keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Minä 19 v. + Blogin nimihaaste

Tänään on mun syntymäpäivä. Täytän siis 19 vuotta, mikä tuntuu tosi turhalta iältä, kun sitä nyt alkoi ajattelemaan. Päätin siis viettää tämän päivän kirjoittamalla, koska juhlin ystävieni kanssa jo viime viikonloppuna. Tänään oli kuitenkin todella aawwww-moment, kun olin töissä 3-4 luokan musiikintunnilla ja sitten lapset lauloivat minulle onnittelulaulun. Osa myös hämmästeli sitä, että täytän vasta 19, ehkä sitten näytän jotenkin vanhemmalta heidän mielestään.

Today is my Birthday. I turn 19, which feels such an unnecessary age, now that I think about it. I decided to spend the day writing, because I already celebrated with my friends last weekend. Today was a awwwww-moment at work, when 3-4 grades sang me ‘happy birthday’ and they wondered for me being 19. I guess they thought I was older than that. 

Tässä vähän tavaraa mitä sain ystäviltä synttärilahjaksi:
This is what I got as a birthday present from my friends:

Kindermunia, joita oli pussissa varmaan 10 XD
Kindereggs, about 10 of them XD

Ufoshottia ja sakea. Tuo sakepullo on kaunis~
Shotmix and sake. The Sake's bottle is really beautiful~
Wow-peliaikaa, jota en ole vielä päässyt käyttämään.
Game time for Wow, which I still haven't had time to use.


Sekä ruusuja, jotka olivat siis tämän kuvan takoitus, ei mun naama XD.
Roses, which were the point of this pic, not my face XD

Tämän ostin itselleni, kun päätin käyttää yo-lahjaksi saamaani lahjakorttia ennen kuin se menee vanhaksi. Se on siis taskukokoinen kaiutin, jonka saa liitettyä puhelimeen. Sen siis saa tuolla lailla hienosti auki, jolloin äänen laatu on parempi.


 This I bought myself, it’s a mini-speaker that I can use with my phone. it can be opened like that. That way the sound quality is better. 



Tämän DVD:n sain jo ennen The GazettEn keikkaa ja katsoinkin sen silloin, mutta olin unohtanut mainita siitä :D. Kyseessä on siis An Cafen -08 tourin tallenne. Silloin en itse vielä ollut fani, mutta oli mielenkiintoista katsoa vähän vanhempaa keikkatallennetta.   

I got this DVD before the GazettEs concert and watched it then also. I just haven’t remembered to write about it. It’s An café’s -08 tour. At then I wasn’t a fan yet, but it was interesting to watch a little older DVD. 


Päätin tähän samaan tehdä nyt haasteen, jonka varastin Bogeyn blogista.
I’m not going to translate this. It’s a challenge which works only in Finnish.

Alkuperäinen idea blogini nimeen lähti lukion kuvataiteen diplomista, jota työstin samaan aikaa viime vuonna kun aloitin blogin pitämisen. Kuvisdiplomini oli siis samanniminen video, jossa tanssin eri lempifandomeideni musiikkien tahtiin. (tästä enemmän *täällä*). Ensin en olisi halunnut käyttää blogilla samaa nimeä kuin työlläni, mutta lopulta päädyin siihen ja nyt se sopii mielestäni blogilleni erittäin hyvin, sillä koen eläväni aika lailla fandomeideni (fandomieni, fandomfjdö, miten toi sana taipuu XD) tahdissa.


Avainsanalista on haaste jossa sinun täytyy kuvailla itseäsi bloggaajana blogisi nimen kirjainten mukaan. Toimi näin:

1. Laita blogisi nimen kirjaimet allekkain (voit käyttää lyhennystä tai yhtä sanaa jos blogillasi pitkä nimi).


M
Y

L
I
F
E

M
Y

F
A
N
D
O
M
S

2. Seuraavaksi muodostat jokaisesta kirjaimesta adjektiivin eli kuvaavan sanan sinusta bloggaajana. Mieti millainen bloggari olet!

M - Miellyttävä
Y - Yhteisöllinen

L - Lapsellinen
I - Innokas
F - Fani
E - Erilainen

M - Monipuolinen
Y - Ylpeä

F - Filosofinen
A - Aktiivinen
N - Nuori
D - Didaktinen
O - Outo
M - Mukava
S – Sarkastinen

Voitte kuvitella, että oli hiukan hankala keksiä kaksi hyvää Y:llä alkavaa adjektiivia XD.

3. Halutessasi voit kertoa lisää miksi kuvailit itseäsi juuri niillä sanoilla. 

Miellyttävä = No, koen olevani miellyttävä ihminen noin yleisesti
Yhteisöllinen = Kun kuuluu näin moneen fandomiin, jotka kannustavat ja ovat yhteishengeltään hyviä on vähän pakko tuntea näin.
Lapsellinen = Kyllähän sitä nyt aina pitää vähän lapsi olla ettei ihan tylsäksi muutu ja en kyllä vieläkään koe itseäni mitenkään erityisen aikuiseksi
Innokas = Innostun vähän väliä mistäkin ja se näkyy myös täällä, koska lähes joka viikko keksin aina sanottavaa jostain uudesta asiasta, mitä olen kokeillut/tehnyt.
Fani = No monen asian intohimoinen fani, kuulun moneen fandomiin ja alan jo toivoa ettei niitä tule lisää
Erilainen = Ehdottoman hyvällä tavalla. Jokainen ihminen on erilainen persoona ja kaikkien pitäisi saada olla sellaisia kuin ovat.
Monipuolinen = Kirjoitan monesta eri aiheesta, vähän siitä mistä sattuu inspaamaan juuri silloin
Ylpeä = Tämäkin hyvällä tavalla. olen ylpeä, kun olen saanut tämän blogin pysymään pystyssä näinkin kauan.
Filosofinen = Pohdin ja mietin miten kirjoitan ja ilmaisen jonkun asian joskus aika kauankin.
Aktiivinen = Pyrin kirjoittamaan joka viikko edes yhden postauksen ja olen pysynyt tavoitteessaani suht hyvin.
Nuori = No nyt 19, mutta nuori kuitenkin
Didaktinen = Ensimmäinen adjektiivi, joka tuli D.stä mieleen. Tarkoittaa siis opetusopillista, hyvien opetusperiaatteiden mukaista. En ole ainakaan lukenut Didaktiikkaa juuri avoimessa yliopistossa.
Outo = Tämä myös hyvällä tavalla. Otan aina ehdottomasti kohteliaisuutena jos joku sanoo minua oudoksi.
Mukava = ehkä maailman kliseisin adjektiivi, mutta se nyt vaan sattuu kuvaamaan minua.

Sarkastinen = En tiedä onko se näkynyt teksteissäni ihan niin paljon, mutta normaalisti olen tosi sarkastinen.

 4. Julkaise postaus ja haasta ystäväsi samaan! 

Kaikki, jotka haluavat tehdä ottakaa vapaasti. Mieluiten kertokaa samalla mistä idea bloginne nimeen tuli!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Olympokselta maan alle ja Tylypahkaan

Percy Jackson – kirjat


Muistan kavahtaneeni rajusti, kun ensimmäisiä kertoja näin Salamavarkaan mainokset. ”Onko Potterit jo luettu? Tässä teille uusi Potter.” Ihan kuin rakkaat Potterit voisi saman tien korvata jollain muulla sarjalla. Pelkästään mainostuksen takia karsastin kirjoja näinkin pitkään. Päätin antaa sarjalle kuitenkin mahdollisuuden, koska epäonnistunut mainonta oli käärmeenlumoojankin (”Se skeittasi kuin joku Tony fucking Hawk.” Hrrrr…) kohdalla väärässä ja sekin oli osoittautunut hyväksi. Lisäksi olin altistunut netissä sarjan faneille ja Hirviöiden meri – leffa oli juuri tullut.

I remember being shaken when they first advertised The Lightning Thief in Finland: “Have you already finished Potters? Here’s the new Potter for you?” Like you could just replace the Potters you love with something else. Just because the ads I looked down to the books this long. I decided to give them a chance because I've been exposed to Percy Jackson fandom on internet and the Sea of Monsters movie had just come.

Luin siis kaikki sarjan viisi kirjaa, koska satuimme saamaan ne lainaan pikkusiskoni poikaystävältä. Kirjojen lukemisessa kesti yllättävän kauan, kun oli paljon muutakin tekemistä. Mutta The GazettEn keikkajonossa luin kokonaan Hirviöiden meren ja osan Titaanien kirouksesta, mutta kahden viimeisen kirjan luvussa kesti luvattoman kauan.

I read all the five books, because we happened to borrow them from my little sister’s boyfriend. It took exceptionally long to read them, even after I had read The Sea of Monsters and part of The Titan’s curse while queuing for the GazettE’s concert.  

En onnistunut löytämään tällaista kuvaa suomenkielisista kansista :(

Ensimmäisen kirjan, Salamavarkaan, alussa Percy Jackson on 12-vuotias ongelmanuori, jolla on todettu ADHD ja lukihäiriö ja hänet on erotettu jokaisesta koulusta, jossa hän on ikinä opiskellut. Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Percy on luokkaretkellä museossa ja opettaja rouva Dodds muuttuu raivottareksi ja hyökkää hänen kimppuunsa. Pian tämän jälkeen hänen latinan professorinsa herra Brunner, ystävänsä Grover Underwood ja äitinsä kertovat hänelle, että hän ei ole enää turvassa normaalissa maailmassa. Percy lähtee puoliveristen leirille, missä hänelle selviää, että hän on merenjumala Poseidonin poika, mikä tekee hänestä puolijumalan.

In the beginning of the First book, The Lightning Thief, Percy Jackson is a 12 year old problem child with dyslexia and ADHD. He has been kicked out of every school he has ever been in. Events start when Percy is on a school trip in a museum and his teacher Mrs, Dodds turns into a Fury and attacks him. Soon after this his Latin professor Mr. Brunner, his friend Grover Underwood and his mom tell him he is not safe in the normal world anymore. Percy leaves to go to camp Half-Blood, where he finds out that his dad is Poseidon, the god of sea, which makes him a Demigod.   

See the difference? -.-'

Tämä lähtöasetelma oli mielestäni tosi mielenkiintoinen ja siitä olisi voinut repiä irti vaikka minkälaisia juonenkäänteitä ja sen takia olinkin sarjan luettuani hieman pettynyt. Jokaisen kirjan loppu ja suurin osa juonenkäänteistä oli todella ennalta-arvattavia. Myös jumalista olisi voinut saada enemmän irti, mutta olihan heidän ylimielisyytensä ihan hauskaa luettavaa.

This start for the series is really interesting and it could have had potential for any kind of plot twists and because of that I’m slightly disappointed after finishing the series. Every books ending and most of the plot twists were really predictable. Also Riordan could have gotten more out of the gods although their arrogance was funny.   

Pidin myös siitä kuinka luovasti Riordan oli yhdistänyt nykymaailman ja antiikin taruston sekä lisännyt juuri sopiviin kohtiin hirviöitä ja muita taruolentoja. Myös muutkin hahmot kuin jumalat olivat mielenkiintoisia. Vaikka sarjassa onkin perus seikkailijakolmikko mielenkiintoista vaihtelevuutta tuo se, että yksi heistä on satyyri.

I also like Riordan’s creative way to combine the modern world and the ancient mythology and add monsters and other creatures in good parts to the story. Also the other characters besides gods are interesting. Although the series has its cliché adventure trio, interesting twist in it is that one of them is a Satyr. 


Sarja on selvästi suunnattu nuoremmille lukijoille, noin 9-12 -vuotiaille, mutta oli se ihan mukava lukukokemus tämänkin ikäiselle. Ihmettelen myös sitä miksi sarjalla on niin paljon minun ikäisiäni faneja, koska olimme kuitenkin jo 14, kun salamavaras ilmestyi.

The series is aimed for younger crowd, about 9-12 years-old, but it was a pleasant reading experience for this age also. I wonder why the series has so many fans that are my age, because we were already 14, when The Lightning Thief came out in Finland.

Percy Jackson: Salamavaras –elokuva


Kun olin kirjasarjan lukenut, niin päätin sitten katsoa ensimmäisen elokuvankin, tai no oikeastaan pikkusiskoni osti sen. Leffanhan on ohjannut Chris Columbus, joka on ohjannut myös kasi ensimmäistä Harry Potter -elokuvaa, joten odotin elokuvalta paljon. Se osoittautuikin hyväksi. Tietenkin kirjasta tehtyä elokuvaa tulee aina verrattua kirjaan, joten en ala edes luettelemaan mitkä kaikki kohdat leffassa häiritsivät minua, kun ne menivät niin eri tavalla kuin kirjassa. Yhdestä asiasta on kuitenkin pakko mainita: nimittäin Percyn näyttelijä Logan Lerman suoriutui roolistaan hyvin, mutta on mielestäni aivan liian vanha. Muutenkin kaikkia hahmojen ikää oli nostettu elokuvaa varten. Minusta olisi ollut kiva, jos rooliin olisi laitettu joku tuntematon oikeasti kaksitoistavuotias.

When I was finished with the series I decided to watch the first movie also. Well, really my little sister bought is so… The movie is directed by Chris Columbus, who is he director of the first two Harry potter - movies also so I had high expectations of the movie. I turned out to be good. Of course you compare the books to the movie, so I not even going to list all the things that bothered me in the movie, because they went differently in the book. One thing I have to mention is that Percy’s actor Logan Lerman was good in his part, but is too old for the role. The other characters have also been aged for the movie. I would have liked if they had put an unknown really 12-year-old for the role.

Muista näyttelijöistä vielä sen verran, että ärsyttää, kun on omaan mieleen iskostunut kuva tietystä näyttelijästä tietyssä roolissa ja sitten en osaa ajatella näyttelijää tekemään enää muuta roolia. Varmaan muillekin on käynyt näin. Salamavarkaassa Logan Lerman oli minulle aiemmin tuttu Elämäni seinäruusuna – elokuvasta, mutta se ei häirinnyt minua aivan yhtä paljon kuin Sean Bean ja Kevin McKidd.

About the other actors a little: It annoys me, when I have this image of an actor in a specific role and then it is hard to think that they are some one else in this movie. I think this have happened to others too. In The Lightning Thief Logan Lerman was familiar to me from ThePerks of being a Wallflower, but that didn't bother me as much as Sean Bean and Kevin McKidd.

Elokuvassa Sean Bean on siis Zeus, mutta minä koko ajan odotin hänen sanovan ”Winter is coming.” tai jotain muuta, koska hän on myös Game of Thronesin Eddard Stark. No, ainakaan hän ei voi kuolla tässä elokuvasarjassa XD. Kevin McKidd taas esittää Poseidonia salamavarkaassa, mutta minulle hän on ennestään tuttu Greyn Anatomian Owen Huntina. Sen takia odotin hänen alkavan puhua jotain lääketieteellistä tai Christinan ilmestyvän jostain. Sen siitä saa kun on ennen leffan katsomista tuijottanut 7 tuotantokautta Greyn Anatomiaa. Leffassa on paljon muitakin tuttuja näyttelijöitä esim. Pierce Brosnan ja Uma Thurman.

In the movie Sean Bean is Zeus, but I was waiting for him to say ”Winter is coming.” or something else like that, because he is also Eddard Stark in Game of Thrones. Well, at least he can’t die in this movie series XD. Kevin McKidd plays Poseidon in the Lightning Thief, but he is familiar to me from Grey’s Anatomy in which he plays Owen Hunt. Because of that I expected him to start speaking something medical or Christina to show up from somewhere. That’s what you get from watching seven seasons of Grey’s Anatomy before seeing this movie. The movie has a lot of other familiar actors for example Pierce Brosnan and Uma Thurman. 
  



Muita kirjoja viime ajoilta


Other books that I've read recently 


100 kirjaa tässä vuodessa haasteeni on edennyt 60 kirjaan, mutta sata kirjaa häämöttää vielä pitkällä edessä. Katsotaan nyt kuinka monta saan luettua ennen kuin vuosi loppuu. Ennen Percy Jacksoneita luin vampyyripäiväkirjojen viidennen osan sekä Maria Turtschaninoffin kirjan Helsingin alla. Viimeisestä kuulin ensimmäisen kerran Finnconissa, suomalaisten fantasiakirjailijoiden paneelissa, ja kun bongasin kirjan kirjastosta päätin kokeilla.

My 100 books in one year challenge has advanced to 60 books, but hundred still seems so far away. Well, let’s see how many I can get before the year ends. Before Percy Jackson’s I read The vampire diaries fifth book and Maria Turtschaninoff’s book called Under Helsinki (Helsingin alla). It’s a Finnish book, well actually first written in Swedish but that’s why I’m not gonna translate the review of it.


Kirja kertoo helsinkiläisestä Alvasta, joka muistaa kaikki tapaamansa ihmiset ja kaikki pakoreitit kotikorttelissaan, muttei kuitenkaan mitään ensimmäisestä kolmesta elinvuodestaan. Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Alva tapaa Niden, joka vie hänet maailmaan jonne hän oikeasti kuuluu: salaiseen kansantarujen olentojen asuttamaan kaupunkiin Helsingin alla. Alvaa seuraa sinne häneen salaa rakastunut, parkouria harrastava Joel ja yhdessä he seikkailevat maanalaisessa kaupungissa ja myös maan päällä.

Kiinnitin kirjassa huomiota siihen kuinka yksityiskohtaisesti Helsingin katuja ja varsinkin Alvan kodin lähiympäristöä oli kuvailtu, esim. tekstin seassa vilisevillä tien nimillä. Hätkähdyttävää oli, että viime aikoina olen itse käynyt siellä päin Helsinkiä luennoilla, minkä takia oli pikkuisen friikkiä lukea siitä kirjasta, kun on itse edellisenä paivänä kävellyt samaa katua.


Muuten kirja oli kyllä aikamoinen pettymys. Alku vei mukanaan ja sen takia luin kirjan loppuun, mutta loppukaan ei ollut odotusten kaltainen. 

100-kirjaa listani löytyy yläpalkista, jos sitä haluaa tarkkailla lähemmin. 
My 100 books list can be found on the top of the page, if you want to take a closer look. 

Palava kippo 1/? eli Pottermoren uudet luvut


Burning cup 1/? aka Pottermore’s new chapters


Edelliset Pottermorepostaukset/Earlier Pottermore posts:
Prisoner of Pottermore 1, 2, 3

Jee, uusia lukuja Pottermoreen ja vielä Liekehtivän Pikarin alku tarkemmin luvut 1-11 ^^. Odotan niin paljon tulevia juttuja vielä… Spoilaan tietenkin lukuja kirjoittaessani niistä.

Viimeksi kauhistelin sitä, että Pottermore oli niin muuttunut, mutta nyt olen jo tottunut siihen ja se ehdottomasti toimii paremmin näin. Nyt ihana uusi juttu oli Rowlingin puheesta nauhoitetut pätkät, joissa hän kertoi miten oli keksinyt jonkun asian. <3 Tykkään edelleen niistä äänikirjapätkistä ja muutenkin koko jutusta.

Yayy, new chapters in Pottermore and it was the start of The Goblet of Fire, specifically chapters 1-11 ^^. I’m still waiting for some awesome scenes in the future. I’ll Spoil the chapters when I speak of them.





Pakko sanoa, että säikähdin PALJON, kun takka räjähti Weasleyiden tullessa. Tykkäsin hakata niitä pöytiä yhteen mitä Bill ja Charlie leijuttivat, olisin kyllä toivonut että niistä tippuisi jotain… Leirintäalueelta ja huispauskatsomosta oli rasittavaa yrittää etsiä kaikki kerättävät, kun piti liikuttaa hiirtä systemaattisesti ja tarpeeksi hitaasti kaikkialla. Sade on ärsyttävän kovalla vieläkin. Lisäksi täytyy kyllä arvostaa sitä, miten tekijät saavat kaikkien naamat piilotettua XD. Ja ai niin, minut löytää Pottermoresta nimimerkillä ScarletCentaur10898.

I have to say that I was really shaken when the fireplace exploded when the Weasley’s came. I liked pounding the tables together when Bill and Charlie were levitating them, though I hoped that something would have dropped there… It was annoying to look for the collectable items in the campsite and the Quiddich crowd when you I had to move the mouse systematically and slowly enough. Moreover you have to appreciate the way that the makers can always hide the people’s faces. And I can be found from Pottermore of the name ScarletCentaur10898.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Jättiläisiä Turpaan

Shingeki no Kyojin, SNK, Attack on Titan, AoT, Titaanianime/manga, Jättiläisiä turpaan… rakkaalla sarjalla on monta nimeä. Kyseessä on siis Hajime Isayaman ensimmäisen mangan pohjalta tehty anime, josta tässä postauksessa käytän nimeä Shingeki no Kyojin tai SNK, koska tällä nimellä kutsun sitä itse useimmin.

Shingeki no Kyojin, SNK, Attack on Titan, AoT, the titan anime/manga… A dear series has many names. I’m talking about Hajime Isayama’s first manga series and the anime made of that. In this post I use the name Shingeki no Kyojin or SNK, because it’s the name I use of it mostly myself.


 Aloitin sarjan katsomisen, kun sitä oli ilmestynyt 18 jaksoa. Kuulin SNK:sta vasta, kun ihmiset alkoivat työntää sitä joka tuutista netissä. Sama juttu kävi aiemmin tänä vuonna SAO:n kanssa. Mietin, että katsoisin sarjan vasta kun se on ilmestynyt kokonaan, niin kuin tein SAO:a katsoessa, mutta mielenkiinto kasvoi liian suureksi. Nyt kuitenkin vähän kadun päätöstäni, koska sarja toimii mielestäni paljon paremmin, kun sitä saa katsoa monta jaksoa putkeen.

I started watching the anime when there were 18 episodes aired already. I heard about SNK only after people started to hype about it in the internet. The same thing happened with SAO earlier this year. I thought that I am not going to watch it before all the episodes have aired, as I did with SAO. But interest won. Now I regret my choice a little because I think the series works better when you watch the episodes in a row.


Sarjan lähtötilanne on jo sinänsä koukuttava: Ihmiskunnan jäänteet elävät kolmen sisäkkäisen muurin sisällä, missä he ovat turvassa sukupuuton syyltä eli jättiläisen kokoisilta ihmissyöjä titaaneilta. Sarjan tapahtumia on edeltänyt sadan vuoden rauha, jolloin muut kuin muurin ulkopuolella käyvät tarkkailusotajoukot (survey corps) eivät ole nähneet vilaustakaan titaaneista. Rauhan rikkoo jopa titaanien koossa massiivinen jättiläinen, joka rikkoo uloimman muurin ja pakottaa näin ihmiset luovuttamaan kolmasosan elintiloistaan. Päähenkilökolmikko ottosisarukset Eren ja Mikasa sekä heidän ystävänsä Armin päättävät ryhtyä sotilaiksi selvittääkseen mistä titaanit tulevat ja tappaakseen ne.

The start point of the series itself is hooking: The remains of human kind live inside of three walls, in where they are safe from huge human eating titans. Before the start of the series there has been a hundred year peace, during which only the army’s survey corps who go outside the walls have seen titans. The peace ends when a massive titan even in titan size breaks the farthest wall and forces humans to give up third of their living area. The three main characters adoptive brother and sister Mikasa and Eren and their friend Armin decide to become soldiers to figure out why titans exist and to kill them.

Samanlaisuutta(ko?)
Luulen, että suurin osa SNK:n katsoneista jäi koukkuun ihan pelkästään siksi, että sarja on yksinkertaisesti niin eeppinen ja niin jäin minäkin. Hullun upeat taistelukohtaukset, kohtalokasta draamaa, psykologisesti mielenkiintoiset hahmot ja mahtavin musiikki, niin Original Soundtrackin kuin openingien ja endingien osaltakin. Tästä eteenpäin spoilaan animea!

I think most people who have seen SNK hooked only because the series was so epic, and that was the reason for me too. Amazing battle scenes, fateful drama, psychologically interesting characters and the most awesome music in both Original Soundtrack and opening and endings. Here on I’ll spoil the anime!

 Ensimmäinen opening: Guen no Yumiya
 First opening: Guren no Yumiya



Juoni on myös omalaatuinen hyvällä tavalla. Erenin ”kuolema” viidennessä jaksossa tuli todellakin puun takaa, koska päähenkilöä ei ihan noin vaan tapeta pois yleensä. Arvelinkin, ettei kuolema ollut lopullinen ja eihän se ollut. Sen jälkeen Erenin hahmokin muuttui mielenkiintoisemmaksi, koska hänhän on sitä mieltä, että kaikki titaanit pitäisi tappaa. Mutta entä, jos oletkin itse titaani ja sinut halutaan tuomita kuolemaan?

The plot is also peculiar in a good way. Eren’s “death” in the fifth episode really comes as a surprise, because killing the main character off isn't the normal way at all. I thought that his death wasn't final and I was right. After that Eren’s character became more interesting because he thinks that all titans should die. But if you are a titan and people want to kill you?

Reaktioni Erenin kuolemaan oli aikalailla samanlainen kuin Arminilla.
My reaction to Eren's death was pretty much the same as Armin's

Jo heti, kun Eren paljastui titaanimuuttujaksi, niin arvasin, että näitä tulee olemaan lisää. Enkä ollut väärässä. Ärsytti kuitenkin tajuttomasti, koska heti, kun näin Female Titanin, ajattelin ”Toi on niin Annie!” ja sitten jopa Arminilla meni niin monta jaksoa tajuta se! Annien ja Erenin titaanimuotojen taistelukohtaus olikin sitten yksi epiceimmistä kohtauksista koko animessa.

As soon as Eren was revealed to be able to turn titan I guessed that there are gonna be more. And I guessed right. But I was so annoyed, because as soon as I saw the Female Titan I thought “That is so Annie!” and then it took them so many episodes to figure it out, even Armin. Annie’s and Eren’s titan forms fight was one of the most epic scenes in the anime.

Nauroin tälle ihan liikaa XD.
I laughed at this too much XD.
Shingeki no Kyojinissa minuun iski myös dystooppinen kuva maailmasta. Se, että vastavalmistuneet armeijajoukot saavat todellisuuden heti niskaansa, ja monta armeijatoveria kuolee raa’asti titaanien suihin, oli mielestäni mahtava keino saada hahmojen todellisuudentaju oikealle tasolle. Toisaalta se oli myös hyvin masentavaa. He eivät vuosienkaan koulutuksen ja mahtavien kaasukäyttöisten aseidensakaan avulla voineet titaanien aiheuttamalle tuholle lähes mitään. Aseiden käyttö käytännössäkään ei ollut lopulta niin helppoa. Taistelutyyli oli kuitenkin animoinnin kannalta mahtavaa, koska sillä sai taistelukohtausten eeppisyyden nostettua uudelle tasolle.

In Shingeki no Kyojin I also liked the aspect of dystopia. The fact, that fresh graduated army people get the reality of the world in the harsh way, and many of their army buddies get killed and eaten by titans was in my opinion a great way to open the characters eyes to reality. On the other had it was really depressing. Still after years of training and with the help of awesome gas working weapons they couldn't do much to them. And using the weapons in real battle was not that easy in the end. The fighting style is awesome from the anime’s point-of-view because that got the battle scenes epicness on to a new level.   


Vaikka Shingeki no Kyojin onkin huippua koukuttavuudessaan ja laadussaan, se saattaa olla hankalaa seurattavaa suuren hahmomäärän takia. Koska ihmisiä kuolee paljon, täytyy heitä olla aluksi sen verran, että osan voi kirjoittaa pois näyttääkseen titaanien raakuutta. Tämä kuitenkin sekoitti ainakin minua joten sitten kun joku kuoli, niin en aina muistanut kuka oli kyseessä, jos ruumista ei näytetty.

Although Shingeki no Kyojin is on the top with cliffhangers and quality it can be hard to follow because of the huge amount of characters. Because a lot of people die in the series there must be a lot of spare characters in the beginning so that they can be killed off. This confused me a lot because when someone died I didn't always remember who it was if the body wasn't shown.

Vähän hahmokaartia.
Some characters.
Suurin osa hahmoista, jotka ovat elossa hieman kauemmin, ovat kuitenkin suhteellisen mieleen jääviä ja mielenkiintoisia. Lempihahmokseni muodostui Armin, koska vaikkei hän halunnut edes alun perin liittyä armeijaan, hän kuitenkin liittyi koska Mikasa ja Eren liittyivät. Ja vaikkei hän itse välttämättä sitä kunnolla tajua, hän tuntuu olevan yksi fiksuimmista koko armeijassa. Myös hänen kaipuunsa ulkomaailmaan on mielenkiintoinen seikka, koska se saattoi alitajunteisesti vaikuttaa siihen, että hän valitsi armeijayksikökseen nimenomaan tarkkailusotajoukot. (Vaikka valintaan vaikutti eniten se, että Eren ja Mikasa valitsivat sen myös.) Muistakin hahmoista voisi kirjoittaa monta sivua pitkän analyysin, jos jaksaisi.

Moat of the characters who are alive a little longer are really interesting. My favourite character is Armin, because although he didn't want to join the army, he did because Mikasa and Eren joined. And although he doesn't really get it he seems to be one of the brightest people in the whole army. Also his longing for outside world is interesting to point out, because it might have been a subconscious factor in his choose of becoming a survey corp member. (Although his choice was highly influenced by the fact that Eren and Mikasa chose it too.) I could write about the other characters for many pages long analysis, if I had the energy.

Tää on niin hauska mut samalla tosi surullinen kuva :3
This is so funny but at the same time really sad pic :3
Kokonaisuudessa tämä ensimmäinen kausi oli mahtava startti sarjalle, jonka toivon jatkuvan samalla meiningillä loppuun asti. Isayama on jo sanonut lopettavansa sarjan n. 20 pokkariin, mikä on hyvä, koska sarja ei varsinaisesti hyötyisi pidentämisestä mitenkään. Annoin sarjalle pisteitä 9/10, koska aivan kympin arvoisena en tätä kuitenkaan pidä. Mangaa en ole vielä ehtinyt lukea eteenpäin olen vain vilkaissut sitä, koska sen tyyli on saanut niin paljon arvostelua osakseen. Tämä ensimmäinen puolisko SNK:sta oli kuitenkin siitä todella turhauttavaa katsottavaa, että mitään titaaneihin liittyvää ei varsinaisesti selvinnyt tai muitakaan suuria kysymyksiä ei raotettu. Eli nyt on käytännössä pakko katsoa toinen kausi ja/tai lukea manga, jos haluaa saada vastaukset sellaisiin kysymyksiin kuin mistä titaanit tulevat, mitä ne oikeastaan ovat, miksi osa ihmisistä voi muuttua titaaneiksi ja osa ei ja mitä onkaan Erenin isän kellarissa?


On the whole this first season was a really amazing start for this series which I hope to continue as awesome to the end. Isayama has already said that the series will end after about 20 volumes, which is good because the series doesn't get anything from lengthening it. I gave the series 9/10, because I don’t think it is worth of a whole ten. I haven’t read the manga yet, I've only checked to see how it looks because there has been so much talking about the style too. This first half of SNK was sometimes really frustrating to watch because the big questions were left unanswered. So now I have to watch the second season and/or read the manga if I want to know why the titans exist, what they are, and why some people can transform into titans and some can’t and what’s inside Eren’s farther’s cellar.    

Tässä linkki vielä mahtavaan videoon, jolle nauroin itseni kipeäksi (ja joo, ei suostunu blogger laittamaan suoraan tätä videota -.-)

Sorry, the video is in Finnish 







keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Fanfest 5-6.10.2013

Olen ollut liian laiska kirjoittamaan tästä ennen tätä, joten nyt tulee siis fanfest –postaus. Toisaalta tämä pitää kirjoittaa nyt, että muistaa edes jotenkin mitä teki siellä.
Lauantaiaamuna saavuin Paasitorniin noin puoli yhdentoista aikaan ja menin heittämään cossin päälle. Cossasin siis Hermionea, jota olen aiemmin cossanut Frostbitessa ja käytin asua myös penkkareina. Se kuitenkin sopi tapahtuman teemaan jopa paremmin kuin Frostiin, eikä minulla ollut mitään muutakaan, mitä olisin halunnut cossia/ ei olisi ollut aikaa tehdä uutta pukua.

Ensimmäinen ohjelma, jota menin katsomaan, oli Severus Kalkaroksen elämä ja valheet, joka siis kävi läpi Kalkaroksen elämänvaiheet kiinnittäen huomiota joihinkin yksityiskohtiin. Pääasiassa ohjelma kuitenkin koostuu siitä, että kerrottiin mitä Kalkaros tekee missäkin kirjassa/elokuvassa. Se oli sinänsä hiukan hölmöä, koska ohjelman pitäjä oletti kuitenkin kaikkien lukeneen kirjat ja silti niitä käytiin suhteellisen pintatasolla läpi.

I’ve been too lazy to write this until now, so here’s the report of my last weekend in Fanfest in Paasitorni in Helsinki. I went there about half past ten on Saturday morning. I chanced my cosplay on. I was cosplaying Hermione, which I’ve done before in Frostbite. It was good for the theme of the con and I didn’t have a new cosplay so I went with it. The first program I went to see was Severus Snape’s life and lies, which was about Snape in the books/movies.  


 Seuraavaksi menin katsomaan Cosplaykilpailua. Juontajana toiminut Mojojojo oli hauska ja kilpailijatkin hyviä. Selvästi suosittua cossien joukossa oli Homestuck, mutta Assasin’s Creedista cossanut voittaja ansaitsi kyllä voittonsa. Cosplaykisa oli paljon lyhyempi kuin odotin, joten minulle jäi luppoaikaa ennen seuraavaa ohjelmaa.
Luppoaika osoittautui kuitenkin yhdeksi päivän parhaista osista, kun löytyi mukavaa seuraa, joiden kanssa kierrellä myyntipöytiä ja jutella. Kiitos Bogey + muut!   

Viimeinen ohjelma jota menin katsomaan oli ”Forgive me for all I have done, and all  I must do” –Portrayals of negative motherhood in George R.R. Martin’s A Game of Thrones a Clash of Kings and A Storm of Swords. (järkky pitkä nimi XD) Ohjelmassa siis käsiteltiin kolmen ensimmäisen kirjan huonoja ja vähemmän huonoja äitejä ja sitä mikä tekee äidistä huonon tai hyvän. Alkuosa luennosta oli turhan tieteellistä niin kuin ohjelman pitäjä itsekin sanoi ja pohjustuksen olisi voinut hoitaa lyhyemminkin, esim. tiivistämällä kalvoista pääasiat. Loppuosa oli kuitenkin juuri sitä mitä odotin eli yksityiskohtaista ja mielenkiintoisia näkökulmia esiintuovaa fanin tekemää coniluentoa.

After that I went to see the Cosplay competition. There were a lot of cosplays of Homestuck but a cosplayer of Assasin’s Creed won and deserved it. The cosplay competition was shorter than I expected so I had some extra time. The extra time soon became one of the funniest parts of the day because I had nice company to circle with and talk. Thanks Bogey, and the others!
The last program I went to see on Saturday was   ”Forgive me for all I have done, and all  I must do” –Portrayals of negative motherhood in George R.R. Martin’s A Game of Thrones a Clash of Kings and A Storm of Swords. (that name XD). It was about the bad and little less bad mothers in the first three books of the series. It was pretty interesting.

Sunnuntaiaamuna olin conipaikalla jo puoli tuntia ennen kuin ovet aukesivat, koska bussit. Aikainen herätykseni osoittautui kuitenkin turhaksi sillä ohjelma Harry Potter –elokuvat ja –kirjat, niiden erot ja onko sillä edes väliä, oli peruttu. Se tilalla salissa sai katsoa AVPM:ia, jota jäin sitten katsomaan, vaikka olenkin sen jo ”muutaman” kerran nähnyt.

Seuraava ohjelma eli Dubbauksen salat –VHS:ltä valkokankaalle pelasti kuitenkin huonosti alkaneen päiväni. Voisin sanoa, että se oli koko conin paras ohjelma.  Panelisteina olivat Jarkko Tamminen (mm. Peter Pan ja Tintti), Pekka Lehtosaari (mm. Viidakkokirjan Baloo ja Batman) ja Antti L.J. Pääkkönen (mm. Ice Agen Sid ja Paavo Pesusieni). Ohjelma alkoi ohjelman pitäjien (Lohen siskokset) kysymyksillä panelisteille, joista siirryttiin pian yleisökysymyksiin. Keskustelu oli mielenkiintoista ja sen seassa olleet satunnaiset ääninäytteet hauskoja. Ohjelman parasta antia oli kuitenkin tuttujen tekstien lukeminen eri hahmojen äänillä. Pätkät olivat Seitsemästä veljeksestä, muumeista ja Harry Potterista, joista viimeinen oli ehdottomasti minun makuuni. Naurettua tuli niin paljon, että vatsalihakset olivat kipeät illalla.

Jostain syystä tämä ei suostunut tulla tähän videona joten linkki youtubeen. Dubbaajat lukevat Harry Potter pätkän:


On Sunday morning I went to see a program of Harry Potter movies and books, but it was cancelled. It pissed me off, because I had woken up just for that. Well, we got to watch AVPM on a big screen instead. The next thing I went to see was the saviour of my day. There were three Finnish dubbers, who talked about their jobs and people got to ask questions from them. The best part of the program was when they read familiar pieces of literature in different voices. It was so funny that my abs were sore in the evening because of all the laughing.  


Tämän jälkeen bongasin Bogeyn, jonka kanssa juttelin. Päätettiin mennä katsomaan Homestuck – mikä se on ja miksi harmaat miehet valtasivat conit- ohjelmaa, koska ei kumpikaan tiedetty siitä oikeastaan mitään. Kyllähän siitä ohjelmasta selvisi mikä se on, mutta koko juttu vaikutti tosi monimutkaiselta ja todella paljon insideläppää yms. sisältävältä ja ohjelma ei kyllä saanut minua kiinnostumaan hirveästi. Lähdimme jopa kesken ohjelmasta pois. Toisaalta luulen, etten muutenkaan tykkäisi ideasta, koska luen sarjakuvat mieluummin paperiversioina muutenkin. Tämän jälkeen ei sitten ollutkaan enää mitään kiinnostavaa ohjelmaa ja emme viitsineet jäädä seuraamaan päättäjäisiäkään, joten lähdimme sitten kotiin.

Kokonaisuutena con/fest oli hyvin onnistunut. Aluksi harmitti se, että ohjelmalehtisessä ei ollut karttaa paikasta, mutta se olisi ollut aika vaikea toteuttaa. Opastuksia oli kuitenkin kiitettävä määrä, kaikkialla oli pinkin sävyisiä lappuja. Mielenkiintoinen yksityiskohta, jonka huomasin oli se, että conikansa näytti paljon harmaammalta, koska cosseissa ei ollut niin paljon väriä kuin japanihenkisten conien cosseissa yleensä on.  Paljon kiinnostavaa ohjelmaakin oli sekä kivaa seuraa. Toivottavasti jatkoa seuraa ensi vuonna, porukkaa oli ainakin niin paljon, että sen perusteella voisi näin kuvitella.

After this I saw Bogey and talked with her. We decided to go and see a program called Homestuck- what is it, and why grey men took over cons, because we didn’t know much about what Homestuck is. Well now I know what it is and it sounds pretty complicating. We left in the middle of the program and soon after that decided to go home. On the whole the con was really successful. There were a lot of interesting programs and nice company.   

Plussat ja miinukset:

+Infossa ja narikassa mukavat ihmiset
+paljon kiinnostavaa ohjelmaa
+Dubbauspaneeli
+ myyntipöytien seassa pääsi kulkemaan (tai sitten niitä oli jotenkin vähän xD)


- ohjelmien peruuntumisesta voisi ilmoittaa aikaisemmin, koska en varmasti ollut ainoa, joka oli herännyt tullakseen katsomaan sunnuntain Harry Potter -paneelia
- ohjelmalehdestä puuttui kartta (vaikka yllä mainitsinkin sen olleen aika mahdotonta.)
- taidekujalla oli todella ruuhkaista ja ahdasta välillä. Joutui seisomaan muiden ihmisten takana ja odottaa, että he olivat saaneet katsottua pöydän läpi, kun itse olisin halunnut nähdä mieluummin seuraavan pöydän.

Mitä tarttui mukaan: 
What I bought:

Game of Thrones kalenteri <3
Game of Thrones Calendar <3

Tämän vuoden lopun kuva.
This year ends pic.
Jokaisessa kuukaudessa on aina eri henkilö
Every month has a different person.


Tämä oli vähän heräteostos, mutta haluisin kyllä opiskella japania jossain vaiheessa.












  

tiistai 1. lokakuuta 2013

The GazettE 29.9.2013, Helsinki, The Circus



Keikkapäivitystä siis luvassa juuri nyt. Heräsin sunnuntai-aamuna kahdeksan aikaan enkä enää saanut unta, mutta Helsinkiin lähdin kuitenkin vasta yhden aikoihin junalla. Kun saavuin Circuksen eteen, jono oli kääntynyt katukiveyksen reunalle. Siihen sitten majoittauduin seuraavaksi neljäksi tunniksi. Noin puolitoista tuntia ennen ovien avaamista ajattelin, että kuinka fiksu olinkaan kun tulin niin aikaisin, koska jono oli jo kaksinkertaistunut siihen mennessä ja about puoli tuntia ennen ovien aukeamista se kulki neljä kertaa kadun päästä päähän.

Jonottaminen sujui itselläni suht mukavasti vaikka loppuillasta alkoi tulla vähän kylmä. Parhaimmillaan minulla oli viisi paitaa ja takki päällekkäin, sekä pipo ja kahdet hanskat. En tajua miten jotkut pystyivät jonottamaan hameissa tai shortseissa. Ehkä mä vaan oon niin vilukissa. Jonottaessa oli hauskaa seurata ihmisten katseita, kun jonottava porukka näytti aika epätavalliselta. Jonottaessa myös muutamat ihmiset tulivat kyselemään, että mihin me oikein jonotettiin. Ovet kuitenkin aukesivat onneksi noin varttia aikaisemmin kuin oli ilmoitettu ja pääsin sisällekin suht nopeasti. Meni suoraan keikkasalin puolelle ostamatta tavaroita, koska pöydille oli niin hirveä jono.

Okay, I went to The GazettE’s concert on Sunday. It was in Helsinki in a club called the Circus. I went to the line at 14.30 and the doors opened at 18.30, so I spent four hours in the queue. When it became night it became colder but I put more clothes on. At the best I had five shirts and a jacket over them, a woolly hat and two sets of mittens. I was shocked when I saw people on the line in skirts and shorts because I would have froze. During the queuing it was nice to watch people reactions as they walked by, because it wasn't the most normal looking line in the world. Some people even asked what we were lining for.  

Keikkalookkini. Kamera sitten päätti mustata farkut kokonaan. oikeasti niissä on tähtiä.
My look for the concert. The camera decided to black the jeans. Really they have stars on them. 


Lopulta päätin mennä seuraamaan keikkaa parvelta, mistä sainkin hyvän paikan parven sivusta, verrattuna siihen, että alhaalla olisin luultavasti litistynyt ihmismassassa. Ihmisillä oli mahtava meininki jo ennen kuin koko keikka oli ehtinyt alkaa, mutta riemu tietenkin repesi kun pojat astelivat lavalle.

Biiseistä en kauheasti muistanut keikan jälkeen, koska olin niin fiiliksissä, mutta ehdottomia huippuja olivat Suicide circus, koska keikka oli hei circuksessa. Olisin pettynyt, jos eivät olisi soittaneet sitä. Sekä Filth in the Beauty oli upea livenä. Encore oli mahtava, koska Shiver (Kuroshitsuji OwO) ja Ruder, joka oli mielestäni illan paras biisi. Encore oli muutenkin ihan huippu, kun pojat saivat jostain hirvittävästi lisää energiaa ja sitä hyppimistä ja pomppimista oli hauska katsoa.  Olisin tietysti toivonut monia muitakin biisejä. (esim. Agony, Reila, Miseinen, Taion ja uusin Fadeless (lista jatkuu…))

 I went to the balcony to watch the concert because I would not have seen anything from the floor. And I would have got crushed. People had fun and yelled even before the concert started but when the boys came to the stage the screaming was huge. After the concert I didn’t remember much of the songs because I was in euphoria, but the high points were The suicide circus, because hey the gig  was in a club called The circus, I would have been disappointed if they didn’t play that. Also Filth in the Beauty was great to hear live. Encore was amazing with Shiver (Kuroshitsuji OwO) and Ruder, which was the best song of the evening in my opinion. On the whole encore was fun to watch because the boys got a lot more energy from somewhere and they jumped and skipped a lot. I would have wished for other songs too. (like Agony, Reila, Miseinen, Taion, and the newest Fadeless (the list continues…))  

Tässä settilista, jonka löysin netin syövereistä… En nyt tiedä onko se 100 % oikein, mutta suurimman osan biiseistä muistan, että soittivat.

This is the setlist. I found it from some internet page… So I can’t say if it’s 100 % accurate but I remember most of these songs from the gig.

  1. Vortex
  2. Leech
  3. Before I Decay
  4. Gabriel on the Gallows
  5. Venomous Spider’s Web
  6. The Suicide Circus
  7. Dripping insanity
  8. Untitled
  9. Derangement
  10. Headache Man
  11. Sludgy Cult
  12. Cockroach
  13. Filth in the Beauty

Encore:
  1. Shiver
  2. Ruder
  3. Linda ~Candy dive Pinky heaven~

Encoren energiapuuskan lisäksi keikalla tapahtui muutakin mahtavaa. Mieleen jäi erityisesti Rukin nauru headache manin lopussa, mikrofonin nuoleminen (nään sen vieläkin sieluni silmillä xD) ja ne lantioliikkeet <3. Myös esim Uruhan ja Reitan parven huomioiminen ja muu sellainen jäi mieleen. Onneksi valitsin paikkani hyvin, sillä näin Uruhan hyvin siitä kohdasta. (Uruha on siis mun lemppari GazettEn jätkistä.) En kuitenkaan nähnyt Kaita siitä kulmasta lähes ollenkaan, mikä oli harmi sillä, jos rummut olisi sijoitettu toiselle puolelle lavaa, niin kaikki olisivat nähneet ne sillä tilan toisella puolella parvi ei jatkunut niin pitkälle. Tajusin myös kuinka lyhyiltä pojat näytti, olin kuvitellut ne paljon pidemmiksi. Toisaalta ei olis pitänyt yllättyä siitä pituudesta, koska japanilaiset nyt on aika lyhyitä, stereotypic much XD?

Encoren jälkeen oli hauskaa, kun pojat heitteli plektroja, pulloja, yms. yleisön sekaan. Erityisen ihana oli Kai, sillä kun hän huomasi, että parvella oli ihmisiä hamuamassa rumpukapuloita, hän yritti heittää sinne päin, mutta kapula osui kattoon ja lensi alayleisön joukkoon. Hetken päästä Kai kuitenkin palasi toisten kapuloiden kanssa ja silloin hän heitti toisen niistä onnistuneesti parvelle. Lähdin salista suht pian, kun kajareista alkoi soida musiikki, koska halusin kiirehtiä katsomaan oliko myyntipöydälle jäänyt mitään. Ja olihan sinne. Sain kuin sainkin siis ostettua itselleni hupparin ja julisteen.

Besides the Encores energy boost a lot other amazing things happened during the concert. Things that stuck to my mind were Ruki’s laughter after Headache Man, licking the microphone and some hip moves <3. Also Uruha’s and Reita’s looks to the balcony and that kind of stuff. Uruha is my favourite member of the GazettE and luckily I chose my place so that I was able to see Uruha perfectly. Unfortunately I couldn’t see Kai almost none, but if the drums would have been on the other side of the stage it would have been possible for everyone to see Kai, because the balcony wasn’t on the other side of the room. After the Encore the boys threw stuff like picks and bottles to the audience. It was really wonderful when Kai tried to throw drum sticks to the balcony when he saw that we were wanting them, but he failed. After a short while he came back with another set of sticks and then he succeeded in one of them to the balcony. After the gig I bought a hoodie and a poster.


Raksutan tätä hupparia, kun se on niin iso <3. Näitä siis myytiin vaan yhessä koossa. Plus noi narut on hassun pitkät. Jouduin jo toista päivää selittää koululaisille, miks ne on niin pitkät ja en tiiä ittekkään :3
I love this hoodie because it's so big. They were sold only in this size. Plus those lines are weirdly long. I had to explain to the school children why about them and I don't even know myself :3
Juliste, jonka ostin ja joka on muuten ihan törkeen iso.
A poster I bought. It's really huge.
Ennen kuin keikka alkoi, minulla oli kylmä odotellessa sisällä keikkasalissa, mutta keikan aikana tuli järkyttävän kuuma. Joka biisin aikana tietenkin heiluttelin käsiä ja moshasin sopivissa kohdissa, niin että eilen ja vähän tänäänkin niskat ovat vielä jumissa. Sain myös mustelmia käteen ja lonkkaan, koska nojailin kaiteeseen vähän turhan rajusti ja löin käteni pari kertaa siihen, oma vika siis. Myös jalat tulivat kipeäksi kun seisoin päkiöillä kurkotellessani lavalle päin aina kun joku jätkistä katsoi meihin päin, jota he tekivät ihailtavan usein. Yleinen keikkakäyttäytyminen oli kuitenkin siistiä eikä kameroitakaan minun silmiini näkynyt onneksi. Jälkeenpäin kuulin ja luin, että varsinkin alhaalla oli tullut ahtaat paikat edessä ja näytti myös siltä että siellä oli kuuma.

Keikka loppui kymmenen aikoihin ja olin yhdentoista aikaan himassa niin väsynyt, että kun iskin pään tyynyyn nukahdin lähes välittömästi. Tällä hetkellä minulla on päällä keikkamasis, joka toivottavasti päättyy fanfestiin, joka on jo tänä viikonloppuna. An Cafen keikan jälkeen masis kesti yli kuukauden, mikä toisaalta kertoo sen kuinka mahtava se keikka oli…


Before the concert began I was cold waiting inside but after it I was really hot. During every song I waved my hands and moshed in the right places, so that my neck hurt yesterday and a little bit today too. I also got bruising to my arm and hip, because I leaned to the railing and hit my hand on to it few times. So it was my own fault. Generally the behaviour during the gig was good I didn’t even see any cameras, which was good. The gig ended around ten and when I got home and went to bed I fell as sleep immediately. At the moment I have an after concert depression, which hopefully ends during the weekend in fanfest. After An Café’s concert last year it went on for a month, which also tells how much I liked the gig…

btw, tämä teksti syntyi The GazettEa kuunnellessa~
btw, this text was written while listening to The GazettE~