sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tarinoita syvästä etelästä



Stories from Deep South


Tässä kuussa hyvinkin sattumalta kaksi kirjaa ja elokuva, jonka näin liittyvät siis USA:n historiaa ja varsinkin sisällissotaan ja sen ennakko- sekä jälkiseurauksiin Yhdysvaltain etelävaltioissa. Siitä siis tuo otsikko. Kuukauden klassikkohaasteeni kirjaksi valikoitui tässä kuussa Harper Leen Kuin surmaisi satakielen, eli to kill a mocking bird, millä nimellä ainakin minä olin kuullut kirjasta useammin puhuttavan. Toinen kirja, joka myöskin muuten löytyi kirjahaastelistaltani oli Margaret Michellin kirjoittama Tuulen viemää. Tästä olin aiemmin nähnyt elokuvaa pätkittäin, mutta siitäkään en kyllä muistanut mitään, kun aloitin kirjaa lukemaan. Kolmas Amerikan "syvästä etelästä" kertova tarina, jonka siis kävin katsomassa elokuvissa oli 12 years a slave, eli tuore Oscar -voittaja. Nyt tuntuu, että olen saanut yliannostuksen kaikesta tästä vaiheesta Amerikan historiaa kertovasta populaarikulttuurin tuotoksesta. Ehkä tämän tekstin kirjoittaminen selvittää ajatuksia vähän.

This month I accidentally chose two books and a movie telling of USA's history and specially of the Civil war and the happening before and after it in the Southern States. That's why the heading. This month I chose my classic of the month challenges book to be Harper Lee's To kill a mocking bird. Second book that I read was Gone with the wind by Margaret Mitchell. I had seen parts of the movie before but i didn't remember them, when I started reading the book. Third story of USA's "Deep South" was 12 Years a slave, new Oscar winner. Now it feels like I've gotten an overload of information about this part of the US history. Maybe writing these clears my head up a bit. 

Kuukauden klassikko: Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen


Täman kirjan nimen ovat kuulleet varmaan kaikki. Niin olin minäkin, mutta en vain ollut saanut itseäni lukemaan tätä yhtään aikaisemmin. Kuitenkaan minulla ei ollut minkäänlaista hajua mistä kirja edes kertoo, kun sitä lähdin lukemaan. Sekin oli yksi syy, miksi satuin lukemaan/katsomaan samaan aiheeseen liittyviä tuotoksia näinkin paljon.

Kuin surmaisi satakielen sijoittuu siis 1930-luvun Alabamaan Yhdysvaltoihin ja siellä kuvitteeliseen pikkukaupunkiin Maycombiin. Tapahtumat kuvataan pikkutyttö Jean Louise Finchin, kirjassa ylesimmin Scout, silmin. Scout on kirjan alkaessa 6-vuotias ja asuu asianajaja-isänsä Atticuksen, isoveljensä Jemin ja heidän kotiapulaisensa vanhan mustan naisen Calpurnian tai "Calin" kanssa. Kasvuympäristönä Maycombin kaupunki on Jemille ja Scoutille mitä parhain, kouluineen kaikkineen. Myacomb näyttää kuitenkin pahemman ja rasistisemman puolensa, kun Atticus päättää puolustaa oikeudenkäynnissä Tom Robinsonia, mustaa miestä, jota syytetään valkoisen tytön raiskaamisesta.

Oikeudenkäynti onkin yksi kirjan mielenkiintoisimmista kohdista. Kirjailija on loistavasti kuvaillut kuinka raiskauksen käsitteestä mitään ymmärtämätön pikkutyttö seuraa oikeudenkäyntiä ja isoveljensä ja isänsä reaktioita. Oikeudenkäynnin lopputulos ja jälkiseuraukset saivat minussa heräämään ajatuksia rasismista ja historian epäkohdista.



Toinen kohta, joka sai ajatukseni heräämään oli, kun Finchien taloudenhoitaja Calpurnia vei Jemin ja Scoutin mustille tarkoitettuun kirkkoon, koska heidän isänsä ei ole kotona ja heidän pitää päästä kirkkoon sunnuntaina. Tämäkin kohtaus osoittaa mahtavaa tapaa kuvailla maailmaa pikkutytön silmin, kun Scout ja Jem kyselevät miksi kaikki laulut lauletaan vuorolauluina, eikä hankita virsikirjoja, ja saa vaivautuneen hyssyttelyn jälkeen vastauksen, koska lähes kukaan mustista ei osaa lukea.

Kirjan nimessä esiintyvä satakieli/matkijalintu (engl. mockingbird) herätti minussa kummastusta aluksi. Kirjan aikana sen merkitys tapahtumien kulkuun selviää, sillä se on vertauskuva väärin tuomituille ja viattomuudelle.

Lempilainauksekseni tästä kirjasta nouseekin siksi tämä:
»Atticus sanoi Jemille eräänä päivänä: – Minä haluaisin mieluummin, että sinä tähtäisit peltipurkkeihin, mutta minä tiedän, että sinä haluat ampua lintuja. Ammu kaikki sininärhit mitä haluat, jos löydät niitä, mutta muista että on synti ampua matkijalintua. Ensimmäisen kerran kuulin Atticuksen sanovan, että oli synti tehdä jotakin, ja minä kysyin Maudie-neidiltä asiaa. – Isäsi on oikeassa, hän sanoi. Matkijalintu on Satakieli, joka ei tee muuta kuin laulaa meidän iloksemme.»

Kokonaisuudessaan kirja oli parempi kuin odotin sen olevan. Jos haluatte sivistää itseänne klassikkoja lukemalla, suosittelen tätä, sillä kuin surmaisi satakielen oli yllättävän kevyttä luettavaa, ainakin muihin lukemiini klassikoihin verrattuna.

Muut kirjahaastepostaukseni löytyvät tunnisteella "kuukauden klassikko", ja luettujen kirjojen lista, löytyy myös yläpalkista blogin sivuista.


Monthly Classic: Harper Lee- To Kill A Mockingbird

I think everyone have heard of this book. So had I, though I didn't have any idea what it was about. That was one reason why I found myself reading books about this area. To Kill a Mocking bird talks about 1930's Alabama and a fictional town called Maycomb. The point-of-view and main character is Jean Louise Finch, mainly Scout in the book, a six year old girl. She lives with his lawyer dad Atticus, older brother Jem and their housekeeper an older black woman Calpurnia or "Cal". Maycomb is the perfect place for the family to live, with schools and all. During the book Maycomb shows a more rasist and worse side of it, as Atticus decides to defend a black man Tom Robinson, who is accused of raping a white woman.

The trial is one of the books best parts. The writer describes greatly through little girls eyes how she doesn't fully undertans the concept of rape and how she sees her brothers and fathers faces during the trial. Other part of the book that made me think was when Calpurnia took Jem and Scout to the church for black people. This was too greatly described through little girls eyes, when Scout and Jem ask why don't they have hymn books, and Cal says because most of them don't know how to read. 

The mockingbird in the books name made me though why it was there in the first place.During the book it is mentioned few times and it intertwines as being a metaphore for wrongly judged and innocent. My favourite quote of the book is now this:

“Atticus said to Jem one day, "I’d rather you shot at tin cans in the backyard, but I know you’ll go after birds. Shoot all the blue jays you want, if you can hit ‘em, but remember it’s a sin to kill a mockingbird." That was the only time I ever heard Atticus say it was a sin to do something, and I asked Miss Maudie about it. "Your father’s right," she said. "Mockingbirds don’t do one thing except make music for us to enjoy. They don’t eat up people’s gardens, don’t nest in corn cribs, they don’t do one thing but sing their hearts out for us. That’s why it’s a sin to kill a mockingbird.” 

On the whole the book was better than I expected. If you want to civilize yourself with reading classics, I recommend this, because it's surprisingly light to read, at least compared to other classics I've read.

My other book challenge posts can be found with the tag "Mothly Classic". My books read list is on an other page of my blog, can be found top of this page.

Margaret Mitchell- Tuulen Viemää


Päätin lukea Tuulen viemää myös tässä kuussa, sillä sekä se, että äsken käsittelemäni Kuin surmaisi satakielen löytyvät kumpikin haastekirjalistaltani, enkä osannut päättää kumman niistä lukisin. En kuitenkaan kirjastosta niitä lainatessani tajunnut kuinka samaan maailmaan ne sijoittuvat. Kumpikin tapahtuu nimittäin Yhdysvaltojen etelävaltioissa, Kuin surmaisi satakielen Alabamassa ja Tuulen viemää Georgiassa. Ajallisesti ja ajatusmaailmaltaan ne eroavat kuitenkin paljon. Tuulen viemää sijoittuu nimittäin Yhdysvallan sisällissodan alkuun vuoteen 1861 ja kymmeneen vuoteen sen jälkeen. Se myös käsittelee mustien asemaa eroavalla tavalla, huomioimatta seikkaa lähes ollenkaan. Tuulen viemää on sanottu olevan tunnetuin kuvaus sisällissodasta ja sen jälkiseurauksista. Se ei kuitenkaan kuvaa varsinaista sotaa rintamalla, sillä se on naisen näkökulmasta kirjoitettu.

Tuulen viemää- romaanin päähenkilö on Scarlett O'Hara, itsepäinen, kaunis ja hemmoteltu yläluokkainen nuori nainen, joka kirjan alussa asuu perheensä plantaasilla Tarassa, mikä on hänen mielestään paras paikka maailmassa. Sitten syttyy sisällissota, joka ajaa Scarlettin mitä erilaisimpiin elämäntilanteisiin ja ihmissuhteisiin.



Scarlett on häikäilemätön ja aika ajoin todella rasittava hahmo. Hän sai ainakin minun tunteeni kuohumaan ajatuksillaan ja tekemisillään. En pitänyt Scarlettin ajatuksista lapsista, sillä en voisi itse kuvitella olla rakastamatta lapsiani, jos joskus niitä saan. Myöskään hänen ajatuksensa mustista herättivät paheksuntaa, vaikka sen kyllä ymmärtää kirjan aikakauden takia. En ole varmaan koskaan pitänyt vähemmän yhtään minkään romaanin päähenkilöstä. (Twilightien Bellakaan ei ole kunnon vastus tälle, sillä Bella on lähinnä vain tylsä ja rasittava Scarlettiin verrattuna.) Scarlett sai myös ristiriitaisuutta mielipiteeseeni hänestä aikaan, koska pidin kuitenkin hänen yritteliäisyydestään, että hän naisena voi pitää yritystä pystyssä ja tehdä töitä selviytyäkseen sodan aikana.

Suurin ihmisuhdedraama kirjassa on Scarlettin ja Rhett Butlerin välinen. Rhett on Scarlettia vanhempi ja elämää nähneempi mies, joka pitkin tarinaa yrittää aktiivisesti saada Scarlettin rakastumaan itseensä. Scarlett ei kuitenkaan koheltamisensa väleissä ota Rhettiä koskaan tosissaan.

Voisin kuvailla kirjaa päiväkirjamaiseksi ja "slice of lifeksi", sillä se kertoo jotakuinkin tärkeimpiä tapahtumia Scarlettin elämästä sodan aikana ja sen jälkeen. Sen takia kirja ei oiekastaan koskaan saavuta mitään huippukohtaa ja se oli aika pitkäveteinen. Loppua päin aloin jo odottamaan kirjan loppua ja koin rasittavaksi sen kun kirja jatkui ja jatkui vaan. Odotin kirjan edes muuttuvan onnellisemmaksi loppua kohden, mutta ei kun masentavammaksi meni vaan. Klassikkoleiman kirja ansaitsee kyllä. Ainakin se onnistui herättämään ajatuksia ja harva kirjailija saa päähenkilöstä tehtyä noinkin rasittavan.

Margaret Mitchell - Gone with the wind

I decided to read Gone with the wind also this month, because both the To kill a mocking bird and this can be found on the book list of my challenge. Then I couldn't decide which of them I wanted to read. When I borrowed them from library I didn't realize that they talked about the same things. Both of them happen in the Southern states of USA, to kill a mocking bird in Alabama and Gone with the wind in Georgia. Although the time and thought worlds of the books are different. Gone with the wind tells about 1861 the start of the Civil war and ten years that follow it.

The main character Scarlett O'Hara is stubborn, beautiful and spoiled high class young woman, who lives at her homeplantase Tara, which is the best place in the world in her opinion. Then comes the Civil War which drives Scarlett to different life situations and relationships. Scarlett is a reckless and tiring character. She makes my blood boil with her doings and thoughts. I didn't like how Scarlett though of her children, I myself can't think that I wouldn't love my children if I some day get some. Also her racist thoughts were annoying although the time makes them go a little less important. I think I haven't ever disliked a main character this much in  any book. (Twilight's Bella doesn't even give a good competition, she is just boring and tiresome compared to Scarlett.) Scarlett also creates contradiction with being a strong female character with her own company and the amount of work that she does to survive after the war.

The biggest relationship drama in the book is between Scarlett and Rhett Butler. Rhett is older and has seen more life than Scarlett. He tries to win her love through the book but Scarlett never takes him seriously. I could describe the book as "slice of life" because it mostly tells the important happenings of Scarletts life in these years. That's why the book never reaches a high point and towards the end I was like "end already!" And the book didn't even get happier towards the and it just got more depressing. Although it deserves the name of classic and it's rare to be able to make a main character this annoying.

12 Years A Slave -elokuva

Tuore parhaan elokuvan Oscar -palkinnon voittaja, joka kertoo tositarinan Solomon Nortupin omaelämänkertaan pohjautuen. Solomon Northup on siis vapaa musta 1840-luvun New Yorkissa. Hänen perheensä lähtiessä vierailulle muualle, Solomon saa töitä kiertävänä muusikkona kahdelta mieheltä, jotka osoittautuvat huijareiksi ja myyvät hänet orjaksi New Orleansiin.

Elokuva oli makuuni turhankin raaka ja surullinen. En odottanut menneeni katsomaan mitään komediaa, mutta ei tämä millään tasolla hauskaa viihdettä ollut. Elokuvassa näytetään orjien hakkaamista ja ruoskimista, jolloin minulle tuli aina mieli peittää silmät ja kurkkia käsien raosta milloin kohtaus on ohi. Surullinen ja masentava elokuva, jossa ilon sai kun näki elokuvan alkupuolella olleen rasisti puuseppä Tibeatsin saavan ansionsa mukaan Solomonin hakatessa hänet.

Vasemmalla päähenkilönä Solomon Nortupina Chiwetel Ejiofor

Näyttelijät olivat kuitenkin huippuluokkaa ja Oscar onkin tietenkin osaksi heidän ansiotaan. Parhaan naissivuosan Oscarin elokuvasta voittanut Lupita Nyong'o kyllä ansaitsi Oscarinsa. Kilteimpiin rooleihin elokuvassa oli laitettu Benedict Cumberbatch ja Brad Pitt. Heidän roolisuorituksensa olivat mielestäni pääosan esittäjän jälkeen parhaat.

12 years a slave aiheutti minulle vihaisen olon siitä, kuinka ihmisiä on voitu edes kohdella noin joskus. Kävimme katsomassa leffan siis riparimiitissä muutaman viime kesän riparilaisen ja isosen kanssa. Pojat kiteyttivät leffan jälkeisen tuntemukset hyvin sanomalla: "Tän elokuvan jälkeen näkee kaikki mustat ihan eri tavalla."

12 Years A Slave the movie

A new academy award winner of the best movie, tells the true story of Solomon Northup based on his autobiography. Solomon Northup was a free black man living in New York with his family in the 1840's. His family goes on a trip and he takes a job as a musician with two men who turn out to be cheaters and they sell him to New Orleans for slavery.

The movie was too sad and brutal to my taste. I didn't expect a comedy but it wasn't a fun entertainment. The movie shows beating and whipping of the slaves, and every time I watched the scenes peeking through covered eyes. Sad and depressing movie, which only fun part was to see the rasist woodchuck Tibeats to get beaten by Solomon. 

The actors were highclass and the Oscar was obviously partly their honour. The best woman in supporting role winner Lupita Nuong'o definetily deserved her Oscar. The nicest people in the movie where portrayed by the best actors Benedict Cumberbatch and Brad Pitt. Their roles where the best after the main character. 12 years a slave gave me angry feeling after it, how could've people done that to anyone?

Etteikö nämä olisi riittäneet jo tästä aiheesta, innostuin tällä viikolla katsomaan vielä Pieni talo preerialla DVD:ltä, jotka sain joululahjaksi. Nämä jaksot ovat kyllä jo sellaisia, jotka olen nähnyt jo monta kertaa telkkaristakin.

Like these weren't enough already I watched Little house on the prairie this week, from the DVD I got for Christmas. Though I've seen these episodes from TV many times before.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Miyavi 16.3.2014. Helsinki, The Circus


Slap the world tour 2014


Viime viikko oli hyvin erikoinen, sillä Suomessa oli sattumalta kaksi japanilaisesiintyjää samalla viikolla. Vaikka J-muusiikin keikkojen määrä on Suomessa kasvanut tasaisesti, vuosittain niitä on kuitenkin vain noin sormilla laskettava määrä ja mikähän on se todennäköisyys, että kaksi niistä osuu samalle viikolle? Tiistain keikka oli siis lempibändini An Cafe, ja sunnuntaina oli vuorossa samuraikitaristinakin tunnettu Miyavi.
Sunnuntaina suuntasin siis Helsinkiin viideksi ja menimme keikkaseurani Bogeyn kanssa ensin syömään Forumin Ciao Caffeeseen. Bogey ehtikin julkaista jo oman postauksensa keikasta ja kehotan kiinnostuneita lukemaan hänenkin ajatuksensa siitä. Syömisen jälkeen siirryimme jonottamaan, mikä tapahtuikin tiistaita kylmemmässä säässä, koska siinä välissä oli ehtinyt sataa lunta. Ilma oli muutenkin kylmempi ja varsinkin ennen sisäänpääsyä ainakin varpaani ja sormeni olivat jo aivan jäässä. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun näin herran livenä, koska silloin kun hän viimeksi Suomessa keikkaili en ollut vielä löytänyt J-rockin ihmeellistä maailmaa.

Last week was very special, because two Japanese musicians came to Finland in the same week. Although there is more J-music gigs nowadays in Finland, there is still only about ten, so what is the probability that two of them are on the same week? Tuesday's gig was my favorite band An Cafe and on Sunday it was Miyavi's turn. On Sunday I went to Helsinki by five. I went to the concert with Bogey, whose post about the gig (and her blog) can be found * here* (it's in Finnish!) It was freezing in the queue, because it had snowed after Tuesday and the wind was hard too. My fingers and toes were almost frozen when we got in. This was the first time I saw Miyavi live, because the last time Miyavi was in Finland I hadn't found J-rock's wonderful world yet.





Vasemmalla keikkalook, oikealla kiertuepaita päällä seuraavana päivänä.
On the left my look for the gig, the right is next day with the tour shirt on.



Sisällä Circuksessa tuli kuitenkin nopeasti lämmin, varsinkin keikan alkaessa. Ostin Miyavin kiertuepaidan valkoisena, koska valkoinen oli mielestäni vähän jännempi väri keikkapaidalle. Lähes ainahan ne ovat mustia.  The Circus oli muuttunut sisältä suht paljon sitten viime käyntini eli The GazettEn keikan ja nyt harmitti esim. se, että parvelle ei päässyt seuraamaan keikkaa. Gazettea seurasin parvelta, mutta nyt kun seisoimme yleisön seassa näkyvyys oli vielä tiistaista An Cafen keikkaa huonompi.

Se ei kuitenkaan tarkoita etten olisi nauttinut keikasta -päinvastoin! Miyavi veti mahtavan setin ja oli todella energinen esiintyjä. Vaikken ole Miyavin vanhempaan tuotantoon tutustunut läheskään yhtä hyvin kuin uuteen, settilistan vanhat kappaleet olivat kuitenkin sen verran tunnettuja, että vain muutama jäi minulta tunnistamatta. Sekin saattaa johtua siitä, kuinka erilaisilta ne kuulostivat liveversioina. Tosiaan en onnistunut mistään netin syövereistä kaivamaan settilistaa tämän postauksen liitteeksi, mutta toivottavasti saatte kuvan keikkatunnelmistani.

Inside the venue, The Circus, it was warm and even warmer during the gig. I have been in the club before when I went to see The GazettE last year, now it was a bit different from the inside. Miyavi held a great concert. I'm not too familiar with his older music than the newer songs so one or two of the older ones in the setlist where songs that I didn't know. And that might be because they sounded different live. I couldn't find the whole setlist anywhere, but I hope you get the picture of the gig. 

Kuvan otti/pic taken by Bogey

 Miyavihan on oikea taikuri kitaran kanssa, ja vaikka hänen kanssa lavallaan oli vain rumpali ja toistokone, jolla sai jonkun tietyn biitin toistumaan, kuulosti melkein koko ajan siltä kuin lavalla olisi ollut enemmän kuin yksi kitara. Välillä jäinkin vain tuijottamaan Miyavin kitaraa pitkin vilistäviä sormia. Myös hänen karimaattisuutensa oli mahtavaa ja se millä energialla hän veti keikan läpi alusta loppuun. Kappaleista mieleen jäi tunnelmankohottajana toiminut lyriikoiltaan, sanotaan nyt mielenkiintoinen, kappale Secret, myös uudempaa tuotantoa oleva Ahead of the Light ja sitten vanhemman tuotannon Selfish love ja Survive.


Keikan kohokohdaksi minulle nousi viimeinen kappale ennen encorea eli Horizon. Olen muutenkin soittanut sitä repeatilla, silloin kun löysin sen ja nyt odotin sitä koko keikan ajan ja todellakin kiljuin ja tanssin, kun se viimeinkin lähti soimaan. Encore oli jopa kolmen kappaleen mittainen, jonka kappaleista minulle jäi parhaiten mieleen vähän vanhemman tuotannon What's my name.

Miyavi is a true guitar wizard, and on the stage with him, he had only a drummer and a mixmachine from which he could repeat a surtain beat. Still it sounded like there were more than one guitar on the stage almost all the time. Once or twice I caught myself staring at Miyavi's fingers sliding on the guitar. Also his charismathic was awesome and the the energy he pulled the gig through.  My favorites from the setlist where Secret, whit it's let's say interesting lyrics, a newer song Ahead of the light and older songs Selfish love and Survive. My highlight of the gig was the song Horizon, because it's one of my favorites from him and it was the last song before encore. I just turned crazy when the song began. The encore was three songs, of which I most enjoyed a little older song called What's my name.

Encoren taiturointia kitaran kanssa. Mastering the guitar during encore. Kuvan otti/pic taken by Bogey.

Miyavi - Horizon

Erityisesti tykästyin Miyavin välispiikkeihin, koska hän osaa englantia paremmin kuin hyvin verrattuna japanilaisartisteihin yleensä. Yhteinen kieli tuo tietenkin fanit lähemmäs esiintyjää, mutta antaa myös sen kuvan, että Miyavi haluaa nähdä vaivaa pystyäkseen tuomaan lisää musiikkiinsa, sillä uusissa kappaleissa on käytetty paljon englantia ja myös Miyavin vitsailut milloin mistäkin olivat hauskoja ja rentouttivat tunnelmaa.

Erityisen liikuttavan spiikin Miyavi piti kappaleesta (ja uusimmasta sinkusta) Guard You, jota hän kertoi työstäneensä edellisen kiertueensa aikana 2011, jolloin Japanissa oli tsunami ja maanjäristys. Olin kuunnellut kappaletta ennen keikkaa, mutta mielestäni se jopa toimi paremmin livenä tai ainakin se kosketti niin enemmän. Miyavi oli opetellut myös muutamia lauseita suomeksi (jotka hän kylläkin luki puhelimensa näytöltään, harmiteltuaan ettei ollut ollut aikaa opetella niitä ulkoa) ja hänen suomensa olikin erittäin söpöä kuunneltavaa.

Especially I fell in love with Miyavi's talks between the songs, because he can speak English better than most Japanese artists. A common language between the fans and the artist of course binds them together more but also gives the picture that Miyavi wants to work for making his music better and variable. In the newer songs he uses a lot of English. Also his jokes and talks relaxed and made the audience laugh. Especially moving speak of his was about the newest single Guard You, of which he told about making it during his last tour in 2011, when the tsunami and earthquake hit Japan. I though the song was even better as live. Miyavi had also learned some sentences in Finnish (he read them from his phone, after bemoaning that he hadn't had time to memorize them.) His Finnish was cute.

Kuvan otti/pic taken by Bogey 



Keikka päättyi Miyavin ylitsevuotaviin kiitoksiin ja hän kävi myös nojailemassa lavan reunalla, jotta edessä olevat ylsivät koskemaan häneen. Miyavi ei kuitenkaan heitellyt mitään yleisön joukkoon. Keikka oli kuitenkin mielestäni mahtava, mutta älkää kysykö kumpi viime viikon keikoista oli parempi. En osaa verrata niitä! An Cafe ja Miyavi eroavat tyyliltään toisistaan hyvinkin paljon, vaikka tulevatkin kumpikin Japanista, joten silläkin perusteella on jo vaikea lähteä vertailemaan näitä kahta, saati sitä kumpi veti paremman keikan. Kumpikin oli omalla tavallaan mahtava.

The gig ended with Miyavi's thanks and he leaned towards the audience to let people touch him. Though he didn't throw anything to the audience. The gig was awesome in my opinion, but don't ask me which of last weeks gigs I liked more. I can't compare them! An Cafe and Miyavi are so different in their music styles although they both come from Japan. So only because of that it is hard to compare them, or their gigs. Both of them were great in their own ways.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

An Cafe 11.3.2014 Helsinki, Tavastia


Nyappy go around the world IV ~kawaii Cafekko AISHITERU~


Tiistaina olin päivän ihan normaalisti töissä, tai no normaalisti ja normaalisti. Oli ehkä hitusen vaikeuksia keskittyä ja muutenkin levoton olo. Pääsin töistä kahden aikaan ja menin Helsinkiin neljäksi. Viiden aikaan Bogey tuli ja menimme kaupan kautta jonottamaan.

Jonottaessa oli yllättävän lämmin ainakin ensimmäisen tunnin ajan, kun aurinko oli vielä näkyvillä. Juuri ennen kuin pääsimme sisään niin tärisin jo kylmästä, vaikka mulla oli ihan kunnon talvitakki päällä. Jono oli kuitenkin yllättävän lyhyt ja muutenkin väkeä tuntui olevan vähemmän kuin olisi voinut odottaa olevan. Viimeksi Nosturissa väkeä tuntui olevan paljon enemmän, tai sitten minusta vain tuntui siltä.  Toisaalta se toi sen plussan, että keikkasalissakaan ei ollut ihan järkyttävä tungos.

Keikkaliput löytyvät seinältäni Julisteen vierestä ~

On Tuesday I was at work for the day but I was very restless and on my own mind. I got off just after two and I was at Helsinki at four o'clock. Bogey came around five and we went to the queue. It was surprisingly warm, since the sun was still up, but about an hour before we got in it started to get chilly, although I had my winter jacket on. The queue was surpsingly short, or at least shorter than at the Nosturi last time or at least it felt like that. The great part of that was that there were less people in the hall.

Sisälle päästyämme menimme sitten myyntipöydän kautta saliin odottamaan keikan alkua. Ostin siis kiertuepaidan, mutta julistetta en haalinut sillä seinälle ei enää mahdu XD. Saimme hyvät paikat sillä vaikka edessämme oli paljon populaa näin silti lavalle ilman sen kummempia varvistelemisia. Vähän harmitti kun eteemme osui juuri yksi pitkä tyyppi, joka päätti siirtyillä keikan aikana, joten piti etsiä uusi kohta josta näki jotain. Sen verran takana olimme kuitenkin. Lisäksi minulle tuli jo seisomisesta polvet ihan tajuttoman kipeiksi, kun on ensin seissyt ulkona about puolitoista tuntia ja sitten menee sisälle ensin seisomaan ja sitten hyppimään ja pomppimaan niin ei kyllä mikään ihme.







Keikka alkoi sitten puoli kahdeksan aikaan ja huudot synnytti jo valojen pois meno, joten väellä oli mahtava tunnelma alusta asti. Sitten pojat tulivat lavalle huutojen saattelemana ja keikka lähti käyntiin Smile Ichiban ii Onnalla, joten pääsi heti furittamaan.

After we got in I bought the tour shirt and we went to wait the start of the concert in the hall. We chose our stading place really good because there was a lot of people in front of us and we still saw the stage greatly. There was one tall person in front of us who moved a lot, and I had to change my standing place sometimes. Also my knees hurt pretty bad after all the standing in the queue and jumping during the gig. The gig started at half past seven and the screams started when the lights went off. The first song was Smile Ichiban ii Onna so it was a great start.

Furitin ja olin kädet ylhäällä varmaan yli puolet keikasta, joka kyllä edelleen tuntuu vähän niskassa ja tuntui käsissä seuraavana päivänä. Miku ja joidenkin kappaleiden aikana Yuuki näyttivät fureja yleisölle kiitettävissä määrin ja niitä kyllä tehtiinkin.

Itselleni yksi keikan huippukohtia oli Natsu Koi Natsu Game, koska rakastan sitä kappaletta ja pääsin vihdoin tanssimaan sen keikalla. Viimeksi Suomen keikalla sitä ei nimittäin soitettu. Muita huippuja oli poikien puheet ja varsinkin se kun Teruki nimesi kaikki bändinjäsenet uudelleen muumeiksi. Myös Mikun lappusekoilu, jossa hän luki ilmeisesti vahingossa Venäjän keikkaa (etäisesti se kuulosti venäjältä) varten tekemänsä lapun, mutta sai myöhemmin keikan aikana oikean lappunsa joka sai sitten ansaitsemansa kiljunnat.

I did Furis and kept my hands up the most time of the week so my neck and back still ache. Also my hands ached the day after. Miku and during some songs Yuki showed Furis to the audience greatly and the audience danced with them too. One of my personal highlights of the gig was playing Natsu Koi Natsu Game, because I love the song and got to dance it on the gig at last. Last time in Finland they didn't play it. Other great things were the boys' speaches and especially when Teruki named all the guys again as moomins. Also Miku's mess up with his small pieces of paper and tried to say something to us in soething that sounded a little bit like Russian. Well, the right paper was brought to him and the speech got the screams it deserved.

Keikan lopusta, kuvan otti Bogey.

Erityisen iloinen olin An Cafe Finland - facebookryhmän You-projektin onnistumisesta. Sen idea oli siis, että lauloimme bändille Encoren jälkeen You-kappaleen kiitokseksi. Sanakortit, joita keikkasalissa jaettiin eivät koskaan päässeet niin taakse missä Bogeyn kanssa olimme, joten kappaleen kohtaa oli välillä hankala seurata. Onneksi Miku auttoi meitä säkeistön laulamisessa ja kertosäe menikin sitten nappiin. Oli ihana nähdä jätkien yllättyneet ilmeet ja saimmekin sitten BondSin extrakappaleena, mikä kruunasi kyllä koko projektin~.

I was especially happy when the fanproject of An Cafe Finland's facebookgroup succeeded. The idea was to sing You after the Encore as a thankyou. The pieces of paper with the lyrics never reach the palce we were standing with Bogey so it was kinda hard to follow the song. Luckily Miku helped us with siging and the chorus went greatly. It was lovely to see the boys' surprised faces and we got BondS as an extra song because of that, which crowned the whole project~.

Settilista (kopioitu An Cafe -Finland faniryhmästä)
1. Smile Ichiban II Onna
2. ROMAN ~Let's make precious love~
--spiikki--
3. Wagamama koushinkyoku
4. Snow Scene
5. Ryuusei Rocket
--spiikki--
6. Amazing Blue
7. Tekesuta Kousen Anti aging ver.
--spiikki--
8. Escapism
9. Kimi no machi
10. Bee Myself Bee Yourself
11. Natsu Koi Natsu GAME
--spiikki--
12. Kakusei Heroism
13. Itai Onna ~NO PAIN, NO LOVE? JAPAIN GIRLS in LOVE~
14. Maple Gunman
15. Cherry Saku Yuuki
ENCORE
16. MY HEART LEAPS FOR "C"
ENCORE 2
17. BondS -Kizuna-

Keikkasetti oli kappaleiden määrän suhteen aivan huippua. Ainakin saimme rahamme edestä biisejä. Uudet biisit tietenkin painottuivat, mutta kävivät silti yhteen vanhemman tuotannon kanssa. Ainoa mitä jäin kaipaaman biisien puolelta olisi ollut kunnon örinäbiisi, niin oltaisiin saatu kuulla Mikun karjuntaakin. Ei voi kuitenkaan valittaa, sillä keikka oli yksinkertaisesti mahtava.

Keikan lopussa pojat heittelivät yleisöön tavaroita, mm. pulloja, plektroja ja BondS -pyyhkeitä. Kun näin, että Takuyan heittämä pyyhe oli tulossa juuri minua kohti oli tietenkin pakko napata siitä kiinni. Sain siitä kiinni edessäni olleen tytön kanssa ja oikeasti käytännössä halasin häntä selkäpuolelta yrittäessäni painia ja repiä pyyhettä itselleni. Lopulta tämä tyttö sai kuitenkin revittyä pyyhkeen käsistäni, koska minun oli vaikeampi pitää siitä kiinni. Vähän jäi ärsyttämään, kun kiinni saaminen kävi niinkin lähellä. mutta haluaisin samalla pyytää häneltä anteeksi, jos satut lukemaan tämän, ei ollut tarkoitus ahdistella, ymmärrät varmaan tilanteen. :3

The setlist was great because there were so many songs. At least we got songs for our money. There were more new songs than old but they still mixed together with the newer ones. I was sad that we didn't get a song where Miku roared but I can't complain. In the end of the concert the boys threw stuff to audience and I almost caught a BondS towel thrown by Takuya. I got held of it with a girl who was standing in front of me. I like hugged her from backside and tried to wrestle and pull the towel to me. In the end she ripped it off my hands because I had a hard time holding on to it. I'm still little annoyed by this because it was so close, but I apologise from the girl, if you see this, I hope you understand :3



Staffin ottama kuva ~
Yksi erikoinen juttu, jonka keikalla huomasin oli, että kuvaamiseen ei reagoitu mitenkään. Yleensä keikoilla on kuvauskielto, mutta nyt asiaa ei mainittu netissä tai keikkapaikallakaan mitenkään. Onko kuvaamisen kontrollointi muka sitten niin vaikeaa, vai antoiko bändi luvan kuvien ottamiselle? Toisaalta en kyllä ymmärrä sitä porukkaa, joka videokuvaa koko keikan ja katsoo sen siis käytännössä pikkuruudulta. Nyt kännyköitä näkyi yleisössä koko ajan, mutta suurin osa taisi ottaa ihan valokuvia. Itse jäi kuvat ottamatta, koska A puhelimessani on huono kamera ja B halusin katsoa keikan ilman puhelimen kanssa sähläämistä.
T
ämä oli siis toinen kerta, kun näin An Cafen livenä. Toivottavasti he palaavat vielä Suomeen, sillä haluaisin saada VIPin joskus, nyt se nimittäin meni ohi kun piti olla töissä. 2012 en taas klikannut tarpeeksi nopeasti. Miku kuitenkin lupasi montakin kertaa keikan aikana, joten uskon kyllä siihen, että palaavat. Kuinkakohan kauan tämä keikkamasis jatkuu vielä? Nyt se vielä yhdistyy väsymykseen. Auttaakohan Miyavin sunnuntain keikka mitenkään, vai tekeekä se masiksen entistä pahemmaksi. Noh, tällä hetkellä odotan kuitenkin sunnuntaita mielenkiinnolla. Loppuun vielä, kiitos Bogey keikkaseurasta vielä tätäkin kautta :D

One really weird thing that I noticed was that nobody said anything about the cameras. Normally it's forbidden to take pictures on the gigs, but no nothing was said on the net or in the venue. Is controlling the cameraas so hard, or did the band give permission to take pictures? Personally i don't understand people who take the whole gig to video because then you watch it through this tiny screen. Now there were lot of phones in the air, but most od them took pictures. I personally didn't because A my phone has a bad camera, B I wanted to watch the concert without playing with my phone. So this was the second time I saw An Cafe live. I hope they will get back to Finland because I hope I'll get a chance for VIP then, now I didn't get it because I had to work. Miku promised to come back many times during the gig, and I believe they will. How long will this after gig depression go on? Now it is multiplied with me being tired. I wonder if Miyavi's gig on Sunday will help, or will it just make it worse? Well, at least I wait Sunday with excitement. And Thanks for Bogey for going with me and spending time. :D

P.S Oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin tavastialla keikalla :D Eipä vaan ole osunut mikään artisti sinne aikaisemmin XD

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Enkeleitä ja Tohtoreita

Eli Neon Genesis Evangelion ja Doctor Who


Neon Genesis Evangelion


Ensimmäisen kerran lisäsin tämän MAL:issä Plan to Watch -listalleni joskus n. vuosi sitten ja ajattelin silloin, että tämä pitää katsoa joskus. Olin kuullut sarjan nimen useaan kertaan ja nähnyt cosseja hahmoista kilpailussa. Sarjahan lasketaan myös jonkinasteiseksi klassikoksi ja on tullut myös Suomen televisiosta joskus. Päätin alkaa katsomaan sitä, kun katselin mitä rooleja (nyt jo menneen) Frostbiten kunniavieras Megumi Ogata on tehnyt ja tajusin, etten ole nähnyt yhtäkään hänen rooleistaan.  Neon Genesis Evangelion saa myös kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen Mecha-anime, jonka koskaan olen katsonut, vaikka sarja sisältääkin niin paljon muutakin, ettei sitä luokitella välttämättä mechaksi.

First time I added this on my MAL Plan to watch -list about an year ago and then I thought I'll watch this one day. I had heard about it multiple times and seen cosplay's of the characters in the competitions. The series is considedred somewaht a classic and has been shown on Finnish TV also. (It's rare, because not many animes have been on TV in Finland.) I decided to watch when I read that Megumi Ogata was coming to Finland's Desucon Frostbite as a honor guest, and I realized I haven't watched any animes where she is in. Neon Genesis Evangelion also got a questinable honor to be the first Mecha-anime I've ever watched, although it's not necessarily considered as mecha.

Neon Genesis Evangelion Opening


Neon Genesis Evangelion on siis tehty 90-luvun puolivälissä, mutta sijoittuu vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen vuoteen 2015, jolloin neljätoista vuotta sitten tapahtunut Toinen isku on sulattanut Etelämantereen ja tulvan vuoksi suuri osa ihmisistä on kuollut. Nyt neljätoista vuotta Toisen iskun jälkeen ihmiskuntaa uhkaavat Enkeleinä tunnetut hirviöt, jotka ovat alieneiden sotakoneita. Ihmiskunnan ainoa toivo Enkeleitä vastaan ovat NERVin kehittelemät ihmisten ohjaamat jättimäiset humanoidit, EVAt, joita voivat ohjata vain 14 vuotta sitten 9 kuukautta Enkeleiden ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen syntyneet teinit, joita kutsutaan löytöjärjestyksessä esim. 1. lapsi, 2. lapsi jne. Yksi heistä on sarjan päähenkilö Shinji Ikari, joka 14-vuotiaana kutsutaan ohjaamaan yhtä EVA -roboteista. Shinjin isä on NERVin tutkimuspäällikkö ja on jättänyt Shinjin tämän sedän hoiviin lapsena, mistä Shinji on katkera.

Neon Genesis Evangelion was was made in the mid -90's, but it tells about an alternative future in the year 2015, when a huge meteorite melted the Antarctica 14 year ago and most of people died. Now 14 years after the meteorite, human kind is faced with alien warmachines called Angels. The only hope for humas are huge humanoid robots, EVAs, made by NERV, which can be piloted only by children who were born 9 months after the first attack of the Angels, they are reffered as the First Child , the Second Child, etc. One of them is the main character Shinji Ikari, 14, who comes to pilot one of the EVAs. Shiji's father is a research expert at NERV and has left Shinji to live with his uncle when he was a child, and Shinji is bitter about that.
Vasemmalta oikealle: Rei Ayanami, Shinji Ikari ja 3. lapsi Asuka Langley Soruy
From left to Right: Rei Ayanami, Shinji Ikari and the 3rd child Asuka Langley Soruy

Sarjan aikana Shinji kokee olevansa riittämätön olemaan yksi lapsista, jotka ohjaavat EVA-robotteja, sillä he saavat kunnioitusta muiden koululaisten keskuudessa, eikä hän koe ansainneensa sitä. Hänen isänsä on hyvin välinpitämätön häntä kohtaan ja Shinji onkin esimerkiksi järkyttynyt, kun saa ensimmäisen kerran kehuja isältään. Shinji on myös kateellinen EVA- ohjaaja toverilleen Rei Ayanamille, sillä tämä on hyvissä väleissä hänen isänsä kanssa. Shinji isän välinpitämättömyys aiheutti minulle monenlaisia tunteita pitkin sarjaa. Kuinka joku voi olla niin välinpitämätön lapsestaan, vaikka tämä ei olekaan ollut aktiivisesti mukana elämässä? On se silti oma lapsi? Onko isä oikeasti välinpitämätön vai yrittääkö hän suojella itseään lisäsuruilta, sillä Shinjin äiti, Yui, on jo kuollut Enkeleiden takia?

During the series Shinji feels like he is inadequate to be one of the Children who pilots EVAs, because they get respect among the students in his school, and he feels like he hasn't deserved it. His father is very careless about him and Shinji for exaple Shinji is shocked the first time he gets a compliment from his dad. Shinji is jealous of one of the other EVA -pilots, Rei Ayanami, because she is in good terms with his dad. Shinji's dads carelessness about his child gave me mixed feelings thoughout the whole series. How can someone be so careless about their chil even id he hasen't been in his life every day. It's still his child?! Is the dad really so careless or is he just trying to protect himself of more sadness in life, because Shinji's mother, Yui, has died because of the Angels?

Shinjin isä
Shinji's dad

Ensin oletin sarjan olevan paljon taistelupitoisempi robotti vastaan robotti mäiskintä -sarja, mutta yllätyin, sillä se sisältää paljon psykologiaa ja draamaa varsinkin loppua kohden. Osa jakson nimistäkin on suoraan Freudin teorioista. Esimerkiksi neljännessä jaksossa käytetään Siilin ongelmaa kuvaamaan Shinjin ja hänen esimiehensä, asuintoverinsa ja huoltajansa Misaton välejä. Tästä eteenpäin spoilaan sarjan isoimpia tapahtumia!

At First I thought the series would have a lot more robot vs. robot battles, but I was surprised, because it contains a lot of psychology and drama. Some of the episode names are straight from Freud's theories. For example in episode four The Hedgehog's dilemma is being used to describe Shinji's and his boss', living partners and caretakers Misato's relationship. I'll spoil some of the big things from here on!

Misato Katsuragi


Sarjan suurimmat ajatuksen herättäjät olivat Tojin melkein-kuolema ja Nagisa Kaworun Enkeliys, niinkuin varmasti muillakin sarjan katsoneilla. Se, että Shinjin luokkakaveri ja ystävä Toji oli yksi lapsista, jotka ohjaavat EVA-robotteja oli mielenkiintoinen käänne, sillä se sai ajattelemaan, että miksi kaikki lapsista ovat samalta luokalta, mikä tietysti selvisi myöhemmin. Tojin ohjaama robotti siis tuli hulluksi, minkä takia Shinji laitettiin tuhoamaan hänet, tietämättä kuka EVAa ohjasi. Shinji kieltäytyi, koska tiesi, että EVAn sisällä on ihminen, vaikka ei tiennytkään sen olevan Toji. Shinjin EVA laitettiin sitten tuhoamaan Tojin EVA, niin että Shinji ei voinut tehdä asialle mitään. Shinjin tajuttua kuka EVAa ohjasi, hän joutui shokkiin. Mutta mitähän olisi tapahtunut, jos Shinji olisi tiennyt Tojin olevan EVAa ohjaava lapsi? Shinjin taistelua omantuntonsa ja isänsä hirmuvallan välillä oli mielenkiintoista, mutta myös aika ajoin ahdistavaa katsella. Tämä kohtaus on sen suhteen polttopiste ja se onnistui näyttämään vallan vaikutuksen sarjassa.

The biggest events that made me think were Toji's almost death and Nagisa Kaworu being an Angel, which are the commonest. The fact that Shinji's classmate and friend Toji was one of the children who can pilot on Eva was an interesteng turn of events because it made me think that why are all the children from the same class, which obviously we figured out later. The EVA Toji is piloting goes berserk and Shinji is froced to destroy Toji's EVA. Shinji knows that the EVA has a person in it, although he doesn't know that the pilot is Toji. Shinji's EVA was made to destroy Toji's the way that Shinji couldn't do anything about it. When Shinji realized who was piloting the EVA, he went into shock. But what would have happened if Shinji had known that Toji was the one piloting the robot? It was interesting to watch these battles between Shinji's self consiousness and his dad's ultimate power, but it was also anguished to watch. This scene was the highlight of that relationship and it showed the influence of power in the series.  

Nagisa Kaworu

Sitten on tuo Nagisa Kaworun Enkeliys. Hänet siis esitellään Shinjille ja katsojille viidentenä lapsena ja Shinji tutustuu häneen. Myöhemmin sitten selviää, että Nagisa on Enkeli, joka pystyy ottamaan ihmishahmon ja Shinji laitetaan tappamaan tämä. Shinjin moraalikäsitys saa kunnon pamauksen, kun hän taistelee itsensä kanssa siitä oliko Nagisan tappaminen oikein vai ei. Nagisa itse ei ajattele itseään ihmisenä ja muut yrittävät vakuuttaa Shinjille tämän tehneen oikein, sillä olihan kyseessä enkeli. Syntyy kysymys missä kulkee Hirviöyden ja ihmisyyden raja? Spoilerit päättyy!

And about Nagisa Kaworu being an Angel. He is introduced to Shinji and the viewers as the fifth child and Shinji gets to know him. Later it is found out that Nagisa is an Angel who can take a human form and Shinji is made to kill him. Shinji's morals gets a hit, when he fights with himself about the facts that if killing Nagisa is the right thing to do. Nagisa doesn't think himself as a human and the others are trying to convince to Shinji that killing him was the right thing to do, because he was an Angel. It brings up the question where goes the limit between a monster and human being? Spoilers end here!

Kokonaisuudessa Neon Genesis Evangelion oli kuitenkin tylsempi kuin luulin sen olevan. Odotin enemmän toimintaa, mutta toisaalta en olisi halunnut katsoa 26:tta jaksoa sitä kun robotit vetää toisiaan turpaan. Vaikka sarja herättikin paljon ajatuksia, se ei pystynyt pitämään mielenkiintoani yllä läheskään niin hyvin kuin toimintapitoisemmat sarjat. Varsinkin viimeiset kaksi jaksoa poikkesivat sarjan yleisestä tahdista niin paljon, että ne olivat uskomattoman puuduttavaa katsottavaa. Sarjan vahvuus olivat hahmot, koska heidän välisiä suhteitaan ja ajatusmaailmaansa oli mielenkiintoista seurata, joskin olisin toivonut heidän menneisyytensä avaamista hiukan aikaisemmin. Annoin Neon Genesis Evangelionille pisteitä 6/10, mikä tuntuu vähältä näinkin tunnetulle sarjalle. No, ainakin nyt voin sanoa katsoneeni sen.

On the whole Neon Genesis Evangelion was more boring than I expected it to be. I expected more action, but on the other hand I wouldn't have wanted to watch 26 episodes of robot's hitting each other. Although the series made me think it couldn't keep my interest so well that the series' with more action. Especially the last two episodes where ridicolously numbing to watch, because they were so slow paced. The best of the series are the characters, because their relationships and thoughts are interesting to follow, although I would have wanted to know more of their past earlier. I gave Neon Genesis Evangelion a 6/10, which seems a bit harsh for a series that is so known. Well, now I can say that I've watched it.

Doctor Who


Nyt, jos joku ei ole katsonut tätä sarjaa, niin menkää *tänne* ja katsokaa. (Suomiteksteillä löytyy Netflixistä 5 ekaa kautta) Brittien populaarikulttuurin kulmakivi, joka vietti juuri 50V. juhlavuottaan. Sarja kertoo siis salaperäisellä nimellä Tohtori (The Doctor) kulkevasta aikamatkaajasta, jonka seikkailut liittyvät usein maailman pelastamiseen erilaisilta avaruusolioilta ja muuten vaan ajassa matkaamiseen. Doctor Who on siis pyörinyt brittien telkkarissa jo 50 vuotta, mutta päänäyttelijä on tietenkin vaihtunut jo useampaan kertaan (itseasiassa 12 kertaa). Tohtorilla on nimittäin kyky regeneroitua eli syntyä uudelleen kokonaan uudessa kehossa. Tämä kyky on mahdollista Tohtorille, sillä hän ei ole ihminen vaan Aikalordi (Timelord), eräänlainen avaruusolentolaji. Tohtorilla on lähes aina myös mukanaan ainakin yksi matkakumppani. Olen katsonut Doctor Whota nyt neljä kautta, joten ajattelin purkaa vähän ajatuksiani siitä, vaikka olen sen jo aiemminkin blogissa maininnut.

Now if someone hasn't watched this series, go *here* and watch it. One of the biggest things in British popular culture, which just celebrated it's 50th anniversary. Th series tells about a mysterious man called just The Doctor, who travels in time. His adventures are mostly saving the world and just visiting different times. Doctor Who has been on British TV for 50 years, but the main lead has changed multiple times. (12 times, actually). The Doctor has an ability of regeneration, which means he can born again in a different body. This is possible for the doctor because he's not a human. He is a Timelord, one kind of an alien. The Doctor also has at least one Companion with him almost always. I've watched Doctor Who four seasons now, so I decided to share my thoughts about it, although I've mentioned it on the blog earlier!

Tohtorin aikakone/The Doctor's time machine, TARDIS

Siitä, kun katsoin 9. tohtorin eli Christopher Ecclestonin jaksoja on niin pitkä aika, että en muista edes kaikkia jaksoja, joten keskityn tässä lähinnä 10. tohtoriin eli David Tennantiin. Aivan aluksi minun oli vaikea sopeutua Tennanttiin tässä roolissa, koska olen katsellut häntä Barty Kyyry juniorina Harry Potter ja liekehtivä pikari -elokuvassa. Välillä myöhemminkin, kun katsoin Tennantia tohtorina saatoin sanoa tai ajatella: "Toi ilme näyttää ihan Barty Kyyryltä!" Nykyään ajattelen Tennantin ensisijaisesti Tohtorina, koska hän on vain niin mahtava siinä roolissa.

It's been so long since I watched the 9th Doctors Christopher Eccleston's episodes, that I don't even remember them too good anymore, so I'll just mostly talk about the 10th Doctor a.k.a David Tennant. I had a hard time to adjust to the fact that Tennant is the lead, because I had watched him as Barty Crouch Jr. in the movie Harry Potter and the Goblet of Fire. Lately as I watched the series I sometimes said or thought: "That face looks just like Barty Crouch!" Nowadays I think Tennant first as The Doctor, because he is just so awesome in that role.

9. Tohtori Christopher Eccleston, 10. Tohtori David Tennant, 11. Tohtori Matt Smith. Kahdennentoista tohtorin, jota esittää Peter Capaldi, tähdittämät jaksot alkavat myöhemmin tänä vuonna.
The 9th Doctor Christopher Eccleston, 10th Doctor David Tennant, 11th Doctor Matt Smith. The 12th Doctor's, Played by Peter Capaldi, episodes starts later this year. 

Tämä Gifu kertoo sarjasta aika paljon XD
This Gif tells about the show so much XD

Kymmenennen Tohtorin matkakumppaineita ehtii olla kolme, joista tyttö nimeltä Rose on pisimpään hänen mukanaan. Jotkut sarjan katsojat inhoavat Rosea hahmona, mutta minusta hän ei ole läheskään niin paha kuin maineensa. En tajua, miten sarjaa viitsii edes katsoa, jos ei ainakin siedä Rosea jollakin tasolla, koska hän on kuitenkin isossa roolissa sarjassa. Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, että Rose tekee rasittavia päätöksiä ja saa katsojan välillä hermoraunion partaalle valinnoillaan.

The Tenth Doctor has three different Companions, of which a girl named Rose is one the longest. Some people who watch the series hate Rose as a character, but I think she's actually not that bad. I don't know how do you have the energy to watch the show if you don't at least put up with Rose, because she is a Preeetty important character. I agree with the fact that Rose makies annoying choises and get the viewer near mental breakdown.

Rose seikkailee ensin 9. tohtorin kanssa^
Rose is with the 9th doctor first^

Ja sitten 10. kanssa
And then with the 10th

Spoiler! En kuitenkaan pitänyt siitä miksi sarjan tekijät päättivät tuoda Rosen takaisin neljännellä kaudella ja kehittämällä kehittivät hänelle onnellisen lopun Tohtorin kaksoisolennon kanssa. Mielestäni olisi ollut parempi, jos hän olisi oikeasti jäänyt ikuisesti jumiin sinne rinnakkaismaailmaan. Eihän sinne edes pitänyt päästä takaisin!

Katsoin eilen siis Tennantin viimeiset jaksot tohtorina ja huh, huh, kun oli epicciä. Niin epic, että itkin monessa kohtaa. Isoin kyynelkanavien avaaja taisi olla, kun Tohtori hyvästeli matkakumppaneitaan. Spoiler päättyy!

Spoiler! I didn't like the plot twist of Rose coming back in season four and that they made a doctor for her. I would have liked Rose to stay in the parallel world for all eternity, because they said in the show that tou can't go back there!

Yesterday I watched the last episodes with David Tennant as the Doctor and wow, it was epic. So epic, that I cried a lot. The biggest tearjacker was when the Doctor said goodbye to his Companions. Spoilers end here!



Tennant on tohtori kuitenkin vain kolme kautta sarjasta, jonka jälkeen tohtoriksi tulee Matt Smith. Katsoin tänään ensimmäisen jakson, jossa Smith on Tohtori ja tällä hetkellä tuntuu hirveän vaikealta vaihtaa Tohtorin mielikuva toiseen näyttelijään, mutta onnistui se Ecclestonista Tennantiksi vaihtuessakin, joten miksei nytkin. Toisaalta Eccleston oli Tohtori vain yhden kauden. Toivon kovasti, että jaksan seurata sarjaa vielä, sillä se on oikeasti todella ajatuksia sekä tunteita herättävä ja mielenkiintoinen. Suosittelen ehdottomasti kaikille!

Tennant is the Doctor for three seasons, after which Matt Smith comes. Today i watched the first episode of Smith being the Doctor and it felt really hard to think him as the Doctor. But I managed to change my idea of him after Eccleston so I guess I can do it now too. On the other hand Eccleston was the Doctor only for one season. I really hope that I have the interest to watch the show forward, because it is really good and interesting. I recommend it to all!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Hiuksia ja fiilistelyä

Tällä viikolla olen ollut jotenkin tuhottoman väsynyt, vaikka olen nukkunut joka yö n. 8 tuntia. Mistä lie johtuu, enpä tiedä. Aika kuluu hirvittävän nopeasti, kun nyt jo maaliskuu. Enää muutama päivä An Cafen keikkaan, mutta tuntuu siltä kuin olisin vasta ostanut lipun sinne.

This week I've been really tired, although I've slept about 8 hours every night. I don't know why. Time goes by really fast, it's already March. Only few days until An Cafe's concert, but it feels like I just bought the ticket.

This is how I've been feeling all week :3


Maanantaina kävin kampaajalla ja hiukset lyhenivät suhteellisen paljon, ainakin toiselta puolelta.
On Monday I went to hair dresser's and my hair got somewhat shorter, at least on the other side.




Kävin myös kiertämässä kirppareita ja mukaani tarttui:
I also went to circle around fleamarket's and bought:

Harry Potter ja Liekehtivä Pikari PC-peli, jota kerkesin jo pelaamaankin aiemmin tällä viikolla.
Harry Potter and the Goblet of Fire PC-game, which I already played earlier this week.

Piin Elämä -kirja, jonka olen halunnut lukea jo pitkään, mutta nyt löysin sen verran halvalla. 


Tiistaina olin Helsingissä avoimen yliopiston luennolla ja ostin kankaita Arya cossia varten. Tarvitsen asepaitaa varten vielä nahkanyöriä, jota tilasin perjantaina ja joka toivon mukaan saapuu maanantaina, sitten voin alkaa kunnolla värkkäilemään.

On Tuesday I went to Helsinki to a open university class and I bought fabrics for Arya cosplay. I still need some leather string for the shirt. I ordered it on Friday, hopefully it gets here by Monday and I'll be able to start making the cosplay.

Vähän kangasta mulla tässä...

Aryaa varten tulevat kengät, joita pitää modata vähän. Nämä löytyivät minulta ennestään.
Shoes for Arya, which have to modified a little. I owned these already.


Tiistaina kävi myös hauska sattuma, kun kävelin Kampista ulos narinkkatorille, häkellyin hetkeksi ihan täysin, koska näin ison lumikasan ja kuulin räppiä. Kun löysin katseellani lavan näin, että siellä oli Uniikki pitämässä keikkaa. Jäin sitten seuraamaan sitä, kun olin joka tapauksessa etuajassa Helsingissä. Koko tempaus oli varmaankin laskiaisen kunniaksi. Oli kuitenkin mukava keikka, vaikka en räpistä musiikkina niin välitäkään.

On Tuesday I happened to arrive at Helsinki at the same moment where there was a happening and a Finnish rapper, Uniikki (= Unique) was having a gig. I stayed and watched it a bit as I was ahead of my schedule anyway.




Keskiviikkona sain postissa peruukin Aryaa varten, ja se on ehkä vain täydellinen <3.
On Wednesday I got a wig for Arya and It's maybe just perfect <3. 


Näyttää hirviän mustalta valokuvassa, mutta se on kyllä ihan tummanruskea :3
Looks black in these pics, but it's really dark brown :3


Melodifestivalen ratkesi eilen. Olen vieläkin katkera, koska Yohio ei voittanut. Hän olisi oikeasti ansainnut voiton. Toisaalta nyt olen sitä mieltä, että Suomen Softenginen kappale on parempi kuin Ruotsin edustuskappale XD.

Melodifestivalen's final was yesterday. I'm still sad because Yohio didn't win. he would have deserved it. Well, now I think that Finland's Sofengine is better than Sweden's representative. 

Now Playing: An Cafe - Saki -saku-

Omistan tämän DVD:n ja Olen opetellut Fureja tämän avulla ~
I own this DVD and I've been practicing Furi's with this ~



Ja tässä se biisi:
And Here's the song: