lauantai 30. marraskuuta 2013

Marraskuun viimeisen päivän kunniaksi

Eli haastetta luvassa. Olen tehnyt tämän haasteen jo aiemmin tänä vuonna, mutta nyt iski inspis tehdä se uudestaan. Sain tämän haasteen Bogeylta.

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Täytyy keksiä 11 uutta kysymystä
4. Täytyy valita 11 bloggaajaa
5. Täytyy kertoa kenet on haastanut
6. Ei takaisin haastamista

Ensin ne yksitoista asiaa minusta:
  1. Onnennumeroni on 2. Olen laskenut sen sillä hienolla syntymäaika tekniikalla.  
syntymäaikani: 23.10.1994
joten 2+3+1+0+1+9+9+4 = 29
2+9 = 11
1+1= 2
  1. Huoneessani on kaksi kirjahyllyä, joista toinen on pyhitetty pelkästään Pottereille ja sen sivukirjoille ja muille Potteriin liittyville kirjoille. Isompi hylly on sitten puoliksi täynnä mangaa ja puoliksi muita kirjoja. Mutta minulta loppuu jo nyt tila kirjahyllyistäni.
  2. Lapsena minulla ja siskollani oli tapana askarrella toisillemme joulukalenterit joihin piirsimme kaikki kuvat yms. Tällä viikolla tein sitten kolme joulukalenteria, jotka vein töihin eli ala-asteelle luokkiin availtaviksi.
  3. Meillä on koira nimeltä Atte, joka on sekarotuinen, mutta näyttää ihan labradorinnoutajalta.
  4. Minulla on hyvä nimimuisti. Leirillä isotellessa opin kaikkien nimet yleensä keskiviikkoon mennessä. Ja vähän aika sitten yllätyin kun opin noiden koululaisten nimet noin puolessatoista kuukaudessa sinne kouluun töihin menosta. (huom. se koulu on pieni n. 90 oppilasta)
  5. Olen materialisti. Tykkään kerätä kaikenlaista: lempikirjojani ja mangaa on jo hyllyt täynnä ja muutenkin tykkään tavarasta XD.
  6. Nykyään ostan Anime lehden aina, ehkä voisin alkaa jo tilaamaan sitä…
  7. Tällä hetkellä odotan eniten Hobitin toista osaa.
  8. Toiseksi eniten odotan Game of Thronesin viidennen kirjan, Lohikäärmetanssin suomennosta.(Sen piti ilmestyä ennen joulua mur…)
  9.  Seuraan @JoulupukkiOikea a twitterissä, koska parhaat jutut
  10.  Tilasin lähes kaikki joululahjani itse, koska niitä ei saa kaupoista ja vaan mä meijän perheestä tiiän mistä ne kannattaa tilata XD.

Haatajan kysymykset:
1.     Mikä oli paras tv-ohjelma mielestäsi, kun olit lapsi ja mistä syystä?

Hmm… Kun aloin oikein miettiä tätä siitä tulikin yllättävän vaikeaa. Niitä on nimittäin monta. Ihan pienenä siis ennen kouluikää se oli varmaankin Vili Vilperi. Kouluikäisenä tuli sitten Pokémon ja Digimon, joista jälkimmäinen on kyllä parempi, mutta Pokémonkortteja oli vaan kerättävä. Sitten vielä vähän vanhempana tuli Sailor Moon. Animet on vaan parhaita XD.



 2. Mikä on paras kirja, jonka olet koskaan lukenut?

Tämä onkin sitten jo helpompi kysymys. Harry Potter ja kuoleman varjelukset. Paras päätös parhaalle kirjasarjalle. Pottereita ei ole vielä onnistunut voittamaan mikään ja epäilen ettei tule voittamaankaan.

3.     Onko sinulla tiettyjä joulunodotusperinteitä, esim. adventtikalenterin hankkiminen?

Juu joulukalenteri on tullut hankittua joka vuosi, joskin niiden määrä on vähentynyt. Parhaimmillaan yhtenä vuonna niitä saattoi olla 5 ja sitten vielä siskon kanssa yhteinen tavarakalenteri. Nyt on vain yksi mutta sitäkin parempi: Fazerin suklaajoulukalenteri. Muita perinteitä on varmaankin joululahjojen paketointi ja piparkakkujen leipominen.

4.     Mikä on pitkäaikaisin harrastuksesi ja kuinka kauan olet sitä harrastanut?

Tanssi. Vähän kaikissa muodoissa. Aloitus 4-5-vuotiaana lastentanssissa, Ala-asteella baletti, sitten nykytanssia ja sen jälkeen show’ta. Sain vähän aikaa sitten todistuksen tanssiopistosta, koska lopetin virallisen harrastamisen. Siinä oli sitten paperilla 13 vuoden tanssihistoria. Olen surullinen kun aika ei riitä enää tanssitunneilla käymiseen, kun avoimen yliopiston luennot menevät päälle.


5. Entäpä unelmaharrastuksesi ja miksi haluaisit aloittaa sen?

Haluaisin aloittaa tanssin jossain vaiheessa uudestaan. Tai no, kyllähän minä itsekseni vapaa-ajallakin tanssin nytkin. Mielenkiintoista olisi alkaa harrastaa para paraa, japanilaista klubitanssia. Toisaalta haluaisin aloittaa myös baletin uudestaan, mutta tulevilla opiskelijatuloilla siihen ei luultavasti olisi varaa.


6. Mikä on sellainen ruoka, jota et vain voi sietää?

Tonnikala. Ei mene missään muodossa. Syön sitä vaan jos muutakaan ei ole tarjolla, mutta ei se silloinkaan hyvää ole. Kaikki muu oikeastaan menee, en ole hirveän nirso.

  1. Jokainen on etevä jossakin. Mistä asiasta sinä olet saanut eniten kehuja?

Eniten kehuja olen saanut varmaan piirtämisestä, mutta en kyllä koe olevani siinä niin kamalan hyvä. Olen saanut kehuja myös cosseistani. Paljon olen saanut kehuja myös vaatteista yleensä, mutta niitä en ole itse tehnyt joten en tiedä lasketaanko sitä tähän :D.  

  1. Jos saisit jonkin supervoiman käyttöösi, millainen supervoimasi olisi?

Haluaisin taikavoimat, koska ne nyt mahdollistaa aika paljon, mutta ne nyt eivät ole varsinaisesti supersankarivoima. Jos en saa valita taikavoimia niin sitten Haluaisin osata lentää ja sellaiset upeat siivet samalla tai sitten lukea ajatuksia. 

Tuollaiset siivet :3


  1. Oletko ikinä joutunut oppimaan mitään kantapään kautta? Jos olet, niin mitä?

Varmaan montakin asiaa lapsena, mutta ei kyllä tule mieleen mitään esimerkkiä just nyt.

  1.  Jos voisit olla päivän ajan kuka tahansa muu, kuka haluaisit olla ja mitä tekisit hänenä?

Tähän on niin monta vaihtoehtoa. Voisin olla Emma Watson ja viettää vain normaalin arkipäivän hänenä, tai sitten An Cafen Miku, tai J.K Rowling voisi olla myös mielenkiintoinen. Jos saisin valita jonkun fiktiohahmon, niin olisin varmaan Hermione, One Piecen Luffy tai Robin. Tai sitten olisi mielenkiintoista vaihtaa rooleja jonkun perheenjäsenen kanssa päiväksi.

  1. What is your guilty pleasure? (olisiko se nyt suomeksi parhaiten sanottuna: "Paheesi?")

Hmmm… Joskus se oli kynsien pureskelu, mutta nykyään tämä tapa on lähes kitkeytynyt.

Minun kysymykset Haastettaville:

  1. Miten sait jonkun arvistasi?
  2. Mikä on lempi jätskimakusi?
  3. Viimeisin asia mitä joit?
  4. Viimeisin tv-ohjelma jota katsoit?
  5. Millainen auto sinulla on? Jos sinulla ei ole autoa, vastaa millaisen auton haluaisit?
  6. Viimeisin ostamasi asia?
  7. Pidätkö käsialastasi?
  8. Onko sinut nimetty jonkun mukaan? (ihmisen, asian yms.)
  9. Soitatko mitään soitinta?
  10. Kuinka pitkä olet?
  11. Mitä teit ennen kuin kirjoitit vastauksia näihin kysymyksiin?


Haastan kaikki blogini lukijat! (paitsi Bogeyn, jota ei voi haastaa uudestaan XD)

Sorry, But I'm not going to translate this.


maanantai 25. marraskuuta 2013

Nälkäpeliä ja Kirjoja

Viime aikoina olen lukenut suhteellisen paljon ja saanut vähän lisää kirjoja tänä vuonna luettujen listalleni. Niistä puhun tässä postauksessa. Sain myös lipun Frostbiteen, jota odotan jo innolla, mutta pitkän miettimisajan jälkeen päätin, etten aio tehdä uutta cossia vielä sinne, vaan kierrätän vanhoja. Syyt tähän päätökseen mm. ajanpuute, raha, haluan korjailla nykyisiä cossejani ja se, että nyt olen käyttänyt joitakin cosseja vain kerran ja niitä olisi kiva käyttää toistekin. Kesälle sitten luvassa uusia cosseja.

I’ve been reading pretty much in the last few days so I've gotten a few books to my list. I’m gonna talk about these in this post. I also got a ticket to Desucon Frostbite, which is in February and I’m already waiting for it! I decided that I’m not going to do a new cosplay for this event, I’m just gonna go with the ones I already have. Reasons for this is simply I don’t have time or money and I want to make the old costumes better and simply that I would want to use the cosplays more than once. But I’m gonna make a new one for summer. 

Nälkäpeli – Vihan Liekit


Viime torstaina kävin katsomassa Nälkäpeli – vihan liekit leffan. Luin nälkäpelit 2012 keväällä/kesän alussa, kun pikkusiskoni osti kirjat luettuaan ne ja tykättyään niistä. Minuunkin ne iskivät hyvin, koska ne on kirjoitettu niin koukuttavasti ja muutenkin hyvin. Kaksi ensimmäistä kirjaa ovat yksiä parhaista lukukokemuksista mitä minulla on, mutta kolmas kirja on mielestäni sarjan huonoin. En ymmärrä miten siitä saadaan tehtyä hyvä elokuva.

Tässä toisesta kirjasta tehdyssä elokuvassa on vain yksi miinus: Se on liian pitkä. Joitakin kohtauksia on pitkitetty turhaan, vaikka sille ei ole näkyvää syytä. Leffan paras osa eli itse peli tuntui turhan lyhyeltä, vaikka eihän se kirjassakaan ollut kuin yksi kolmasosa. Vihan liekit tuntui loppuvan kesken, kuulinkin osan leffateatterissa kommentoivan näin, mutta toisaalta siihen tulee vielä kolmas osa.  

Last Thursday I went to see The Hunger Games – Catching Fire. I read the Hunger Games –books in the spring/early summer of 2012, when my little sister brought them to me after she had read them. The hit me pretty good, because they've been written with so many good cliffhangers. The first two books are one of the best reading experiences I've ever had, but the third one is the worst of these. I can’t figure out how they are gonna make a good movie out of it. Well, the movie had only one flaw: It was too long. Some of the scenes have been drag out too much. The best part of the movie was the game obviously, but it seemed a little short. I know that there’s only one third of it in the book too. Catching Fire seemed to end unfinished, I heard some people talking about it in the movie theater, but there’s going to be the third part.

Kun katsoo vain tota jousen yläosaa niin ei voi olla ajattelematta, että se on lasta! Ja sitten sitä ei voi olla enää näkemättä lastana. XD
When you only look at the top of the bow you can't help to think, It's a spatula! And then you can't unsee it. XD

Maria Turtschaninoff: Arra


Tämä kirja oli kuin Disney -satu nuortenkirjaksi naamioituna. Olipa kerran mykkä tyttö Arra, joka asuu pienessä kylässä perheensä kanssa. Sitten Arra joutuu ilkeiden sukulaistensa luo tekemään kankaita. Sitten hän tapaa sen maan prinssin, joka saa Arran avaamaan suunsa. No, näin selitettynä tämä kuulostaa lastenkirjalta… Plussaa täytyy kirjailijalle antaa siitä, kuinka ihailtavasti hän kuvailee mykän päähenkilön tunne- ja ajatusmaailmaa. Kliseisyyskin oli mukavaa, kun antoi sen vaan viedä mukaansa.

Not gonna translate this It’s a Finnish (well actually first written in Swedish) book.




Laini Taylor: Karou, savun tytär


Tähän kirjaan törmäsin Goodreadsissa, jossa ihastuin sen omituiseen kanteen ja sen takia oli pakko katsoa mistä kirjassa oli kyse. Karou, savun tytär kertoo 17-vuotiaasta Karousta, joka opiskelee Prahan taidelukiossa ja viettää muutenkin normaalia nuoren elämää. Karou ei kuitenkaan ole niin tavallinen kuin voisi luulla: hän osaa yli 20 eri kieltä ja hänen luonnoslehtiönsä pursuavat piirustuksia hirviöistä, jotka ovat Karoun kasvattajia ja ystäviä, kirjaimellisesti. Hän siis on asunut lapsuutensa kimeerien, puoliksi ihmis- puoliksi eläinhahmoisten hirviöiden luona. Karou käy retkillä eri kaupungeissa keräilemässä eläinten ja ihmisten hampaita, joita hänen kimeeri kasvatti-”isänsä” Brimstone tarvitsee johonkin salaperäiseen magiaan.

Kuten kirjan takakansi ilmoittaa Olipa kerran enkeli ja paholainen jotka rakastuivat. Se ei päättynyt hyvin, kirja kertoo ”paholaisesta” Karousta ja ”enkelistä” Akivasta ja heidän tapaamisestaan ja suhteestaan.

kaunis kansi ~

 Vaikka kirjaa on ylistetty ties kuinka monessa arvostelussa ja blogissa, minusta se oli lähinnä vähän keskivertoa parempi. Itseäni häiritsivät pitkähköt takaumat, jotka olivat hiukan vaikeaselkoisia välillä. Ärsytti myös kuinka kauan joitakin asioita pidettiin lukijoilta salassa. Olin jo monta kertaa lähes heittää kirjan seinään, koska vieläkään ei paljastunut mihin niitä hampaita oikein käytetään.  

I ran into this book on Goodreads, where I fell for the cover. Daughter of Smoke and Bone is about Karou, a 17-year-old girl who studies in Prague’s artschool. But she is not so normal at all: She can speak 2o different languages and her sketchbooks are filled with monsters, who are Karou’s friends, literally. She has spent her childhood with Chimaeras, half human, half animal shaped demons. Karou visits different cities and collects the teeth of humans and animals, which her “father” Brimstone uses for some kind of magic.

Like the back of the book says: “Once upon a time, an angel and a devil fell in love.  It did not end well.”  The book is about a ”demon” Karou and an ”angel” Akiva and their meeting and relationship. Although the book is praised in ratings and blogs, I thought it was a little over average. I was annoyed by long flashbacks and the fact that the information as held for so long. I almost threw the book to wall, when the reason why the teeth were being collected didn’t come out.  


John Green: The Fault in our Stars


Tämän kirjan bongasin Goodreadsista, kun näin kuinka hyvät arvostelut sille oli annettu. Sitten näin sen kirjakaupassa viime viikolla ja siellä se oli eniten myyty pokkari joten pakkohan se oli ostaa sitten. Ostin kirjan englanniksi, koska en tykkää suomalaisesta kannesta yhtään ja se oli enkuksi halvempi. The fault in our stars tai tähtiin kirjoitettu virhe, kuten se on suomennettu, kertoo kilpirauhassyöpää sairastavasta 16-vuotiaasta Hazel Grace Lancasterista. Syöpä on levinnyt Hazelin keuhkoihin, joten hän joutuu elämään koko ajan lisähapen kanssa. Hän elää vain, koska kasvaimia pienentänyt lääke auttoi, mutta niinkin hän sai vain muutaman vuoden lisää aikaa. Diagnoosinsa takia Hazel luulee elämänsä olevan jo eletty, mutta sitten hän kohtaa pojan nimeltä Augustus Waters syöpälapsille tarkoitetussa tukiryhmässä. Augustus on itse sairastanut luusyöpää ja sen takia hänen jalkansa on amputoitu. Nyt hän on kuitenkin ollut jo yli vuoden syöpävapaa.

Kirjan pääidea ei kuitenkaan pyöri syövän ympärillä vaan se on rakkaustarina, jossa suhteen kumpikin osapuoli nyt vain sattuu olemaan sairaita. Kirja sisältää paljon elämänohjeita ja ajatuksia elämästä, kuolemasta, rakkaudesta ja kirjoista. Hazel nimittäin esittelee Augustukselle lempikirjansa, joka heidän mielestään loppuu kesken. Augustus käyttää toiveensa, jotta he pääsevät tapaamaan kirjailijaa Amsterdamiin.

 I noticed this book on Goodreads, when I saw how great its reviews were. Then I saw it on bookstore last week and there it was the most sold book of the week so I had to buy it. I bought it in English because I don’t like the Finnish cover at all and it was cheaper that way. The Fault in our stars is about Hazel Grace Lancaster, a 16-year-old girl who suffers form thyroid cancer. The cancer has spread to her lungs, so she has to live with extra oxygen all the time. She lives because the tumor shrinking medicine helped, but she only got few more years. Because of her diagnosis hazel thinks her life is already lived, but then he meets a boy called Augustus Waters in a support group for cancer kids. Augustus has had bone cancer and because of that his leg has been amputated. Now he has been cancer free for over a year. The book doesn't focus only on cancer; mostly it’s a love story, in which both in the relationship just happen to be sick. The book contains a lot of tips for life and thoughts about life, death, love and books. Hazel makes Augustus to read her favourite book, which is unfinished in their opinion. Augustus uses his wish so they can meet the author in Amsterdam.


The Fault in Our Stars
Alkuperäinen kansi
Original cover
Suomalainen kansi
Finnish cover


Kirjaa lukiessa tunteeni menivät jotakuinkin näin:
My feelings while reading this book:



Tämä oli ehkä surullisin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Olen onnellinen etten spoilaantunut lopusta, vaikka oli se silti suhteellisen arvattavissa. Sen takia en kirjan jälkeen osannut oikein päättää pidinkö siitä vai en. Kun kirjaa miettii kokonaisuutena, on se kaiken surullisuutensa ohessa myös todella hyvä.

This was probably the saddest book I've ever read. I’m happy that I didn't get spoiled of the ending, although it was kind of predictable. Because of that I didn't know what to think of it after I had finished. When I think the book in whole above all of its sadness it is really good.  

Now Playing: One Piece opening 16 - Hands Up!





sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Laiskuus maan perii, vai miten se meni?

Olen pahoillani, että olen ollut laiska enkä ole saanut kirjoitettua mitään kahteen viikkoon. Lähes kaiken vapaa-aikani olen kuluttanut Wowin ja Sims 2 pelaamiseen sekä tenttikirjojen lukemiseen, joten ei minulla olisi ollut kunnollista asiaakaan.

I’m sorry that I’ve been this lazy the last two weeks and I haven’t written anything. Almost all my free time has gone to playing Wow or Sims 2 and reading for my exam, so I really had nothing to talk about anyway.



Viime viikon keskiviikkona ja torstaina oli työpaikallani eli ala-asteella 3-4 luokkalaisten yökoulu, josta olen muutamaan otteeseen maininnut täällä aiemmin. Silloin alkuviikko meni kaikenlaisen pikkusälän valmisteluun ja askarteluun. Sain siis pitää yökoulussa sarjakuvapajaa, jossa kerroin lapsille vähän mangasta ja sitten vertailimme sitä länsimaiseen sarjakuvaan. Sen jälkeen oppilaat saivat piirtää millaista sarjakuvaa halusivat. Ja paja oli siis kymmenen jälkeen illalla ja sitä ennen oli juuri syöty herkkuja joten voitte kuvitella millaisissa sokeripärinöissä lapset olivat. Hiljaisuus olisi sitten ollut yhdeltä, mutta kylää se taisi lähemmäs kahta mennä ennen kuin kaikki pääsivät makuupusseihin. Torstaina sitten eri pajoissa olleet oppilaat saivat kuulla että olin kääntänyt toisten nimiä japaniksi ja sitten aamupäiväni kuluikin piirrellessä heille kaikenlaisia koiria ja kissoja ja kirjoittaessa nimiä katakanoilla.

Last weeks Wednesday and Thursday I was at my work place a.k.a. elementary school over night, because we had night school for 3-4 graders. The start of the week I spent making little ornaments and other things for the evening and night. I got to keep a comic workshop for them Wednesday night. I told them about manga and we compared it to western comics. After that the children got to draw comics of their own. The work shop was past ten in the evening and they have gotten snacks and candy before that so you can imagine that they were “a little” sugar high. They were supposed to go bed by one, but it was almost two until everyone were in their sleeping bags. On Thursday the other students that were not in my comic work shop got to hear that I had translated the others names to Japanese and after that I spent my morning drawing cute dogs and cats and translating the children names into katakana.  

Viime viikonloppuna vanhempani palasivat Teneriffalta, missä olivat lomalla viikon. Sain tuliaisiksi hopeiset korvakorut ja KitKat -suklaata, jota ei enää myydä Suomessa ollenkaan ;(.  Se sunnuntai olikin isäpäivä jolloin kävimme perheen kanssa syömässä.

Last weekend my parents got back from their holiday trip to Tenerife. I got silver earrings and KitKat chocolate (which they don’t sell in Finland anymore) as a souvenir. That Sunday was Father’s day so we went to eat out.  
Mahtilaatu, koska mahtikamera + kimallus
yhg, the quality + sparkling =not a good pic

 Tämä viikon perjantaina kävin shoppailemassa. Tai ehkä se sana on väärä, koska en ostanut yhtään vaatteita. Kävin kuitenkin toteuttamassa pitkäaikaisen toiveeni toisista korvan rei’istä, sekä ostin lisää Ghibli-leffoja ja Kuroshitsuji IX:n.  

This weeks Friday I went shopping. Well I don’t know if you could call it shopping because I didn't buy any clothes. Well at least I got second holes to my ears which have been in my mind a long time. I also bought more Ghibli-movies and Kuroshitsuji IX.

Kummassakin korvassa on siis nyt kaksi reikää. Kävin myös kampaajalla tiistaina, muuten korva ei näkyisi noin hyvin XD
Now I have two holes in both ears. I also went to hairdresser on Tuesday, otherwise my ear wouldn't show so much XD 




Tulee hirveän stressaantunut olo kun näkee jo nyt kaupoissa joulutavaraa hyllyt täynnä ja telkkarissa pyörii joulumainokset. Tykkään joulusta juhlana paljonkin ei siinä mitään, mutta miksi ihmeessä tämä kauppojen jouluhösellys pitää aloittaa näin aikaisin? Pitäisi tehdä joku sääntö, että vasta kuukautta ennen jouluaattoa saa alkaa mainostaa joulun avulla.


I get really stressed out when I see Christmas stuff on stores already and Christmas adds on TV. I like Christmas a lot actually, but why in the hell it has to start so early? There should be a rule that they can’t advertise with Christmas before 24th of November or something. 

Now Playing: Mucc - Shangri-La


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Uimapoikia ja Haudankaivajia eli...

Free! ja Kamisama no inai nichiyoubi


Nämä animet loppuivat jo monta viikkoa sitten, mutta nyt vasta sain motivaation ja minulla on aikaa kirjoittaa niistä. Ensiksi käsittelyssä uimapoika-animenakin tunnettu Free, joka oli yksi kesän suosituimmista sarjoista ja onnistui yllättämään ainakin minut. Toiseksi puhun Kamisama no inai nichiyoubista, eli A Sunday without Godista eli Sunnuntai ilman Jumalaa –animesta. Sarjan mammuttipitkä nimihirviö jopa kannusti minua katsomaan sen, kun bongasin sen animelehdestä aiemmin tänä vuonna.

These animes already ended few weeks ago but only now I had the motivation and time to write about them. First I’ll talk about the Swim boy anime Free, which was one of this summer’s most popular series and succeeded in surprising me. Secondly I’ll talk about Kamisama no inai nichiyoubi, aka A  Sunday without God. The series’ monster long name even encouraged me to watch it, when I noticed it in Finland’s anime magazine earlier this year.

 

Free! – Iwatobi Swim Club


Ensimmäisen kerran törmäsin sarjaan yllättäen internetin ihmemaassa, missä sitä hehkutettiin mielestäni jopa outoja määriä ottaen huomioon mistä se kertoo. Päätin sitten alkaa katsoa sarjaa, kun siitä oli ilmestynyt jo puolet jaksoista ja nyt sarjan loputtua en kadu, että sen katsoin. Free on myös ensimmäinen urheiluanime, jonka olen katsonut koskaan.

Free on Kooji Oojin ranobekäsikirjoitukseen perustuva anime, joka kertoo siis kolmesta lukioikäisestä pojasta; Harukasta, Nagisasta ja Makotosta, jotka päättävät perustaa uimakerhon lukioonsa, koska ovat harrastaneet kilpauintia ala-aste ikäisinä. Silloin heidän kanssaan samassa joukkueessa oli myös Rin, joka muutti myöhemmin Australiaan tullakseen ammattilasiuimariksi. Perustettuaan kerhon pojat päättävät vierailla vanhalla uimakerhollaan ja siellä he törmäävät Australiasta palanneeseen Riniin, joka käy nyt eri lukiota kuin he ja on sen lukion uimajoukkueessa. Sarjan aikana uimajoukkueeseen liittyy myös Rei, joka tuntuu hyvin etäiseltä ja jopa turhalta hahmolta, mutta parantuu loppua kohden, kun syvempi puoli kaivetaan esiin. Tästä eteenpäin spoilervaroitus!

First time I ran into this anime on the internet, where it was surprisingly popular for that kind of anime. So I decided to check it out, when half of the episodes were out and now after I’ve watched it I don’t regret. Free is also the first sport anime I’ve ever watched. It’s based on Kooji Ooji’s ranobescript and tells about three high school boys; Haruka, Nagisa and Makoto, who decide to start a swimming club, because they’ve been on a swimming team in elementary school. Then they had a fourth member, Rin on their theme but he moved to Australia to become a professional swimmer. After starting the club the boys visit their old swimming club and they run into Rin who has come back from Australia and now is in a competitive swimming team in a different high school. During the series Rei also joins the team and almost fells a little distant character but develops to better before the end. From this point on I’ll spoil the anime!  

Vasemmalta oikealle/Left to right: Rei, Nagisa, Rin, Haru ( or Haruka), Makoto

Freen hyviä puolia on ystävyyden korostaminen ja sarjan pääaihe eli Harun ja Rinin välinen konflikti ja heidän yhteinen menneisyytensä. Sarjan alkupuolisko kuitenkin keskittyi hyvin vähän itse pääkonfliktin ratkomiseen, minkä hyvä puoli oli se, että muut hahmot pääsivät esille. Nytkin muut hahmot jäivät silti turhan etäisiksi varsinkin, kun ajattelee, että sarjan piti kertoa uimajoukkueesta, ei kahdesta yksilöstä, joista toinen ei edes kuulu kyseiseen joukkueeseen sarjan aikana. Tykkäsin kuitenkin erittäin paljon sarjan lopun ”ystävyys on parasta!” ratkaisusta ja siitä johtuen viestiuinnin osoittautumisesta kaikista tärkeimmäksi lajiksi. Myös sarjan huumori iski minuun jostain omituisesta syystä. Harun pakkomielle vedestä oli hauskaa katsottavaa ja myös esim. uimapukujen sovittelu yms. sellaiset kohtaukset. Spoilaus loppuu tähän!  


Freen animointi oli suurimmaksi osaksi kaunista, varsinkin uimakohtauksiin oli selvästi panostettu. Onhan sen tuottanut Kyoto Animation, joten huonompaa laatua ei oikein edes voinut odottaa. Myös sarjan musiikki oli hyvää. Ainakin opening sai minut joka kerta mukaansa.

Free’s good sides are emphasizing friendships and the main conflict between Haru and Rin. First half of the series didn’t tell much about the main conflict, which allowed a deeper focus on the side characters. Still I feel like rest of the characters were a little outsiders especially when the series is about a swimming team, no two single characters, one of which isn’t even part of the team during the series. Although I liked the endings “Friendship is the best thing!” solution and that swimming relay turned out to be the most important style. Aldo the series’ humour was good; it hit me for some weird reason. Haru’s obsession of water was fun to watch and scenes like trying on swimming suits etc. Free’s animation was mostly beautiful, especially during the swimming scenes. Well, it’s produced by Kyoto Animation so it’s the least you can expect. Also the music in the anime was good. Especially the opening got me every time.

Free- opening:



Odotin Freen olevan jopa vielä enemmän tytöille suunnattu kuin se oli eli oletin sen olevan vain ”söpöt pojat tekemässä söpöjä asioita” – tyyppinen anime, jossa ei olisi juonta nimeksikään ja hahmojen tekosyy hengailla yhdessä olisi uimakerho. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, koska sarjassa on uintia ja urheilua yllättävän paljon, mutta kyllä siitä myös näkee, että osa kohtauksista on täysin BL-fanservicea varten tehty. Eli sarjasta löytyy myös iso söpöilypuoli.

Fanservice näkyy myös siinä kuinka hahmot on tehty, sillä hahmojoukosta jokainen voi valita oman lempiparituksensa. Varsin ristiriitaiset tunteet minulla syntyivät Nagisaa kohtaan, koska hän on kuitenkin kiva ja innostava hahmo, mutta välillä tuntui kun hänet olisi laitettu sekaan ikään kuin kaikkien muiden ukeksi. Hänet voisi siis käytännössä parittaa kenelle tahansa sarjan päähenkilömieshahmoista.

I expected Free to be even more targeted to woman audience than it was, so I expected it to be like “cute boys doing cute things” –kind of anime, which wouldn't have plot or the only reason the characters hanged out would be the club. I was positively surprised because there is a lot of swimming and sports but you can also see there’s scenes only made for BL-fanservice. So there is the big cute side of it too. Fanservice can also be seen in the way that the characters are made, because you can choose your favourite pairings. I feel really contradictory about Nagisa, because he’s an interesting character but sometimes it feels like he has been stuffed in to be the uke for every main male character in the series.     


On niillä joskus vaatteetkin päällä XD
Well, sometimes they have clothes on XD

Tässä herkkä kohtaus viimeisestä jaksosta, (älä katso jos et halua spoilaantua!) josta näkee fanservicen vähän liiankin hyvin. 
Here's a scene from episode 12, (don't watch this if you don't want spoilers!), from which you can see the fanservice maybe even too well. 


Freetä on arvosteltu sen fanservice keskittyneisyydestä ja liian kauniista hahmoista. Sitä ei kukaan kiellä etteikö näitä siitä löytyisi, mutta täytyy muistaa, että kauniit ja uimarivartaloiset ilman paitaa kekkuloivat animepojat ovat vastakohta pikkarejaan vilautteleville muodokkaille naishahmoille, joita on kuitenkin valtavirta - animessa koko ajan. Eikö naisillekin saisi välillä olla omaa fanservicea, kun naisetkin kerran animea katsovat?

Tätä animea ei kannata ottaa turhan vakavasti. Minä katselin sitä aina ”aivot narikkaan” – asenteella, eli ei turhia tarvitse myöskään ajatella sitä katsoessa. Annoin Freelle 6/10 pistettä, koska itse kaipaan animeltani enemmän toimintaa. Jos sinä kuitenkin kaipaat animeltasi söpöilyä, kauniita poikia ilman paitaa, urheilua ja draamaa suosittelen!

Free has been judged because of the load of fanservice and too pretty boys. No one can deny that there isn’t that, but people have to remember that the beautiful and muscular without shirt all the time sown animeboys are contrast to the panty showing curvy girls in anime, that are there all the time. Shouldn’t there be fanservice for women also, because we watch anime too? This nime can’t be taken too seriously. I watched it with the “outing my brains on pause” attitude, so you don’t have to think while watching this. I gave free 6/10 points, because personally I prefer an anime with more action. If you want anime with overlode cuteness, beautiful boys without shirts, and sports and drama I recommend this!  


Kamisama no inai nichiyoubi – A Sunday without God


Kamisama no inai nichiyoubi tai lyhyemmin Kaminai on Kimihito Irien ja Shinon ranobeen perustuva anime. Päähenkilö on 12-vuotias Ai Astin, joka on haudankaivaja ja yrittää selvittää syyn maailman jumalattomuuden takana. Maailma siis on pysähtynyt viisitoista vuotta sitten, joten kukaan ei enää synny tai kuole. Ain tapaisten haudankaivajien tehtävänä on haudata kuolleet, jotta he eivät olisi käveleviä ruumiita. (Aiemmin puhuin tästä *täällä*). Tästä eteenpäin spoilaan!

Koko animen juoni on monikerroksinen ja ehkä jopa hiukan epäselvä ainakin minun mielestäni. Kun oli viikon ollut katsomatta sarjaa oli taas vaikea muistaa mitä oli tapahtunut viimeksi.

Kamisama no inai nichiyoubi or shotly Kaminai is based on Kimihito Irie’s and Shino’s ranobe. The main character is 12-year-old Ai Astin, who is a gravekeeper and trying to solve the mystery why god abandoned the world. The world has stopped 15 years ago so no one can born or die. Gravekeepers like Ai have to bury the dead so they wouldn’t be walking corpses. (Earlier I mentioned this *here*) The whole plot of this anime is complex and multilayered and a little bit too confusing to my taste. I always forgot what happened in the last episode during the week. Here on I’ll spoil the anime!


Sarja sisälsi paljon WTF- kohtia, joista ensimmäinen oli Humbertin kuolema kolmannessa jaksossa. Oli kyllä ainakin vaikuttavaa ja rajua laittaa tytär hautaamaan oma isänsä. Myös kymppijakson aloitus, jossa Alis vaan ampuu kaikki, oli ”pikkuisen” hätkähdyttävä luulin, että nyt minulta on jäänyt joku jakso välistä. Myös sarjan loppu oli WTF, koska minulle tuli sen jälkeen huijattu olo. Ai että koko juttu johtui Deen väärinkäsityksestä, okei selvä…

Animaatio ja hahmot ovat tosi kauniita ja laatu on mitä parhainta. Tämä ei kuitenkaan pelasta huonoa juonta, jolta odotin paljon enemmän. Kun puhutaan sarjasta, jossa jumala on hylännyt maailmaan ja joku lähtee etsimään syytä sen takana, niin oletin, että jossain vaiheessa se jumala tulisi vastaan ja sen kanssa tapeltaisiin tms, mutta kun ei niin ei. Tällaista sarjaa en ainakaan osannut odottaa, joten siitä propsit. Spoili loppuun tähän!   

The series had a lot of WTF – moments, the first being Humbert’s death in episode three. It was impressive and harsh to put a daughter bury her own father. Also the beginning of episode ten where Alis just shot all the people was “a little” shocking, I thought I had missed an episode. Also the ending was WTF, cause I felt that they screwed with us. Oh, the whole thing was  because Dee’s misunderstanding, oh, okay… The animation was really beautiful and also the quality. This doesn’t save the bad plot, of which I expected more. When you talk about a series where god has abandoned the world and someone tries to find out why, I assumed that at some point the god would be shown and they would fight with it or something like that, but no then. This wasn’t the thing I expected from this series, so that’s a plus. Spoiler ends here!

Kaunista, vai mitä?
Beautiful, isn't it?
Kaminain OST oli hyvä ja se sopi animen kohtauksiin hyvin. Myös Opening ja ending olivat koukuttavia ja sarjaan sopivia, vaikkakin se endingin Engrish oli karmeaa. Lempihahmokseni muodostui Alis, koska hänen kehitystään etäisestä tarkkailijasta sarjan yhdeksi päähenkilöistä oli hauska seurata.

Kokonaisuudessa sarja oli mukava katsottava, vaikka odotinkin siitä juoneltaan aivan erilaista. Loppuarvosanaksi annoin 7/10, koska animaatio kokonaisuus oli niin kaunis ja hahmot hyviä.  

Kaminai’s OST was good and it fit with the animes scenes greatly. Also the Opening and Ending were hooking and they fit to the show, although the ending’s Engrish was hideous. My favourite character is Alis, because his development from distant watcher to one of the main characters was fun to watch. On the whole the series was nice to watch, although I expected a different plot. I gave Kaminai 7/10, because the animation was so pretty and the characters good.


Muita kuulumisia

Other things


Olen lähes koko viikon vapaa-aikani käyttänyt Greyn Anatomian ysikauden katsomiseen. Eilen sain sen sitten vihdoinkin katsottua ja päälle katsoin vielä kymppi kauden ekan jakson, kun en halunnut katsoa sitä telkkarista keskiviikkona. Nyt voin sitten seurata sarjaa telkkarista.

Most of my free time this week I spent watching Grey´s Anatomy’s season nine. Yesterday I finally finished it and now I can watch it on TV, because season ten just started here in Finland.


Olen myös suunnitellut sarjakuvapajaa 3-4 luokkalaisten yökoulua varten, joka on keskiviikkona (ja torstaina XD). Aion tutustuttaa heidät mangan saloihin ja verrata sitä vähän länsimaiseen sarjakuvaan. Toivottavasti he pitävät siitä mitä olen suunnitellut.


I’ve also been planning a comic workshop for 3-4 grades night school, which is on Wednesday (and Thursday XD). I plan to tell them about manga and compare it to western comics. I hope they like what I’ve been planning for them.