sunnuntai 22. syyskuuta 2013

The Cuckoo's calling ja muut kuulumiset


The Cuckoo's calling J.K Rowling/Robert Galbraith


The Cuckoo’s calling tai Käen kutsu, millä nimellä se tullaan suomentamaan, on J. K. Rowlingin salanimellä Robert Galbraith kirjoittama kirja, joka kertoo yksityisetsivä Cormoran Strikesta. Kirjassa tutkitaan 23-vuotiaan huippumalli Lula Landryn epäiltyä murhaa. Lulan adoptioveli John Bristow palkkaa Striken tutkimaan tapausta, koska toisin kuin media väittää, veli ei usko Lulan tehneen itsemurhaa.

I read the Cuckoo’s calling by J.K. Rowling, published under the pseudonym Robert Galbraith. It tells about a private investigator Cormoran Strike, who investigates the suspected murder of a 23-year-old, supermodel Lula Landry. Lula’s adopted brother John Bristow hires Strike to solve the case because, unlike media, John doesn’t think that Lula made a suicide.

Tämä kannen kuva on netistä, mutta omistan kirjan itse samalla kannella.
This cover pic is from internet but I own the book with the same cover.
Luin kirjan siis englanniksi (vähän pakko, kun se ei ole vielä ilmestynyt suomeksi XD) ja jostakin ihmeen syystä lukeminen edistyi minulla tosi hitaasti. Jostakin syystä kirjan kieli tuntui aukeavan minulle vähän hankalammin kuin esim. Rowlingin aikaisemman kirjan The Casual Vacancyn. Senkin olen lukenut vain englanniksi. Toisaalta kielenä englanti tuo oman lisähaasteensa ja yleensä vähintään tuplaa ajan jonka tarvitsen kirjan lukemiseen. Varsinkin jos en ole lukenut samaa kirjaa aikaisemmin suomeksi. Koska teksti siis oli hiukan vaikeasti avautuvaa, en jaksanut keksittyä lukemiseen kuin pätkiksi kerrallaan.

I read the book in English (I had to, It’s not in Finnish yet XD) and because of some weird thing the reading took me a pretty long time. For some reason the language was hard to understand, even a little harder than in The Casual Vacancy, which I’ve read only in English too. On the other hand English brings in an extra challenge and usually doubles the time I need for reading a book. Especially, if I haven’t read the same book in Finnish earlier. Because the language was so hard I had problems to concentrate to the reading for long moments.

Vaikka teksti olikin vaikeaa, luin kirjaa kuitenkin mielelläni ja se oli hyvää luettavaa. Tykkäsin erityisen paljon Strikesta hahmona, koska en ollut ennen lukenut kirjaa, jossa on sen kaltainen päähenkilö, joten kokemus oli avaava. Rowling onnistuu aina luomaan mielenkiintoisen hahmokaartin, joista paljastaa asioita vähitellen, niin että lukijan mielenkiinto pysyy yllä koko ajan, niin myös tässä kirjassa.

Although the text was hard to get in to, I read the book with pleasure and it was good. I really liked Strike as a character, because I haven’t read any book with that kind of main character before, so the experience was eye opening. Rowling always succeeds in making a set of characters, of which she reveals things little by little, so that the reader’s interest stays high. That happened while reading this book too.

Vielä täytyy kuitenkin mainita se, että tuskin olisin tarttunut kirjaan, jos en olisi tiennyt sen olevan Rowlingin kirjoittama. Sama juttu näkyy myös Goodreadsin käyttäjien arvosteluista kirjasta. Lähes kaikki ovat tarttuneet kirjaan vasta sen jälkeen, kun saivat tietää Rowlingin kirjoittaneen sen. Nyt kirjan luettuani, en kuitenkaan kadu sitä, että ostin sen kirjahyllyni täytteeksi.  

I have to mention the fact that I probably would have not grabbed on to this book, if I hadn’t known it was written by J.K. Rowling. The same shows in Goodreads reviews. Almost all the people had grabbed to the book after they heard it was Rowlings. Now after I’m finished with this book, I’m glad that I bought it.

Dan Brown: Kadonnut symboli/The Lost Symbol


Perjantaina sain luettua Dan Brownin kirjan Kadonnut symboli, joka on siis kolmas, jossa Harvardin symblogian professori Robert Langdon on päähenkilönä. Viime kuussa luin siis Enkelit ja demonit sekä Da Vinci -koodin ja kuten silloin sanoin, pidin Da Vinci -koodia huonompana noista kahdesta ja tämän kirjan kohdalla mennään aina vain alaspäin. Kahdessa edellisessä tykkäsin siitä, että kirjat sijoittuivat Eurooppaan, (ensimmäinen Roomaan ja toinen Pariisiin), mutta kadonnut symboli sijoittuu Washingtoniin. Se ei sinänsä huononna kirjaa mitenkään, sillä on mielenkiintoista saada tietää lisää siitäkin kaupungista ja sen symboleista yms. Tämä kirja ei kuitenkaan parantanut huonoa jälkimakua, joka jäi Da Vinci –koodin jälkeen, se pikemminkin pahensi sitä. Olen siis edelleen sitä mieltä, että Enkelit ja demonit on paras näistä kolmesta kirjasta, jotka olen Dan Brownilta lukenut.

On Friday I finished Dan Brown’s book the Lost Symbol. It’s the third book of Harvard professor of symbology Robert Langdon being the main character. Last month I read the Angels and Demons and the Da Vinci Code and as I then said I thought Da Vinci Code was worse of the two. And with this book it goes even worse. In the first two books I liked the fact that they were placed in European cities (first one in Rome, the second in Paris), but the Lost Symbol happens in Washington. It really doesn’t affect to the book being as bad, because it’s actually quite interesting to find out things about that city’s mysteries and symbols too. Although it doesn’t save the bad aftertaste I was left  with after Da Vinci Code, it almost made it worse. So I still think that Angels and Demos is the best out of these three, which I’ve read from Dan Brown.



Muut kuulumiset


Enää viikko The GazettEn keikkaan. En vaan osaa ajatella, että nään ne jätkät oikeasti kohta livenä. Se on vaan jotenkin niin uskomatonta.

Ostin sitten rannekkeen Fanfestiin, kun sain pähkäiltyä, että menenkö vai enkö, koska on liian lähellä Traconia yms yms yms. Ohjelmakartan julkaisun jälkeen mielenkiintoni kohosi kuitenkin siihen pisteeseen, että on pakko päästä sinne. Meinasin kierrättää cossia ja olla Hermione siellä.

Sekä keikalle että fanfestiin olen näillä näkymillä menossa yksin, joten seuraa huutelen tässä samalla.  

Only a week to The GazettE’s concert in Helsinki. I just can’t get over the fact that I’m really gonna see the boys live. It just so unbelievable.


I also bought a ticket to Fanfest which is a con for people who are fans of western pop culture, like Harry Potter, Game of Thrones, Doctor who and all that kind of things. I’ll be probably cosplaying as Hermione.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Nami Cosplay Wonderland in Tracon

Cosplay: Nami, One Piece, Water 7 look

Cossin tekovaiheet 1 2 3 4

Mietin itsekseni aikaisemmin, että missäköhän voisin ottaa kuvia Namista Tampere-talon lähellä. En edes muistanut, että vieressä oli lampi, jonka lähellä sai hienoja kuvia. Lauantai oli muutenkin mahtava päivä kuvaussessiolle sään puolesta.

Earlier I was trying to figure out where I could take the pics of Nami near the Tampere hall. I didn’t even remember that there was a pond near it. So I got great pics. Saturday was also nice day to take pics because the weather was so nice. 






Tämän cossin kanssa tuli sitten sellaisia ongelmia, että kengät hajosivat osittain joten jouduin tyytymään varakenkiin, jotka kuitenkin sopivat cossiin aivan hyvin. Myös lokitikkuni meni rikki mikä ärsytti, sillä olin kuitenkin käyttänyt aikaa sen tekemiseen suht paljon. Sen kuumaliimaukset pettivät, mitä en olisi uskonut tapahtuvan…

So the problems that came with the cosplay. My shoes broke so I had to settle with backup shoes, though they were nice with the cosplay too. Also my log pose broke which I didn’t expect because it was glued with hot glue. 

Peruukin latvat eivät myöskään suostuneet pysymään ulospäin kääntyneinä, mutta se nyt on aika pikkujuttu. 


Derp XD

Tracon 14-15.9.2013

Tracon. Viime viikonloppuni kului siis Tampereella coneillessa ja cossaillessa. Tämä oli toinen kertani Traconissa. En ole ehtinyt kirjoittaa ennen kuin nyt, koska alkuviikkoni oli hektinen ja minulle iski maanantaina conirutto, onneksi vain nuhana, mutta ärsyttävää kuitenkin. Mahdolliset kirjoitusvirheet siis voi laittaa kipeänä olemisen syyksi. Taas menen tällä samalla menetelmällä eli tässä postauksessa yleisesti conista ja ohjelmista ja hieman myöhemmin seuraa cosplaykuvapostaus.

Lauantaiaamupäivällä lähdin ajelemaan Tamperetta kohti ja olin Tampere-talolla yhdentoista aikaan. Ensimmäinen ohjelma, johon osallistuin, oli Tracon tanssii. Koska tanssiminen on mielestäni kivaa, pidin tietty ohjelmasta paljon. Tanssiessa tuli kuuma, sillä lauantai oli säiden puolesta parhautta. En olisi lauantain sään perusteella uskonut, että on syyskuu. Sunnuntai oli sitten säiden puolesta taas asia erikseen.

Joka tapauksessa tanssimisen jälkeen menin heittämään cossin päälle ja pakko mainita, että pidän erityisen paljon Tampere-talon pukkarista, koska se on niin tilava verrattuna esim. Sibben pukkaritiloihin.

Tracon. I spent the last weekend at Tampere in Tampere-talo in a con called Tracon. This was my second time there. I haven’t had the chance to write about it yet because I've been busy and also a little sick. Ok, in this post I’m gonna talk about the con and its programs and later I’ll be posting about my cosplay. I drove to Tampere around 10 Saturday morning. First thing went to was this dancing thing to J-pop. I love dancing so I thought it was fun. I was hot after it because the day was really warm, I wouldn't believe it was actually September. Well, on Sunday it rained so… After the dancing I went to change my cosplay on.  




Seuraava ohjelma, jota menin katsomaan, oli puhallinorkesterin konsertti. Vaikka en tunnistanutkaan kuin osan kappaleista, (mikä johtuu ihan siitä etten ole katsonut kyseessä olleita animeita tai pelannut pelejä), niin silti lähes jokainen kappale sai jossakin kohtaa aikaan kylmät väreet. Oli myös kiva huomata, että soittajat ja kapellimestari olivat panostaneet esitykseen muullakin tavalla kuin opettelemalla kappaleet. Esimerkkinä mainittakoon vaikka pukeutuminen, kuten tyttöjen vekkihameet ja polvisukat, sekä kapellimestarin kissankorvat. Kokonaisuudessaan konsertti oli erittäin nautittavaa soundtrackmusiikkia.

Lauantai-iltani menikin sitten Vanhalla yo-talolla K-18 iltabileissä, jonne menimme katsomaan ruotsalaista alternative rock-bändiä Overworldia, joka oli ihan hyvä. Liian myöhään tajusin, että olisi pitänyt ottaa korvatulpat mukaan, sillä meteli oli aikas kova.

The next thing I went to see was wind instrument orchestra’s concert where they played anime and game music. It was nice to notice that they had invested to the thing more than just learning the songs, for example the conductor had cat’s ears and other props were used too. Saturday night we went to see a Swedish alternative rock band Overworld, which was pretty good.  


Sunnuntaiaamuna heräsin aikaisin kuuntelemaan kymmeneltä alkanutta luentoa Shingeki no Kyojinista. Kuuntelin ohjelman, vaikka se spoilasi koko sarjan ja en ole lukenut mangaa. Mutta kuten anikin keskustelupalstalla ja muuallakin netissä on sanottu, ajattelin jo luennon aikana, että jos kohderyhmä on sellaiset ihmiset, jotka ovat katsoneet ja lukeneet koko sarjan, niin miksi puolet luennosta käytetään juonen ja hahmojen esittelyyn? Vaikka en ole edes lukenut mangaa siihen mihin asti sitä on tullut, olisin silti mieluummin kuunnellut lisää erilaisista teorioista ja arvailuista sarjan ympärillä, kuin kuunnellut esittelyjä hahmoista jotka tiedän jo.

Seuraava ohjelma, mitä menin katsomaan, oli ”What do Japanese think of foreign Otaku?” Se oli siis japanilaisten yliopisto-opiskelijoiden tekemä esitelmä tutkimuksesta, jossa he olivat kysyneet esim. japanilaisten mielipidettä Otakuista muualla kuin Japanissa sekä muuta aiheeseen liittyvää. Oli mielenkiintoista kuulla näitä asioita suoraan japanilaisilta, mutta selvästi ohjelmaan ei olisi tarvittu sille varattua 45 min aikaa, koska varsinainen esitelmä oli ohi vartissa ja sen jälkeen yleisö esitti kysymyksiä pitkään. Myöhemmin jonottaessani cosplaynäytökseen, huomasin opiskelijoiden menevän jono ohitse ja ilahtuvan nähdessään animekaraokehuoneen, jonne he melkein juoksivat sen huomattuaan. Stereotypic, much?

Sunday morning I went to see a program about Shingeki no Kyojin/Attack on Titan. It spoiled the manga also, but I listened although I haven’t read it yet. The program told about the theories and speculations about the series. The next thing I went to see was called: “What do Japanese think of foreign Otaku?” it was held by Japanese university students who talked about what do Japanese think about Otakus in foreign countries and things related to that. Later when I was queuing to cosplay show I noticed that the students went by the queue and got excited when they saw the animekaraoke room near. They almost ran to see it. Stereotypic, much?

Eli seuraava ohjelma oli siis juurikin tuo sunnuntain cosplayspektaakkeli, jossa oli siis NCC-karsinta, esityskilpailu ja nettipukukisa kaikki samassa. Ja kuten kaikkialla internetissä jo valitettiin, mainitsen vielä, että paikkaliput saleihin olisivat hyvä keksintö, sillä siten ei syntyisi paikkoja tukkivia jonoja, kuten tähän ja puhallinorkesterin konsertteihin jonottaessa kävi. Näin varmaan kävi myös muissa isommissa ohjelmissa, jotka olivat pääsalissa. Cosplaykisoista sen verran, että oli kovatasoisempi esityskilpailu kuin Desussa ja mielestäni voitto meni oikealle henkilölle ja esitykselle. Tietyssä vaiheessa kilpailuja alkoi ärsyttää yleisön huutelu, johtuiko tämä sitten kisan myöhäisestä ajankohdasta vai mistä, en tiedä, mutta toisten esitysten aloituksen viivyttäminen turhilla huuteluilla ei nyt vaan ole hirvittävän kohteliasta.

So the last thing I went to see was the Sunday’s cosplay spectacle. NCC’s preliminary, show cosplay competition and internet cosplay competition in the same thing. The show cosplay competition was really good better than in Desucon and I though the right show and person won. On the whole I had a lot of fun in the con and now I’m still pretty tired but that might just be because of the flu.  

Koko conin plussat ja miinukset:
+ pukuhuone: tilava, vaikka olikin ruuhkaa lauantaiaamupäivällä sain silti varattua itselleni sopen, jossa vaihtaa cossi päälle.
+ vesipisteet: en ainakaan huomannut yhtäkään tyhjää
+ Sunnuntain cosplayjuontaja :3
+ Esityskilpailu

- Sunnuntain cosplay-yleisön huutelut: alkoivat ärsyttämään jossakin vaiheessa, liika toisto on liikaa
- oikeasti ne jonot: olin niissä itsekin puhallinorkesterin konserttia ja sunnuntain cosplayspektaakkelia ennen, mutta eikö paikkaliput vaan olisi vähemmän kulkuväyliä tukkiva keino
- karaokehuoneen jono: joo, se on suosittua, mutta, kun vilkaisee huoneeseen ja näkee, että jonon päässä olevat seisovat lähtee jonottamismieli saman tien.

Sitten kuvia, mitä tarttui mukaan myyntipöydiltä:
Things that I bought from the con: 



Ihana pipo :3
Love this hat :3

Sori, pimeä kuva, mutta siis Chopper -paita
Sorry, dark pic, but it's a Chopper t-shirt

One Piecen puuttuvia osia! Nyt puuttuu enää 56-59 <3

torstai 12. syyskuuta 2013

Making Nami; Clima tact

Moi!

Kuten lupailin viimeksi, täältä tulee Clima Tact postaus. Sori, kun postailen näin kaksi kertaa putkeen cosplaysta, mutta Traconin jälkeen luvassa taas muitakin aiheita. Ja Namin teostahan olen puhut aiemmin näissä 1 2 3 postauksissa.

Like I promised last time, here comes the post about making the Clima tact. Sorry I’m posting about cosplay two times in a row but after Tracon there will be post about other stuff also. And I’ve talked about making Nami in these 1 2 3 posts.

Tässä kuvaa siitä mihin tähtäsin:
Here’s a picture of what I was aiming for:


Mainitsemisen arvoinen asia on, että tämä oli ensimmäisen isompi proppi, jonka tein koskaan. Isäni auttoi joissakin työvaiheissa (mm. hitsaus), mutta ensin piti keksiä mistä tämä keppi edes tehdään. Onneksi meidän autotallimme syvyyksistä löytää vähän mitä sattuu, kun isäni työskentelee autojen parissa (opettaa amiksessa autoalaa.)

I have to mention that this was the first time I ever did a prop this big. My dad helped me with few things (for example welding), but first I had to think of what I am going to be making the stick of. Luckily we have a garage full of useful stuff, because my dad works with cars.   

Ensiksi piti löytää varsi, johon saisi muttereita kieritettyä, jotta Clima tactin saisi osiin kuljetuksen helpottamiseksi. Iskä löysi alumiinitangon, jossa oli jengat.

First we had to find a stick that we could put nuts on, so that I could put the Clima tact in pieces. So my dad found an aluminium bar.

Tässä tehdään tangosta sopivan pituista. Lopputuloksen pituus on noin 150 cm:
In here we are cutting the bar to a proper length. The results height is about 150 cm:   



Koska tässä versiossa Clima tactia on pallot, nekin piti keksiä jostain. Löysin verkkokohoiksi tarkoitetut styroksipallot motonetistä. Palloissa oli valmiiksi reiät. Muttereita käytettiin pitämään pallot paikallaan sekä mahdollistamaan osien erottaminen toisistaan. Puuduttavinta hommaa oli pyörittää mutteri juuri oikealle kohdalle tankoa jopa puolen metrin matkalta.

Because this version of Clima tact has balls, I had to think what I’m gonna do them of. I found Styrofoam balls meant for floating fishing nets. The balls had holes already in them. I used the nuts to hold the balls in place and to allow putting the stick in pieces. The most numbing part was to roll the nuts to the right place.

Muttereita hitsattuna yhteen.
Nuts that are welded together.
Pyöritapä toi mutteri tonne alas pallon juureen, huah...
Roll that nut down to the ball, phew...
Alumiinitanko itsessään ei näytä kovin kauniilta maalattuna ja se olisi ollut turhan ohutkin, niin piti keksiä millä päällystän sen. Vanha kasteluletku oli tarkoitukseen juuri sopiva. Koska Clima tactini on tehty alumiinitangosta, styroksista, kasteluletkusta ja muutamasta mutterista se ei paina lähes mitään.

Because aluminum bar itself doesn't look very nice when painted and it would have been too thin, I had to figure out what to cover it with. Old hose was just too good for it. Because my Clima tact is made out of aluminium bar, Styrofoam, a hose and a few nuts it weighs pretty much nothing.

Se kasteluletku
Dat hose.

 Sitten oli jäljellä enää maalaus. Käytin siis samaa maalia kuin tämän cossin kenkien maaluussa, mutta vaalensin sitä valkoisella. Kasteluletku osoittautui haluttomaksi tulla maalatuksi, mutta sekin peittyi muutaman kerroksen jälkeen. Viimeinen juttu, mitä Clima tact tarvitsi, olivat mustat viivat pallojen sivuilla. Ne väritin ihan tussilla, koska sain siten tarkemman jäljen kuin maalilla.

Then I had to paint it. I used the same paint as in my shoes for this cosplay, but I mixed white paint with the blue. The hose turned out to be hard to cover with the paint but after few layers it worked. The last thing I did to the Clima tact was making the black lines on the balls sides. I drew them in with a marker because that way I could make it more accurate than with paint.  

Tässä lopputulos:
So, here’s the result:






Traconiin on enää 2 yötä, joten minulla on hirveä into pakata kaikki valmiiksi ja lähteä jo. Ohjelmakarttaa olen selaillut sen verran, että tiedän mitä on pakko mennä katsomaan, joten tiedän jo aikatauluni viikonlopulle. Hirveää unirytmin muuttumistakaan ei varmaan tule, koska sekä lauantai- että sunnuntaiaamulla on ohjelmat joita haluan mennä katsomaan. Toivottavasti en ole ensi viikolla ihan hirveän väsynyt töissä. Voisiko huomisen vaan skipata, varsinkin kun se on perjantai 13.


Okay Tracon is in two nights, so I have this huge urge to pack everything ready and go already. I have a plan of what program I’m going to see and hopefully my sleep rhythm doesn't chance so badly because both mornings have interesting programs I want to see. Can I just skip tomorrow, especially because it’s Friday the 13th.   

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Making Nami; Shoes and Log Pose

Moi!

Koska viikon alussa tajusin Traconin olevan jo ensi viikolla, sain hirvittävän energiapuuskan tehdä Namin osat loppuun. Tällä hetkellä työn alla on enää Clima tact, joten pääsin viikonlopun aikana mukavasti eteenpäin. Ja olen saanut kaikenmaailman askartelusta sekä kuumaliimasta tarpeekseni hetkeen. Aiemmat postaukset Namin teosta löytyvät *täältä* ja *täältä*

At the start of the week I realized that Tracon is next week already, so I got a real energy boost to make Nami’s part ready. At the moment I’m only working on Clima tact anymore, so I got forward really nicely this weekend. And I've gotten enough of hot glue and any kind of crafting for a while. Earlier posts about making Nami can be found *here* and *here.*

Muistutuskuvaa:
This is what I’m making:



Kenkien alkutilanne:
Start point of the shoes:


"Timantit" piti irrottaa pihdeillä, kun muovi ei katkennut muuten.
I had to remove the "diamonds" with  pliers because the plastic didn't brake any other way.
 Maalatut kengät:
Painted shoes:

Käytin kenkien maalaamiseen samaa maalia kuin clima tactiin, mutta tummempana. maalia siis vaalennettiin Clima tactia varten sen jälkeen kun  sain kengät valmiiksi.

For painting the shoes I used the same paint that I used on Clima tact too, but on the shoes it’s a bit darker. I mixed white with it to paint the Clima tact after I was finished with the shoes.


Kenkien kangasosat:
Fabric parts of the shoes:

Kangasosat tein tähän cossiin tulevan paidan hihoista. Tai itse asiassa hihasta. Siis tarvitsin vain yhden hihan kankaat. Jouduin ompelemaan kankaat kiinni kenkiin käsin, joten aikaa kului ja niskat olivat jumissa sen jälkeen.

I made the fabric parts from the sleeves of this cosplay’s shirt. Or actually a sleeve. I needed only one sleeve’s fabrics. I had to sew the fabrics on the shoe by hand so it took time and my neck hurts.



Lokitikku/Log Pose:

Mietin pitkään mistä saisin tehtyä tämän, suht pienen, mutta kuitenkin tärkeän osasen Namille. Koska puuosien tekeminen oikeasta puusta olisi ollut turhan haastavaa ja aikaa vievää, tyydyin cernit –askartelumassaan, josta tein siis kaikki osat paitsi pallon. Pallo taas on joulukuusen koristeeksi tarkoitettu askartelumuovipallo.

I thought a lot of what I am going to make the log pose of. Because making the wooden pieces out of actual wood, would have been too tricky and time taking I decided to use cernit –clay, which I made all the pieces but the ball out of. The ball is plastic ball made for making Christmas tree decorations.

Muotoilua.
Making the pieces.


Juuri uunista tulleet osat. Massa siis kovetettiin uunissa.
Pieces straight out of the oven. The clay was hardened in the oven.
 Osaset muotoilin siis massasta ja pian muotoilu aloitettuani tajusin, ettei tästä saa millään tasaista. Yritin kuitenkin parhaani ja maalauksen ja kuumaliimojen jälkeen olen aika tyytyväinen tähän.

So I made the pieces out of the clay and soon after I started mould I discovered that it couldn’t be made perfectly even. I tried my best and after painting and hot glue I’m pretty happy with it.




Samalla tein massasta myös Namin rannekorun:

I made Nami’s bracelet out of the clay also:

Traconiin onkin enää 5 päivää, joten ennen sitä luvassa ainakin Clima tactin tekovaiheet –postaus.


There’s only 5 days before Tracon and before that there’s gonna be a post about making the Clima  tact. 

maanantai 2. syyskuuta 2013

Koodeja ja Keski-maata eli elokuun kirjat

Viime kuussa (koska nyt on jo syyskuu ;___;) yritin kuroa kiinni määrää, joka minun olisi pitänyt lukea tähän mennessä 100-kirjaa haasteessani. Sainkin luettua aika paljon kirjoja ja juuri sopivasti kuun loppuun sain 50 kirjaa täyteen. Kuitenkin puoli vuotta meni jo, joten jotta olisin voinut lukea tasaisesti, pitäisi minun olla tällä hetkellä lukenut n. 66 kirjaa. Onhan tässä kuitenkin vielä aikaa, joten katsotaan kuinka lähelle sataa pääsen joulukuun loppuun mennessä.

Last month (because it’s September already ;__;) I tried to read as much as I could to reach the point that I have to be in my 100-books challenge. I read a lot of books and reached 50 in the end of month. However, half of the year has already gone by and if I had read evenly I would have had to read about 66 books at the moment. Well, there’s still some time , so let’s see how far I can get until the end of December.

Dan Brown: Enkelit ja Demonit sekä Da Vinci –koodi

Dan Brown: Angels and Demons and The Da Vinci Code

Kirjat, jotka minun on pitänyt lukea jo todella kauan, mutta sain aikaiseksi vasta nyt kategoriaan menee nämä kaksi. Näistä tehtyjä elokuviakaan en ole katsonut juuri sen takia, että halusin lukea kirjat ensin. Da Vinci –koodistahan on jaksettu pauhata vaikka kuinka kauan ja nyt kirjan luettuani voin ymmärtää miksi. Sitä en kuitenkaan voi ymmärtää, että miksi fiktioksi tarkoitetusta kirjasta on vaivautunut loukkaantumaan niinkin pahasti.

Books that I've planned to read for forever, but only did it now is the category of these two books. I haven’t even watched the movies made of them, because I wanted to read the books first. Da Vinci code has been a subject of talking a long time already and now that I've read it I can see why. The part that I can’t understand is that why people get so mad about books that are meant to be fiction.



Vaikka Da Vinci –koodi onkin näistä se tunnetumpi on Enkelit ja Demonit ilmestynyt ensimmäiseksi ja mielestäni se on parempi. Siinä on yksinkertaisesti mielenkiintoisemmat ja jännittävämmät tapahtumat kuin Da Vinci – koodissa ja se vetää paremmin mukaansa. Siinä on myös parempi juoni, vaikka se lähteekin käyntiin aika hitaasti.

Although Da Vinci code is better known than Angels and Demons, the latter actually came out fist and I think it is better. It has more interesting and exciting events than Da Vinci code and it pulls in better. It also has a better plot, although the start is quite slow.

Jos pitäisi mainita mikä Da Vinci –koodissa oli parempaa kuin Enkeleissä ja Demoneissa, sanoisin hahmot. Tai pikemminkin hahmojen taustat ja tarinat. Päähenkilöhän on kummassakin sama Robert Langdon, Harvardin yliopiston uskonnollisen symbologian professori, mutta hän seikkailee eri ihmisten kanssa kummassakin kirjassa. Da Vinci – koodin Sophie on mielestäni paremmin mietitty ja juoneen sovitettu hahmo kuin Enkeleiden ja Demonien Vittoria. Silti kummassakin kirjassa hahmot jäävät turhan etäisiksi, kun pääpaino on seikkailussa ja mysteerien selvittämisessä. En sano, että tämä on välttämättä huono asia, mutta sellaiselle, joka tykkää kirjoja lukiessa syventyä hahmoihin kunnolla, en suosittelisi.

If I had to mention something that was better in Da Vinci code that in Angels and Demons, I’d had to say the characters. Or more closely the characters backgrounds and stories. The main character in both is Robert Langdon, Harvard’s symbologist, but he has a different pair in the books. Da Vinci code’s Sophie is in my opinion a better thought character and she is also better included in the story than Angels and Demons Vittoria. Yet both of the books leave the characters too distant, when the pressure is on the adventures and solving the mysteries. I don’t say that it’s a bad thing, but people who like their books characters to be sunk in I wouldn't recommend these books.

 

J.R.R Tolkien: Silmarillion


Huh, huh, kun olikin raskasta luettavaa. Koska minulle tuottaa päänsärkyä välillä, kun luen Taru sormusten herran selitys/historia/muuta vaikeaselkoisempaa kohtaa, Silmarillionin lukeneet tietävät, että tämä koostuu vain niistä. Siis Keski-Maan historiaa sekasotkuisessa paketissa sekä Taru Sormusten Herran tylsimmät puolet yhdessä paketissa. Hauskinta kirjaa lukiessa oli bongata nimiä, jotka muistan TSH:sta. Voitte siis päätellä, että Silmarillion meni turhan fantasiaksi minulle. Lempikirjani Tolkienilta kun sattuu olemaan Hobitti. Ja tällä tekstillä suututin kaikki Tolkien –fanit, sori.


Huh, that was heavy reading. Because I get head ache when I read the most hard/history/explaining parts of Lord of the Rings, the ones who have read Silmarillion know that it’s like that all the way through. I mean, Middle-earths history in a complex packet and also The Lord of the Rings most boring parts in one. The fun while reading this book came from spotting the names I recognized from LotR. So you can guess, that Silmarillion was too fantasy for me, since my favourite book from Tolkien is The Hobbit. And know I've pissed off all the Tolkien fans, sorry.

Elokuun muut kirjat


Alkukuusta luin Jane Austenin Emman englanniksi, koska olin saanut sen siskoltani tuliaisiksi Edinburghista. Englanniksi lukeminen kestää minulla aina vähän kauemmin ja nyt siihen lisättiin vielä vanhahtava sävy, niin aikaa kirjan parissa kyllä kului. Lisäksi luin Vampyyripäiväkirjojen kolmannen ja neljännen osan sekä kolme Agatha Christietä, joita onkin tullut luettua jo 11 tänä vuonna. Tarkemman listan voi katsoa tuolta 100-kirjaa challenge –sivulta.

In the start of the month I read Jane Austen’s Emma in English, because I got from my sister when she went to Edinburgh. It takes me a little longer to read in English (as it is not my first language) and now the language was old so it took me even longer. In addition I read the vampire diaries part three and four and also three books by Agatha Christie, which I've read 11 this year already. More detailed list can be found on the 100-books challenge –side.

Oli pakko laittaa vielä tämä video, kun näin sen tänään ja se oli niin hauska. Kirjoitinkin jo aiemmin mielipiteeni Frostbiten ikärajasta, jonka voi lukea *täältä.*





Sorry the video is in Finnish, but Hitler is raging because the big Finnish anime and manga convention Desucon Frostbite will be forbidden from people under the age of 18. I wrote my opinion of it earlier already, it can be read *here.*