se on yksi hauskimmista kohdista koko kirjasarjassa.

It was nice that they had put the sweets from the book to honeydukes, that were mentioned in the book. I’m annoyed because there was no game that generates a Patronus. If they don’t do that at any point I’ll be so sad. And the game would bring a nice extra to the chapter where Harry practice’s making them. It was fun, when in the chapter 14. You get to read the marauder’s map’s mocks of Snape :D It is one of the funniest parts in the whole series.

Anime update


Love Hina

Katsoin Love Hinan tässä viimeisessä kahdessa viikossa. En ole juuri katsonut tytöille suunnattua animea aikaisemmin paitsi Fruits Basketin. Päätin sitten ottaa haasteeksi katsoa jotain muuta kuin Shounenia. Valitsin Love Hinan, koska olin kuullut sarjan nimen aikaisemmin ja oletan sen olevan jonkunlainen ”klassikko” tai alkusysäys haaremisarjoille? Yllättäen pidin Love Hinasta aika paljon.

I watched Love Hina during the last two weeks. I haven’t really watched any anime for girls except Fruits Basket. So I decided to watch something other than Shounen. I chose Love Hina, because I've heard the animes name before and I assume it’s some kind of “classic” and a starter of harem animes? Surprisingly, I liked Love Hina pretty much.


En tiedä onko spoilausvaroitus turha tässä, mutta kuitenkin yllättäen spoilaan.  Eli, en tiedä millaisia haaremianimet yleensä ovat, mutta jotenkin luulen, ettei niissä aina ole alusta asti selvää kenen kanssa päähenkilö päätyy yhteen? Tämä oli hiukan ärsyttävää Love Hinaa katsoessa, varsinkin, kun katsoi kaikkien muiden tyttöjen piirittävän Keitaroa. Vaikka eihän sitä suoraan sanottu kuin vasta lopussa, että Naru oli se tyttö kenen kanssa lupaus oli tehty. Lisäksi alussa Keitaron alituinen hakkaaminen oli ihan hauskaa, mutta kun se alkoi toistua joka jaksossa ja aina samasta syytä se alkoi menettää merkitystään.

I don’t know if spoiler alert is unnecessary here, but surprisingly I am gonna spoil. So, I don’t really know what harem animes are usually like, but I guess, that usually it’s not clear from the start, who of them the main character is going end up with? This was a little annoying while watching Love Hina, especially when watching the other girls surrounding Keitaro. Although, it wasn't said straight nowhere else but in the end, that Naru was the girl, who he maid the promise with. Furthermore at the beginning the continuous Keitaro’s beating was fun, but when it started to repeat itself in every episode and always because of the same reason it started to lose its meaning.   

Love Hina


Muista talon tytöistä sen verran, että minusta Sue ja Sarah olivat vain ärsyttäviä enkä nähnyt Suen keksintöjä tai niistä syntynyttä huumoria hauskana. Lempparini tytöistä oli Motoko, vaikka joissain kohdissa ainainen miekan heiluttelu ärsytti. Inhokkihahmoni koko animessa oli ehkä Otohime. Aluksi hän oli ihan hyvä huumorin lähde, mutta myöhemmin vain ärsyttävä turhan hitaan ajatuksen juoksunsa kanssa. Parasta huumoria sarjaan toi Haruka (Keitaron täti), jonka satunnaiset huomautukset olivat mukava piristys.

About the other girls in the house I could say that, I think that Sue and Sarah were annoying and I didn't find Sue’s inventions or the humor that came out of them funny. My favorite of the girls was Motoko, although at some points the continuous sword swinging was annoying. My least favorite character in the whole anime was Otohime. At the starters she was a good cause of humor  but later she was just annoying because of her too slow thinking. The best humor to the series was brought by Haruka (Keitaro’s aunt), whose random point-outs were a nice spice.    

Edellisten kappaleiden perusteella voi kuulostaa siltä, etten tykännyt Love Hinasta. Mutta ihan oikeasti tykkäsin kyllä kokonaisuudesta. En tiedä olisiko sitten ollut parempia animeita, joilla testata haaremigenreä, mutta tälle annoin loppuarvosanaksi 7/10.

Based on the last two chapters of this text, you could get the feeling that I didn’t like Love Hina. But really, I liked it on the whole. I don’t know if there would have been netter animes to check out the harem genre, but I gave this 7/10 points at the end.

Gintama

Gintamaa olen katsonut nyt 20 jaksoa. Aloin katsomaan sitä, koska se on yksi ystäväni lempisarjoista ja halusin tietää millainen se on. Tällä hetkellä se on mielestäni mielenkiintoinen ja erittäin hauska sarja. Sitä katsoessa saa nauraa. Yksi mielenkiintoinen seikka, jonka olen siinä huomannut, on ns. neljännen seinän rikkominen. Lähes joka jaksossa puhutaan esim. ”kuinka tämä anime ei nyt kulje oikein” tai ”Shinpachin piti olla tämän animen luuseri!” Kuitenkin jatkossa katselen tätä sarjaa aina, kun huvittaa, koska pituuden takia en viitsi mitään maratonia pitää.

I have watched Gintama for 20 episodes now. I started to watch it because it’s one of my friends’ favorite series’s and I wanted to know what it’s like. At this point it’s interesting and very funny show. At least it gives a lot of laughs. One interesting point that I've noticed in the anime is so called breaking the fourth wall. In almost every episode they talk like “this anime isn't going in the way it should” or “Shinpachi’s supposed to be this animes loser!” Anyway, I’ll be watching this series when I am in the mood, because it’s so long that I don’t feel like doing a marathon.  






Naruto: Shippuuden (at 15/?)

Joo, yllätyin itsekin, että aloin katsomaan tätä, koska en erityisemmin pitänyt alku- Narutosta. (*puhun siitä täällä*) Sen lisäksi olin kuullut lähinnä haukkuja Shippuudenista mm. ”Se alku on ihan siedettävä, mutta uudemmat jaksot paskaa.” Päätin kuitenkin antaa Narutolle toisen tilaisuuden lähinnä sen takia, että se on niin mainstream sarja, että tuntuu ulkopuoliselta, jos ei ole katsonut sitä vähääkään.

Yeah, I was surprised myself when I started watching this, because I didn't actually like the beginning – Naruto. (*I talk about it in here*). On top of that I have heard mostly mocking of Shippuuden like “The beginning is watchable but the newest episodes are shit.” I decided to give Naruto a second chance mostly because, it’s so mainstream, that I feel like an outsider, if I haven’t watched it a bit at least.  




Pakko sanoa, että yllätyin positiivisesti. Pidän tätä alkua jo paljon parempana, mutta pelkään nyt, että myöhemmin taso huononee eikä tätä jaksa enää seurata. Kuitenkin, esimerkiksi musiikit jo openingin ja endigin kohdalla on isoa plussaa ja tykkään myös siitä, ettei Sakura ole enää aivan niin turha hahmo. Tätä katson mielenkiinnolla eteenpäin nyt ainakin...

I have to say that I was positively surprised. I think this beginning is a lot better, but know I fear that later the plot will go worst and I’m not interested anymore. However, for example the music is a lot better, already in the opening and ending. It’s a big plus. I also like the fact that Sakura isn't so useless character anymore. I’ll continue watching this with interest, at least for a while…