perjantai 28. helmikuuta 2014

Helmikuun klassikko ja Cosplaysta ~

Näin hiihtoloman jälkeen päätin kirjoitella kuukauden kirjasta ja vähän muustakin. Muuten minulle kuuluu hyvää, odotan innolla An Cafen keikkaa (enää 11 yötä!) ja samalla viikolla olevaa Miyavin keikkaa. Olen myös suunnitellut seuraavaa Cosplaytani, joka paljastuu alempana postauksessa. Seuraava tapahtuma johon olen menossa on Cosvision, cosplayhin painottuva tapahtuma Turussa 10-11. 5. Siinä on se huono puoli, että Euroviisujen finaali osuu juuri kymmenenelle päivälle, mutta katselen sitä sitten hotellilla XD. 

Now after the winter vacation, I decided to write about this months classic and a little bit other things. I'm doing fine, I'm waiting for An Cafe's gig (only 11 nights!) and Miyavi's gig on the same week. I have also planned my next cosplay, which I talk about later in this post. The next con I'm going to is Cosvision, a cosplay themed convention in the city of Turku 10-11.5. The bad thing in that is that the Eurovision final is on the tenth, but I'll just watch it at the hotel then XD.


Kuukauden klassikko: Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä


Tämä valikoitui kuukauden klassikokseni, kun huomasin sen kirjaston hyllyssä ja muistin sen löytyvän listalta. Kirja kertoo siis Ruotsin Lapin suomenkielisellä alueella asuvista pojista, Matista ja Niilasta, joiden kasvuvuosia kuvataan Matin näkökulmasta. Kirja on alunperin kirjoitettu ruotsiksi (Populärmusik från Vittula) ja yksi kirjan pääteemoista onkin kuvata henkilöiden oloa siitä kuinka he eivät tunne olevansa täysin ruotsalaisia, mutta eivät suomalaisiakaan. 

Identiteettiongelmat ovat muutenkin yksi kirjan isoimmista teemoista. Pojat haluavat mainetta ja kunniaa joten he perustavat rokkibändin kahden muun pojan kanssa vaikkeivät osaa soittaa yhtään mitään. Tämä on ristiriidassa esim. sen kanssa, että Niilan koti on vahvasti lestadiolainen. Kirjan aikna kasvaessaan pojat yrittävät sulautua vanhempiensa arvostamaan maailmaan ja samalla elää uuden aikakauden 60-lukua rock n' rollineen ja kaikkineen. 

Kirjan nimen osa "Vittulajänkä" herätti ainakin minussa hilpeyttä kun sen ensi kertaa kuulin joskus yläasteella. Kuitenkin nyt kirjan luettuani ymmärrän miksi se on sen niminen. Vittulajänkä on poikien kotikylästä käytetty lempinimi, koska siellä syntyy niin paljon lapsia. Populäärimusiikki taas viittaa juurikin poikien perustamaan rokkibändiin ja Matin intoiluun musiikista.

Kirja oli mielestäni mielenkiintoinen, mutta osittain tekstiltään todella ällöttävä, sillä se sisälsi muutamia epämukavia ja luotaantyöntäviä kohtauksia. Oli kuitenkin mukava kokemus lukea tämäkin klassikko, josta on kuitenkin kuullut ja, jonka olen halunnut lukea jo pitkään.

Monthly Classic: Mikael Niemi - Popular music from Vittula

The book tells the story of two boys Matti and Niila who live in the Lapland of Sweden, in the Finnish speaking part of it in the -60's. First time I heard about this book when I was in junior high and since then I've wanted to read it, and now I noticed it at library so I decided to choose it for February's book. 
The book is originally written in Swedish (Populärmusik från Vittula) and it tells the story through Matti's eyes. One of the main theme in the book is to descripe how the boys don't feel like being Swedish, but they don't think they're Finnish either. As the book tells about the sixties it has a lot of contain about rock n' roll music. The boys form a rockband and Matti's feels about music are told often. I liked reading the book, though it had some pretty nasty scenes, but mostly it was worth to read. 

Ostin Game of Thronesin kolmannen tuotantokauden viime viikolla ja katselin sitten ensin koko kauden ja sitten katsoin jaksot toisen kerran kommenttiraidoilla. Kommenttiraidat on GoT:issa ihan parhaita, kun sinne on saatu kaikki näyttelijät kommentoimaan jaksoja ja aina yhdessä jaksossa per kausi on itse George R. R. Martin kommentoijana. Kannattaa katsoa jaksoja näinkin, jos omistatte kaudet ja olette faneja, koska se on oikeasti hauskaa ja mielenkiintoista. Nyt olen taas kurkkuani myöten täynnä Game of Thronesia vähään aikaan, sillä sain juuri luettua neljännen kirjankin uudelleen. Palaan taas tulen ja jään laulun maailmaan, kun viidennen kirjan suomennos ilmestyy.

I bought Game of Thrones' third seasons DVD last week and watched the whole season first and then again with audio commentaries. These commentaries are the best in GoT, because they got the actors and actresses' to comment on them and there's always one episode per season where George R. R. Martin himself comments one episode. Watch these commentaries, if you own the seasons and are fans, because they are funny and interesting. Now I'm just over my head with Game of Thrones again, because i just finished reading the fourth book again. I'll return to the world of a song of ice and fire, when the fifth book comes out in Finnish soon.




Siinä on tuollainen ihana lohikäärme muovikuori erikseen <3
it has a separate Dragon casing <3

 Tästä pääsenkin sopivasti, en edes hirvittävän aasinsillan kautta seuraavaan aiheeseen, eli tulevaan cossiini. Cosplay, jonka meinaan Cosvisioniin mennessä tehdä on Game of Thronesin Arya Stark. Cossi on hankalampi kuin aiemmat joita olen tehnyt, mutta päätin ottaa itselleni haasteen ja teen vielä suhteellisen vaikean lookin. Myös miekan teko tulee olemaan uusi asia minulle.

Now I'll get to the new subject nicely so, the cosplay I'm making for Cosvision is Game of Thrones' Arya Stark. This costume is harder than earlier ones I've made, but I took a challenge and I'm making a hard outfit too. Also making the sword is gonna be a new thing for me too. 


Aryan miekka, Neula
Arya's sword, Needle

Tämä on varmaan ainoa koko kuva jovka löysin koko puvusta.
This is like the only whole pic of the outfit that I could find.
Tässä on piirtämäni kuva Aryan vaatteista:
 Here's a picture I drew of Arya's clothes:

Innostuin pitkästä aikaa piirtämään viime ja tällä viikolla, joten tässä vähän tuloksia niistä:
I got interested in drawing again lately, here's something I've drawn recently:

Vähän luonnoksia...
Some Sketches...
Harjoittelin piistämään jalkoja, näitä tällaisia on monta sivua XD
I practiced drawing legs and feet, now I have many pages of these XD
Lisää luonnoksia...
More sketches...




Tänään ostin mangaa, Magic Knight Rayearthin toisen osan ja One Piecen 69. One Piecen mukana tulikin yllätys, sillä piraattigalleriasta löytyi minun piirtämiäni kuvia, jotka olen lähettänyt Sangatsu mangalle joskus n. vuosi sitten. En olisi enää näin pitkän ajan jälkeen uskonut, että julkaisisivat niitä ollenkaan. Oli kuitenkin piristävä yllätys. Voitte verrata yläkuviin kuinka olen kehittynyt piirtäjänä noista alemmista :D

Today I bought some manga, Magic Knight Rayearth's second volume and One Piece's 69th volume. One Piece came with a surprise, because in the pirate gallery where you can send pictures you have drawn, I found some of my drwings. I sent them to the Finnish manga publisher for about an year ago, so it was a nice surprise to see them after so long. You can compare to the upper ones how I have developed as an artist :D

Tämä siis sivu pokkarista :3
This is the page from the volume :3
Now Playing: An Cafe - Jikoai Shugisa no Mijuku na Akuma






tiistai 18. helmikuuta 2014

Desucon Frostbite 14-16.2. 2014

Ensimmäinen K-18 Desucon Frostbite oli minulle toinen Frostbite ja 9. conini järjestyksessään. Cossejakin oli ensimmäistä kertaa kaksi, kun olin uudemman kerran Luffyna ja sitten olin myös Pichu, josta en aiemmin maininnutkaan täällä blogissa. Nyt kuitenkin seuraa selostus coniviikonlopustani:

Coniseuranani olivat yllättäen ystäväni Rosa ja Lilja, joiden kanssa lähdimme kohti Lahtea perjantaina n. kahdeksan aikaan illalla. Lähtö oli suht myöhään, koska olin illalla katsomassa siskoni Titan wanhojen tansseja. Perjantain conikäväisy oli siis todellakin vain käväisy, koska kävimme vain hakemassa rannekkeet. Yövyimme serkkuni kämpässä, hän siis asuu lähellä Sibeliustaloa, joten oli lyhyt kävelymatka Sibeliustalolle.

The first con in continental Europe that was for people over eighteen only. Desucon Frostbite was held in Sibelius Hall or in Finnish Sibeliustalo in the city of Lahti. It was my second Frostbite and my 9th con in order. I had two cosplays with me, I was Luffy for the second time and I was also Pichu, which I haven't mentioned here before. I left for the con with my friends Rosa and Lilja about 8 pm on Friday night. We left late, because I went to watch my sisters dances at her school in the evening. On Friday we just got the bracelits and went to bed. We slept at my cousin's place, he lives really near of Sibelius Hall. 



Lauantaiaamuna heräsimme noin kahdeksan aikaan, kun halusimme ehtiä Sibeliustalolle kymmeneksi, myyntipöydän aukeamiseen.

Kun pääsimme Sibeliustalolle aamulla menimme siis ensimmäiseksi käymään läpi myyntipöytäsalin ja taidekujan. Ensimmäinen asia, jonka myyntipöytäsalissa huomasin, oli että kuinka vähän tungosta siellä oli. Koko conin ajan oli mukavaa, kun ihmisiä oli vähemmän ja muutenkin kaikki käyttäytyivät rauhallisemmin. Ei sillä, että alle 18 -vuotiaat eivät osaisi käyttäytyä, mutta yleistä huutoa ja melskettä oli vähemmän, enkä bongannut yhtäkään hali tai yms -kylttiä.

Ensimmäinen ohjelma, jota menimme seuraamaan oli Megumi Ogatan kunniavierasohjelma. En ole katsonut Ogatan rooleista oikeastaan muuta kuin Neon Genesis Evangelionin Shinji Ikaria, sitäkin vasta muutaman jakson. Olen kuitenkin kuullut muistakin sarjoista, joista Ogataa haastateltiin. Kuitenkin ohjelma sai mielenkiintoni heräämään katsomaan niitä muitakin sarjoja. Haastattelu oli mielenkiintoinen niin kysymysten kuin itse haastateltavan osalta.

First at the conplace we went to tour the market place and artvalley. First thing I noticed was how much less people there were compared to others cons I've been earlier. it was also more peaceful, not that under aged people couldn't behave themselves but there was less yelling and running. First thing we went to see was one of the honor guests Megumi Ogata. She is the voice of Shinji Ikari in neon genesis evangelion, which is sadly the only role I've heard her in, yet! The interview was interesting and left me with desire to watch other animes where Megumi Ogata is. 

Seuraava ohjelma, jota seurasin oli "Kirsikankukkia uima-altaassa: Krittisen rakastava sukellus Free!:n syövereihin." Se siis käsitteli uimapoika-anime Freetä. Luento oli hyvin psykologinen, siis mentiin hahmojen pään sisään kunnolla ja käytiin läpi heidän kehitystään psykologisesta näkökulmasta. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta sitä se ei ollut. Luento oli hyvin viihdyttävä, tasapainoinen sekoitus psykaa ja huumoria. Luennon pitäjä oli selvästi nähnyt paljon vaivaa ja erityisesti sarjasta bongatut yksityiskohdat olivat mielenkiintoisia.

Tämän jälkeen hengailimme hetken conissa, olisin voinut mennä katsomaan, jotakin ohjelmaakin, mutta mikään ei tuntunut niin kiinnostavalta. Free -ohjelman kanssa samaan aikaan ollut Gintama luento olisi kiinnostanut, mutta miksi niiden piti olla samaan aikaan?

After that I went to see this program about the anime Free!, which was really psychological. It really got into the characters minds and their development in psychological point- of- view. It might sound boring, but it was anything else but that. It was entertaining and a balanced mix of psychology and humor. The speaker had definitely put time in this. After it we hanged around and could have watched a program, but there was nothing so interesting.

Sitten pidimme ruokatauon, ja kävin vaihtamassa Luffyn päälle. Olin siis Luffyna jo viime kesän Desuconissa ja nyt mietin pitkään haluanko olla se myös Frostissa. Kun ilmoitus Yamaguchi Kappein tulosta kunniavieraaksi tuli, päätin samalla että olen Luffy myös Frostissa. Noin puoli viiden aikaan tulimme takaisin Sibeliustalolle minä Luffyna. Heittäessämme tavaroita narikkaan, tunsin koputuksen olkapäässäni ja kun käännyin näin, että ohi käveli "hyvin viattoman" näköisesti Mihawk -cossaaja. Sain ainakin päivän naurut ja niin sai narikankin väki. Kävin sitten hetkeä myöhemmin näpsaisemässä kuvan kyseistä cossaajasta:

Mahtava cossi by the way, Kiitos nauruista :)
awesome cosplay, by the way, thanks for the laughs :)

Seurasimme Hall Cosplay - kilpailua Metsähallin ruudulta, ihanaa että se näkyi sieltä. Sitten kävimme vielä kääntymässä myyntipöytäsalissa ennen sen kiinni menoa ja Yamaguchi Kappein ohjelman alkua.

Then we went to eat and I chanced my cosplay to Luffy. I was Luffy already last summer and now I thought a long time if I should still be him. I decided it when it was announced that Yamaguchi Kappei would come to Frostbite as a guest of honor. About half past four we came back to the con place. As we were leaving our stuff to cloakroom I felt a knock to my shoulder and turned around. I saw a Mihawk cosplayer walking by really "innocent" looking. I got my laughs of the day and so got the people working at the cloakroom. A moment later I went to get a picture of the cosplayer, which can be seen above. After this we watched a cosplay competition in the lobby and went to last tour of the market place before it clos and before Yamaguchi Kappei's program began. 

Yamaguchi Kappein ohjelma oli minulle conin kohokohta. One Piecen Usoppin roolista minulle tutummaiksi tullut Yamaguchi oli energinen ja hauska. Minulle ohjelman huippukohtia olivat, kun Yamaguchi lauloi Usoppin alter egon Sokekingin laulun ja se kun yleisökysymyksien aikana sain esittää hänelle kysymyksen: "Jos voisitte esittää jotakuta muuta One Piecen hahmoa, kenen roolia haluaisitte kokeilla?" Yamaguchin vastauksen jälkeen hän vielä kysyi minulta ketä minä haluaisin esittää, ja vastasin Luffyn, olihan minulla Luffy-cossi päälläkin.



Heti kunniavierasohjelman jälkeen alkoivatkin sitten iltabileet. Olin tarpeeksi nopea ja ehdin  hakea ensimmäisen juoman ennen kuin baariin tuli järkyttävä jono. Kaikki valuivat heti bileiden alkamisen kunniaksi ensimmäiseksi baariin. Iltabileiden kohokohta oli kuitenkin Megumi Ogatan minikonsertti ja varsinkin viimeinen kappale, neon genesis evangelionin opening. Jätti kivasti bilefiiliksen päälle :3. Istuimme pitkään ravintolan puolella kuuntelemassa musaa ja juttelemassa. Nukkumaan menimme noin puolen yön aikaan.

Yamaguchu Kappei's interview was the highlight of my con. I know him best from the voice of One Piece's Usopp. He was energic and fun to watch. The highpoints of the show was when Yamaguchi sang Usopp's alter ego's Sokekings's song and I got to ask him a question during the audience question time: "If you could be anyone else on One Piece, who would you like to try to act?" After Yamaguchi's answer he asked me who I would like to act and I answered Luffy, mostly because I was wearing my Luffy cosplay. Straight after Yamaguchi's program, the evening party started. The hihgpoint of it was Megumi Ogata's miniconcert and especially the last song neon genesis evangeion's opening. It left the people in hype a long time :3. I went to bed about midnight.

Minä Luffyna iltabileissä :D
Me as Luffy at the night party :D
(*täällä* parempia kuvia kesältä!)
 


Sunnuntaiaamuna heräsimme puoli yhdeksän aikaan ja menimme taas kymmeneksi Sibeliustalolle. Aamulla kävimme läpi myyntipöytäsalin ja taidekujan. Tässä nyt on sitten mitä minulle tarttui mukaan koko viikonlopulta:

Sunday morning we woke up at half past eight and went to Sibelius Hall by ten again. We circled in the market place and artvalley and here is what I bought over the whole weekend:


 

Löysin sitten pitkän hakemani talvitakinkin conista. "Normaali" vaatekaupoissa olleet kun eivät vain ollet tarpeeksi kivoja.

I found a winter jacket for me at last. "Normal" clothing stores just didn't have jacket's that I liked.
pakolliset pockyt ja ranneke samassa kuvassa.
Must buy Pocky's and wrist band in the same pic.

Kuten yksi pinsseistä kertoo; "I accidentally some badges from Genrewear.fi (I am cute)"
Like one the badges say;^

Sonic Srewdriver <3, nyt pääsen osoittelemaan kaikkia ja hypettämään tämä kädessä Doctor Whota katsoessa. 


Sen jälkeen menimme laulamaan karaokea, missä oli yllättävän vähän porukkaa. Ehkä oli sitten vielä niin aikaista. Tuli laulettua ainakin Fairy Tailista, One Piecesta, pokemonista ja digimonista. Viihdyimme karaokehuoneessa lähemmäs kaksi tuntia, jonka aikana ehti tulla Shingeki no Kyojinin opening Guren no yumiya VAIN kolme kertaa.

Kun kyllästyimme laulamiseen, hengailimme metsähallissa hetken ja lähdimme sitten kahden aikaan kotia kohti. En ollut päättäjäisissä, joten en hyötynyt ennakkolippuvarauksesta, mistä syntyikin sitten taas yksi paskamyrsky. Luotan kuitenkin siihen, että saan rannekkeen kesädesuun joka tapauksessa.

After that we went to sing Karaoke, where was less people than I expected. We sang songs from Fairy Tail, One Piece, Pokemon and digimon. e were in the room about two hours and during the time Shingeki no Kyojin's opening Guren no Yumiya was sang ONLY three times. We left for home about two a clock.

Koko conin plussat ja miinukset:

+ vähemmän porukkaa, joten oli mukavampi kulkea ympäriinsä
+ rauhallisempi tunnelma, ei yhtään rasittavaa huutoa tai muuta häiritsevää
+ Parhaat kunniavieraat, erityisesti Yamaguchi Kappei, jolle sain esittää kysyksen yleisön joukosta, sekä Megumi Ogatan keikka iltabileissä
+ rannekeiden hakeminen oli sujuvaa, vaikka haimme ne suhteellisen myöhään, vasta kymmenen aikaan perjantaina.
+ yleinen siisteys ja yhtään tyhjää vesipistettä en nähnyt
+ Cosplay-kilpailuita pystyi seuraamaan metsähallin ruudulta
+/- ennakkolippuvaraus, olisin mielelläni varannutkin lipun kesälle, jos olisin päässyt päättäjäisiin
- Oli vähemmän itseäni kiinnostavaa ohjelmaa kuin coneissa on yleensä ollut, yleensä olen käynyt ohjelmissa paljon enemmän
- sää, vaikka siihen nyt ei kukaan voi vaikuttaa. Vaikka oli suht lämmintä niin oli loskaa ja tuuli oli tappava.
- Olisin kaivannut jotain liikkuttavaa ohjelmaa, kuten tanssia
Kokonaisuudessa K-18 leima ei hurjasti vaikuttanut conkokemukseeni. Tuntui olevan vain vähemmän ruuhkaa ja aikuisemmin käyttäytyviä conittajia, mutta muuten suht samanlaista kuin aina aikaisemminkin.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Tammikuun 4 Koota

Klassikko, kirjat, kilpailut ja kuulumiset


Tammikuun klassikko: Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen


Sinuhe Egyptiläinen on vuonna 1945 julkaistu Mika Waltarin ehkä kuuluisin romaani. Valitsin sen vuoden ensimmäiseksi klassikko lukemisekseni tämän vuoden lukuhaasteeseeni, koska minun on jo pitänyt lukea se pitkään, enkä koskaan joutunut koulussakaan sitä lukemaan.
Sinuhe Egyptiläinen sijoittuu muinaiseen Egyptiin ja kertoo siis orpopojasta ja myöhemmin lääkäristä nimeltä Sinuhe, joka mtös matkustelee mm. Syyriassa. Kirja käy läpi Sinuhen elämänvaiheita, niin onnellisia kuin ikäviäkin.

Ensimmäisenä kirjasta huomaa sen, että sen yksityiskohtiin ja muinaisen egyptin faktojen oikein saamiseen on kulutettu paljon aikaa. Yksityiskohdat ovat jopa niin oikein, että Waltaria on luultu Egyptologiksi -ainakin wikipedian mukaan. Mielenkiintoinen fakta minulle oli ainakin se, että jo muinaisen Egyptin aikana tehtiin kallonporauksia, joskin n. tuhat vuotta myöhemmin, kuin mihin aikakauteen Sinuhe perustuu.

Myös Waltarin vahva kristillinen tausta näkyy kirjoitustyylissä. Vuorosanoja on painotettu Raamattumaiseen tyyliin esim. sanalla "totisesti". Lisäksi romaanin yksi pääteemoista on tieteen ja uskonnon välinen ristiriita ja niiden yhtymäkohdat.

Mielenkiintoinen teema Sinuhessa on yhteiskunnallinen arvojärjestys. Sinuhekin omistaa orjan, jolle antaa tiettyyn rajaan asti erivapauksia, ja vaikka orja teki hänestä rikkaan, se on silti Sinuhen eikä orjan omaisuus. Sinuhe itse myös vaihtaa ammattiaan muutamaan otteeseen kirjan aikana. Yhdessä vaiheessa hän on lähes yhteiskunnan huipulla ollessaan Faraon kallonporaaja mutta toisena hetkenä hän on halveksittu ruumiinpesijä.
Sinuhe Egyptiläinen oli minusta kiinnostava kirja ja antoi minulle paljon uusia näkökulmia ja faktoja muinaisesta egyptistä. Kuitenkaan sen teksti ei ollut aivan niin sujuvaa luettavaa kuin olisin toivonut, joten näin vuoden ensimmäiseksi klassikoksi tämä oli suhteellisen keskitasoa.

I read Mika Waltari's The Egyptian, which was the first book to my book classic challenge this year. It's a huge classic here in Finland, and has also been translated to 40 different languages. It tells the story of an orphan boy and later a doctor Sinuhe, in acient Egypt. I thought the book was intersting and it gave me new facts and point-of-views of acient Egypt but I still have to say it's not so good, because the language was kind of hard to read. Sorry didn't translate it all.



Dan  Brown - Inferno

Dan Brownin viimeisin kirja Inferno oli sattumalta ensimmäinen kirja, jonka luin tänä vuonna. Isäni sai sen joululahjaksi, joten heti kun hän oli lukenut kirjan sain sen luettavakseni.
Inferno on neljäs Dan Brownin romaani, jossa päähenkilönä seikkailee symbologian professori Robert Langdon. Kirja alkaa siitä, kun Langdon herää Firenzeläisessä sairaalassa haava päässään, eikä muista mitään parista edellisestä vuorokaudesta. Pian Langdon saa tietää, että hänen perässään on takaa-ajajia ja pakenee sairaalasta mukanaan nuori naislääkäri nimeltänsä Sienna Brooks. Yhdessä he yrittävät selvittää Langdonin mukana tulleiden tavaroiden arvoitusta ja jäljet johtavat heidät Danten Jumalaisen näytelmän syövereihin.

Dan Brown's latest novel Inferno was the first book I read this year. My dad got it for Christmas so I got to read it after him. Inferno is the fourth book of Dan Brown, with Robert Langdon a professor of symbolics as the main character. The book start with Langdon waking up at a hospital in Florence with a wound on his head and no memory of the last couple of days. Soon he gets to know that people are trying to catch him and runs away from the hospital with a doctor called Sienna Brooks. They try to figure out the things that Langdon had with him and they lead to Dante's Divine Comedy.

En ole lukenut itse Jumalaista näytelmää , mutta tämä kirja kyllä herätti halun tarttua siihen, jotta saisi tietää mistä kohtaa näytelmää, Infernossa käytetyt lainaukset ovat. Olen kuitenkin lukenut kaikki edelliset kolme kirjaa, joissa Robert Langdon on päähenkilö, ja tämä eroaa niistä siten, että nyt seikkaillaan jopa kolmessa eri kaupungissa, kahdessa eri maassa. Kolme edellistä kirjaa kun ovat liittyneet vahvasti aina yhteen kaupunkiin.

Tämä kirja oli juoneltaan monimutkaisempi ja monikerroksisempi kuin Dan Brownin aiemmat kirjat. Edelliset kirjat olivat paikasta toiseen sinkoilua mitä erikoisempien vihjeiden perusteella, hirveässä kiiressä, kun muuten tulee maailmanloppu tai muuta yhtä kamalaa. Vaikka Infernossa oli vahvana tämäkin puoli se oli kuitenkin osittain piilotettu muunlaisen draaman ja mitä oudoimpien juonenkäänteiden keskelle.

I haven't read Divine Comedy but this book made me wanna grab and read it. I have read the three books where Robert Langdon is the main character and this differs to them in the fact that now the story is divided to three different cities and two different countries. The three earlier books have pretty much stayed in one city. This book was more complicated and had more layers than Dan Browns earlier books. The last books were running from place to place and connecting the clues in time before the world ends or something as bad as that happens. Although Inferno had a strong side of this, it had slightly been covered with drama and the most odd plot twists.

Kirja herätti minussa hirvittävän paljon moraalisia kysymyksiä sen käsittelemistä aiheista, kuten maapallon väestön liikakasvusta ja bioaseista. Moraalikysymyksiä heräsi myös hahmotasolla, kun aina ei voinut olla varma onko hahmo nyt Langdonin puolella vai ei. Kirjan loppu jäi kuitenkin niin auki, että odotan miten Dan Brown saa tästä enää jatkettua kunnialla, jos jatkaa.

Lukemieni Dan Brownin kirjojen joukossa tämä nousee toiseksi, sillä ei tämäkään päihittänyt Enkeleitä ja demoneita. Kuitenkin pidin tätä Da Vinci - koodia ja kadonnutta symbolia parempana.

The book made me think a lot of moral questions, because of the themes the story was built on, like over population of earth and bio-weapons. Moral questions can be also asked with the characters, when reader isn't sure is this character on Langdon's side or not. The books end is left kind of open, so I'll wait to see what Dan Brown can pull of out of this, if he continues. Between the books I've read from Dan Brown, this places as second, because it's still not better than Angels and Demons, but it's better than Da Vinci - code and the lost symbol.



Palava Kippo 2/? eli Pottermoren uudet luvut

Burning Cup 2/? aka Pottermore's new Chapters

Liekehtivän Pikarin luvut 12-20 ilmestyivät pelattaviksi vähän aikaa sitten. Ja se spoilervaroitus, jos joku haluaa pelata käpi ilman paljastuksia.
Ihan ensimmäiseksi, LOHIKÄÄRMEITÄ <3. Ehdottomasti yksi lempi taruolennoistani ollut jo pitkään ja nyt niitä sai sitten ihailla tässäkin muodossa. Ja ne olivat upeasti toteutettuja.
Ihan parasta oli nähdä Malfoy hillerimuodossaan, mutta olisin toivonut, että esim. klikkaamalla hilleri olisi muuttunut Malfoyksi. Oli mukavaa saada lisätietoa Beuxbatonsista ja Durmstragista, joskin sitä tuli liian vähän ja jäin kaipaamaan lisää. Ja täytyy edelleen arvostaa kuinka tekijät ovat saaneet kaikkien hahmojen kasvot piilotetuiksi XD.

Goblet of the Fires chapters 12-20 came out recently. And spoiler warning now, if someone wants to play the chapters without spoilers.
First of all, DRAGONS <3. One of my all time favourite fictional creatures and now I got to see them this way too. And they were greatly done.
The best part was to see Malfoy as a ferret, but I would have hoped that for example if you clicked him, he would have turned back to Malfoy. It was nice to get more information about Beauxbatons and Durmstrang, though this only helped a little and I was left for desperate need for more info. And I still have to appreciate the fact how the makers can always hide the faces of the characters XD.

Edelliset Pottermore kirjoitteluni löytyvät tunnisteella "Pottermore".
My writings about Pottermore can be found with tag "Pottermore".


Rita Skeeter, ygh I hate her.

Uuden musiikin kilpailu ja Melodifestivalen


Uuden musiikin kilpailun voittaja ja Suomen euroviisuedustaja on siis Softengine. Mielestäni voitto meni toisiksi parhaalle vaihtoehdolle, koska kannustin MadCraftia. Softengine kuitenkin erottuu joukosta kaiken EDM:n keskellä ja toivon tietenkin, että saadaan mahdollisimman hyvät pisteet.

New music competition or uuden musiikin kilpailu or UMK's final was last Saturday. Finland's pick for ESC was Softengine. They were the second best in the final in my opinion. Softengine will stand out though, with its rock energy and not too much EDM. And obviously I hope we get as many points as possible.



Melodifestivalen starttasi samaan aikaan viime lauantaina kun UMK finaali tuli. Ruotsin euroviisukarsinnan avasi YOHIO, jonka esitys kyllä päihitti Softenginen, anteeksi vaan. Toivon, että Yohio pääsee edustamaan Ruotsia ESC:n, sillä olisi ansainnut melodifestivalenin voiton jo viime vuonna ja nyt on parempi kappale. Onneksi Yohio pääsi kuitenkin jo suoraan finaaliin.

Melodifestivalen also kickstarted last week, at the same time as UMK's final. Sweden's suggestions for ESC was opened by YOHIO, whose song beats Softengine, sorry but I think so. I hope that Yohio will get to represent Sweden in the ESC, because he should have won meoldifestivalen last year and now he has even better song. I was so happy that he got straight into finals.
Toi asu :3
That outfit :3


Muita kuulumisia

Other things

Paljon on ehtinyt tapahtua siitä kun viimeksi kirjoitin kuulumisista. Kävin tässä suorittamassa autokoulun loppuun, eli nyt kun saisin raahattua itseni poliisiasemalle saisin pysyvän kortin käteeni. Töissä sujuu hyvin, joskin lapset ovat jo alkaneet kysellä, että olenko siellä ensi vuonnakin. Tuntuu pahalta vastata, että luultavasti en, kun menen yliopistoon, jos vaan pääsen sisään, mutta ehkä palaan sinne vielä joskus. Ja onhan tässä vielä lukuvuotta jäljellä.

A lot has happened since I last wrote how I've been. I went to my last driving school thing and now I have a permanent driver's licence. My work goes by nicely, the children have started to ask if I'm gonna be there next semester, and it makes me sad to say I probably won't because I'm going to university if I can get in. Well, there's still some of this semester to go (it ends in the end May).

Viime tiistaina ostin nämä:


 ^Tykkään tästä printistä tosi paljon/ I like this print a lot.

Olen himoinnut tällaisia housuja jo pitkään/ I have looked for this kind of pants a long time.


Viikonloppuna olin ystäväni Rosan luona ja oli siellä myös Lilja ja mm. katsoimme Doctor Whota, jota en ole vieläkään jostain kumman syystä katsonut loppuun asti. Vasta David Tennant tohtorina jaksoissa menen, kolmannen kauden lopussa. Toisaalta en halua katsoa eteenpäin, koska  Tennant on <3 enkä halua että hän regeneroituu.

Last weekend I was a t my friend Rosa and Lilja was there too. We watched Doctor Who, which I still haven't watched to the end. I'm still in the episodes where David Tennant is the Doctor at the end of season three. On the other hand I don't wanna watch it cause Tennant is <3 and I don't want him to regenerate.



Enää 10 päivää Frostbiteen~ alkaa jo hirvittää...
Only 10 days to go until Desucon Frostbite ~ I'm starting to get nervous.

Now playing: Yohio - To the end,

http://www.youtube.com/watch?v=wkP1evcDfu0

Sori, ei suostunut linkkaamaan videota suoraan, ei sillä että youtubesta olisi löytynyt jotain muita kuin trolliversioita ensimmäiset kymmenen yritystä...


PS. Jotkut saattoivat huomata jo, mutta lisäsin blogiin sivun tämän vuoden luetuille kirjoille. Niitä ei tietenkään ole vielä paljoa, mutta sinne niitä sitten listautuu. Lisäsin sinne myös infoa klassikkohaasteestani, josta puhuin aiemmin *täällä*.

Ps. I added a list of books I've read this year to the blog pages. There's not so much yet. I also added info of my classic reading challenge, which I already talked about *here.*