maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kesäkuun Kirjat

Laini Taylor - Aika taistelun & Tähtivalon 


Toinen osa trilogiasta, jonka ensimmäisen osan luin viime vuoden marraskuussa. En pitänyt ensimmäisestä osasta niin paljon, kuin odotin pitäväni, mutta päätin silti tarttua toiseen osaan, sillä minua jäi kiinnostamaan miten tarina jatkuu. Kirja laahasi yllättävän paljon. Vaikka se on yli 600 sivua pitkä , tuntuu että siinä oli hyvin vähän kiinnostavia tapahtumia, mutta sitten, kun jotain oikeasti tapahtui, en todellakaan osannut odottaa sitä. Teksti sisältää spoilereita trilogian ensimmäisestä osasta.

Kirja jatkaa Kimeeri Karoun ja Enkeli Akivan tarinaa, siitä mihin edellinen kirja jäi. Karoun saatua kuulla, että hänen kasvattajansa ja maailmansa on tuhottu sen takia, että hän rakastui viholliseen, Karou palaa tuhottuun Loramendiin ja jättää Akivan ihmisten maailmaan. Vaikka kimeerien maailma on tuhottu, sota enkeleita eli serafeita vastaan on vielä kesken, joten Karou saa jatkaa kasvatti-isänsä Brimstonen tehtävää henkiinherättäjänä.

Vaikka yleensä pidän fantasiakirjoissa siitä puolesta, että fantasia tulee lähelle oikeaa maailmaa tai elää sen kanssa rinnakkain, Karoun kimeeri- ja Akivan enkelimaailma eivät iske minuun aivan yhtä lujaa. Vaikka Karoun ihmisystävä Zuzana ja tämän poikaystävä Mik tuottavat huumoria ja ihmisnäkökulmaa kirjaan, se ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Kirjasarjasta puuttuu jokin viimeinen vetonaula, joka saisi minut revittyä mukaan sarjan fandomiin.


Edelleen nämä kannet ovat kyllä kauniita. 

Laini Taylor - Days of Blood & Starlight


I read the first part of this trilogy in last November. I didn't like it so much, but I decided to give it a second chance, because I was tempted to know how the story continues. This book was over 600 pages in Finnish and still there was not much happening. But when something happened it sure was not expected. The text spoils the first book of the trilogy.

The book continues the story of Chimaera Karou and Angel Akiva from the point it was left in the last book. After Karu has found out that her upbringers and her world has been destroyed becuse she fell in love with the enemy. Karou returns to the ruins of Loramend and leaves Akiva in the human world. Although the world of Chimaeras has been destroyed, the war between them and the angels is still on going, so Karou has to continue the work of her "father" Brimstone as resurcitationist. 

Athough I usually like books that bring the fantasy world near to the world we live in, I still don't like Karou's and Akiva's story that much. Although Karou's human friend Zuzana and her boyfriend Mik, bring the normal human side to the story through humour, it isn't enough. The series seems to be missing something little that would make me to become its fan.

Agatha Christie - Kuolema Niilillä


Kuuntelin tämän siis äänikirjana. En ole kuunnellut aikaisemmin kuin TSH:ta äänikirjoina, mutta tämä oli ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa. Innostuin viime vuonna lukemaan enemmän Agatha Christien kirjoja ja sama putki jatkuu edelleen.

Kirja on tyypillinen Christien rikosromaani, jossa ratkojana on vielä Hercule Poirot. Kirjan alussa on pitkä pätkä henkilöiden taustoitusta ja päästään melkein puoleen väliin ennen kuin murha edes tapahtuu. Kirjassa ei ollut kovin yllättävä loppuratkaisu, mutta hyvin tyypillinen Agatha Christielle. Kuolema Niilillä nousee kuitenkin nerokkuudessan ehdottomasti Top 3 kirjoihin, mitä olen Chistieltä lukenut. Tai no, tässä tapauksessa kuunnellut.



Agatha Christie - Death on the Nile


I listened to this as an audiobook. I haven't listened enything but the LotR before this, but this was interesting to listen to. I read a lot of Agatha Christie last year and the theme seems to have continued still. 

The book is typical Agatha Christie crime covel, whit who else than Hercule Poirot. The first part of the book is only getting to know the characters so it is almost half way through the book until someone even gets murdered. The ending is typical Christie too. Death on the Nile with its witty plotline will get to my Top 3 Agatha Christie's that I've read. Well, in this cased listened to.

Kuukauden Klassikko: Kjell Westö - Missä kuljimme kerran


Kesäkuun klassikoksi valitsin Kjell Westön missä kuljimme kerran, koska satuin bongaamaan sen kirjastossa, kun olin etsimässä seuraavaa klassikkolukua haasteeseen. Nyt tämäkin haaste on jo puolivälissä ja olen saanut mukavasti luettua vähintään yhden klassikkokirjan listoilta joka kuukausi.

Finlandiapalkittu Westön Missä Kuljimme kerran kertoo siis Helsingistä ja muutamasta sukupolvesta helsinkiläisiä vuosina 1905-1938. Kirjan päähenkilöitä ovat rikkaiden perheiden lapset Lucie ja Cedi Lilliehjelm ja Eccu Widing sekä työläisperheen lapsi Allu Kajander. Kirja kertoo siis heidän elämänvaiheistaan läpi suurlakon, sisällissodan ja sen jälkiseurausten aina talvisodan alkamiseen asti.

Westö on tutkinut Helsingin historiaa, mikä todellakin näkyy kirjassa ja se verottaa tarinallista osuutta välillä paljonkin. Piti mainita, että milloin mikäkin rakennus oli uusi Helsingissä ja tupakkamerkkikin, mutta mihin se tarina jäi? Parasta Westön kirjoittamisessa oli se kuinka hän sai yksittäisen henkilön tarinan sidottua maanlaajuisiin historiallisiin tapahtumiin. Minulle jäi kuitenkin masentunut olo siitä, että elämä menee nopeasti ohi ja ihmisen elämä ei koskaan tyydytä häntä itseään, aina on saatava parempaa.


Monthly Classic: Kjell Westö - Where we once went


I decided this to be my month's classic in June, because I happened to see it in library as I went to search for the next classic. My classic challenge is already in midpoint, as the year is too and I'm glad that I've had the time to read at least one classic book in each month of the lists.

This book has gotten the Finlandia prize and it's about Helsinki and a few generations living there between the years 1905-1938. The main characters are children from rich families Lucie and Cedi Lilliehjelm and Eccu Widing and a proletarians child Allu Kajander. The book tells their lifestories through for example the Finnish Civil War. 

Westö has studied the history of Helsinki a lot and it shows in the book and makes the story matter less. The best thing about Westö's writing is how he manages to make a person part of something nationwide like war. I was left with a feeling like life goes by too fast and people never seem to think their happy, we always have to have something even better.

Ali Shaw - Tyttö joka muuttui lasiksi


Okei, valitsin tämän kirjan kannen perusteella. Bongasin sen kirjastossa ja oli pakko katsoa, mistä se kertoo. Sehän siis kertoo nuoresta valokuvaajasta nimeltä Midas Crook, joka valokuvausretkellään törmää Ida nimiseen tyttöön, joka kävelee kainalosauvojen kanssa. Pian Midas saa selville, että Ida on muuttumassa lasiksi ja heidän ystävyytensä alkaa.

Vaikka kirjan nimi on Tyttö joka muuttui lasiksi, siinä oli lopulta yllättävän vähän päivittelyä tästä asiasta. Suuri osa kirjaa meni takaumiin, joissa paljasteltiin Midaksen menneisyyttä ja hahmoja, jotka osittain myöhemmin liittyivät Midaksen ja Idan tarinaan. Olisin halunnut pitää tästä kirjasta enemmän, mutta se ei loppuen lopuksi liikuttanut minua oikein mihinkään suuntaan. Kirjan takakannessa lukee "Vain lasinen sydän ei liikutu tästä." Ehkä minulla sitten on lasinen sydän. Fantasiaelementit ja yliluonnollisuus olivat tämän kirjan plussia, mikä sai minut lopulta antamaan tälle kolme tähteä.

Onhan tämä kansi nyt kaunis, eikö niin?


Ali Shaw - The Girl With Glass Feet


Okay, I chose this book because of its cover. I noticed it in the library and I had to look what it was about. And it's about a young photographer Midas Crook, who happens to meet a girl called Ida during his photo taking trip. Ida walks with the help of crutches and soon Midas finds out that she is about to turn into glass and their friendship can begin. 

Although the book is called the girl with glass feet there's surprisingly little about the actual fact that Ida is going to become glass. Mostly the book is flashbacks of Midas's childhood and characters that grow to become part of the story of Midas and Ida. I would have wanted to like this book more, but in the end it really didn't move me in anyway that much. Fantasyelements and supernaturalness are the plus in this book, which led to the point that I gave it three out of five stars. 

Harry Potter -viikko:


Viime vuonna näihin samoihin aikoihin pidin Harry Pottereiden uudelleenlukumaratonin, jonka päätin uusia nyt. Sillä erolla, että tänä vuonna luin englanniksi, viime vuonna luin ne suomeksi. Pyrin muutenkin lukemaan Potterit läpi vähintään kerran vuodessa, niihin on vain niin mahtava palata uudelleen ja uudelleen. En todellakaan pysty muistamaan kuinka monta kertaa olen kirjat yhteensä lukenut, sillä jossakin vaiheessa luin niitä monta kertaa putkeen. Olen ollut Potterfani jo kolmannelta luokalta, joten aikaakin tässä on ollut niitä lukea.



Kehittelin tämmöisen systeemin, millä saan luettua Potterit viikossa jo viime vuonna, mutta ajattelin nyt kertoa siitä vähän enemmän. Siis viikonpituisen Pottermaratoninhan voisi pitää kätevästi vaikka lukemalla yhden kirjan per päivä, jota olen joskus kokeillutkin, mutta minulla raja tämän kohdalla tulee vastaan viimeistään Feeniksin killassa, sitä on mahdotonta lukea 24h sisään. Laskin siis itselleni lukujen perusteella alueet, mitkä tulisi lukea joka päivä, että saisi Potterit luettua viikon sisään.
Pottreita on seitsemän, joissa on lukuja yhteensä 17+18+22+37+38+30+37 =199. (myös epilogi laskettu mukaan.) Kun 199 lukua jakaa mahdollisimman tasan seitsemälle päivälle, tulee siitä tämän näköinen (Lyhenteet VK=viisasten kivi jne. You get it...):

Päivä 1. VK 17 + SK 12 = 29
Päivä 2. SK 6 + AV 22 = 28
Päivä 3. LP 29
Päivä 4. LP 8 + FK 20 = 28
Päivä 5. FK 18 + PP 11 = 29
Päivä 6. PP 19 + KV 9 = 28
Päivä 7. KV 28

Tämäkään ei tietenkään ole tasainen, sillä neljässä viimeisessä kirjassa luvut tuppaavat olemaan pidempiä kuin ensimmäisissä. Todellisuudessa luin viime viikolla siis näin:

Päivä 1. VK 17 + SK 10 = 27
Päivä 2. SK 8 + AV 22 + LP 15 = 45
Päivä 3. LP 22 + FK 11 = 33
Päivä 4. FK 10
Päivä 5. FK 17 + PP 5 = 22
Päivä 6. PP 25 + KV 4 = 29
Päivä 7. KV 33

Aivan lukusuunnitelman mukaan ei mennyt, mutta nyt on kuitenkin Potterit luettu läpi jälleen kerran. Tykkään tehdä itselleni suunnitelmia ja tavoitteita lukemisen suhteen, vaikka usein lisäänkin sillä itselleni paineita turhaan. Joskus kirjat tekevät lukemisensa helpoiksi ja joskus pakotan itseni lukemaan tietyn kirjan, esim. siksi, että se pitää palauttaa kirjastoon huomenna. Joka tapauksessa Potterputkeni jatkuu tällä viikolla vielä elokuvien muodossa, sillä ajattelin maratoonata ne ennen lauantaina alkavaa Lontoon matkaa ja sunnuntaina koittavaa Warner Bros Studio Touria. En jaksaisi enää odottaa!




Harry Potter week:

Sorry that I didn't translate this all, but the main point: I read Harry Potter's again. I try to do it once a year, this year I read them in English. (I own them in Finnish and English) I've been a Harry Potter fan since 3rd grade, so I haven't counted how many times in my life I've read all the books. And i'm going to watch the movies this week, cause I'm going to London on Saturday and on Sunday we're going to the Warner Bros Studio tour. I can't wait!

Now playing: Harry Potter and the Deathly Hallows part 2 soundtrack: 5. Dragon Flight




sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Stories of Westeros and Gallifrey

Tällä viikolla loppui Game of Thronesin 4. tuotantokausi ja katsoin vihdoin Doctor Whon siihen asti, kun niitä jaksoja on nyt tullut, eli 7. kauden loppuun. Nyt ajattelin vähän purkaa feelsejäni ja fangirlata kirjoitella mielipiteistäni kummastakin ja käydä Game of Thronesia läpi myös kirjojen ja tv-sarjan eroavaisuuksien kannalta. Doctor Whosta taas olen aiemmin puhunut *täällä*, kun olin saanut katsottua 4. tuotantokauden. Tekstini yllätys yllätys spoilaavat sarjoja ja kirjoja.

This week fourth Season of Game of Thrones ended and I finally finished watching Doctor Who, to end of 7th season. Now I'm going to go crazy with fangirling and moan about my feels write about what I think about both and a little about the differences between Game of Thrones books and tv-series. I've talked about Doctor who earlier *here*, when I was finished with fourth season. My text contains spoilers of both series' and the asoiaf-books, you've been warned. 




Game of Thrones - Season worth waiting 4 


4. kausi toi mukanaan juuri sitä mitä odotinkin. Koska olen lukenut ASOIAF-sarjaa siihen asti, kun sitä on nyt suomeksi ilmestynyt (tulisi nyt jo se lohikäärmetanssin toinen puolikas!!) tapahtumat eivät tulleet minulle yllätyksinä. Paitsi tietenkin ne tapahtumat, joita ei kirjoissa ollut ollenkaan, kuten esim. Briennen ja Hurtan taistelu ja sen lopputulos. Silti minusta on aina yhtä jännittävää ja ihanaa nähdä lukemiani kohtauksia tv-sarjassa, nähdä miten niitä on ehkä muokattu ja miten muutokset toimivat.

The fourth season brought just what I expected. Because I've read the books, to the point they've come out in Finland (only the second half of dancing with dragons is still to come) the happenings weren't a surprise to me. Except the scenes that were not in the books, like Brienne's and The Hound's fight.  Still it's exciting for me to watch   and lovely to see the scenes that I've read in tv. To see how they have maybe changed them a little to make them even better or worse.

Game of Thrones on 3. ensimmäistä tuotantokautta asti seurannut Martinin kirjoja ihailtavan tarkasti, mutta 4. tuotantokausi poikkeaa raiteilta eniten. Edelleen tärkeimmät juonenkäänteet eli suurimmaksi osaksi kuolemat on säilytetty, mutta on otettu enemmän vapauksia joidenkin hahmojen kohdalla. 4. kaudella on tarinakaaria sarjan kolmesta eri kirjasta (miekkamyrsky, korppien kestit ja lohikäärmetanssi), ja onkin siksi mielenkiintoista nähdä mitä viidennellä kaudella meinataan tehdä esim. Theonin/Löyhkän ja Branin hahmoille, koska heidän kirjojen juonikaarensa on jo lähes käyty läpi sarjassa.

The first three seasons have followed Martin's books surprisingly well, but the fourth season goes on it's own the most. Still the main happenings, mostly deaths, are the same but some alterations take place  with some characters. Because the fourth season contains happenings from three books (storm of swords, feast of crows and dance with dragons) it's interesting to see what they are gonna do with some characters for example Theon/Reek and Bran, because almost all of their plot line has already been shown in the series. 


Theonin/Reekin kohtalo on niin säälittävä :(
Theon's/Reek's destiny is so pitiful :(


Neljäs kausi lähtee käyntiin sillä, että Tywin Lannister katselee, kun hänelle taotaan Eddard Starkin miekasta jäästä, kaksi uutta miekkaa, mikä on hieno kohtaus, ja heti isku Starkfaneille. Kohtaustahan ei ole kirjassa muuta kuin mainintana, mutta tämä on yksi hienoimmista lisäkohtauksista tällä kaudella.

The fourth season kicks off with Tywin Lannister watching as a new sword is forged to him from Eddard Starks Ice. The scene is awesome and a punch to stomach for Stark fans. The scene isn't so big in the book, but it's one of the best additional scenes in this season. 

Yksi uusista hahmoista tällä kaudella oli Dornen prinssi Oberyn Martell, jonka roolin Pedro Pascal vetää alusta loppuun upeasti. Onneksi, sillä itse en pitänyt Oberynista kirjaa lukiessa, mutta nyt hänestä tehtiin taas yksi hahmo, mistä Martin tunnetaan. Eli kaikki alkavat pitää hahmosta, ja sitten hahmo kuolee. Oberynin kuolema, oli ehdottomasti top 3 raa'in kuolemissa tällä kaudella, ehkä koko sarjassa. Vaikka tiesin hänen kohtalonsa, olin silti haltioissani Oberynin ja Vuoren taistelusta ja reaktioni oli luokkaa 'hyi' x miljoona, kun päänmurskauskohtaus tuli.

One of the new characters this season was Dorne's prince Oberyn Martell, which role Pedro Pascal nails to the top. Luckily, because I myself didn't like the character as I was reading the book, but in the tv-series he was yet another typical Martin's character. I mean, he makes people like a surtain character and then kills him/her off. Oberyn's death was one of the top 3 most brutal death scenes in this season, maybe in the whole series. Although I knew his destiny I was mesmerized by Oberyn's and the Mountain's fight and my reaction to the headmashing was close to saying 'yuck' million times.




Toinen kohtaus, joka aiheutti paljon hyi-reaktiota ja oli vähintään yhtä odotettu kuin tuo taistelukohtaus, oli Joffreyn kuolema. Se oli uskomattoman upean hirveästi toteutettu. Joffreyn viimeinen violetti naama jäi mieleeni kummittelemaan varmaan viikoksi jakson katsomisen jälkeen. Vaikka Joffrey olikin ehkä hirvein hahmo tv:n historiassa, jään silti kaipaamaan Jack Gleesonia, sillä tätä roolisuoritusta ei ihan heti voiteta. Koko toisen jakson hääkohtaus kaikkine kirjasta otettuine yksityiskohtineen (kääpiöt ja muutamat vuorosanat) oli juuri sitä mitä odotan Game of Thronesilta ja taas sarja onnistui yli odotusten. Ja se musiikki... Rains of Castamere vaan on paras!

Other scene that made me go 'yuck' a lot and was as expected as the fighting scene, was Joffrey's death. It was amazingly terrible. Joffrey's last purple face haunted me a week after seeing the episode. Although Joofrey was probably the most terrible character in tv history, I'm still going to miss Jack Gleeson, because his portraying of Joffrey was the best. The whole wedding scene with all of it's details from the book (like the dwarves and certain lines) were just what I expected from Game of Thrones and the series made it true over my expections. And the music... Rains of Castamere is just so awesome!

Lannisterien teemamusiikkia on yllättäen käytetty myös, kun Tyrion vihdoin pääsee pois vankityrmästä ja tappaa rakastajansa Shaen sekä isänsä. Varsinkin Shaen tappamiseen liittyy se mielenkiintoinen juttu, että Tyrion oli sarjassa paljon kiintyneempi Shaeen kuin kirjoissa, joten oli pakko tehdä niin raju muutos kuin se, että pakotetaan Shae todistajaksi Tyrionin oikeudenpitoon. Kostaessaan Tyrion kuitenkin toteuttaa tappamisen juuri niinkuin kirjassa, isänsäkin kohdalla. Tähän sisältyy kuitenkin se, että miksi ihmeessä Jaimea ei laitettu mainitsemaan Tyrionin ensimmäistä vaimoa Tyshaa? Siis sitä, että Tysha ei oikeasti ollut huora, ja siksi Tyrion suuttuu hänellekin ja viidennen kirjna aikanahan hänelle tulee pakkomielle siitä "Mihin huorat menevät?" Tämä myös pienentää Tyrionin motiivia tappaa isänsä sarjassa, kirjassa hänellä oli paljon enemmän syitä tekoon. Tyhmä päätös, jos sarjan tekijät vain eivät halunneet rikkoa Jaimen ja Tyrionin välille tullutta sidettä, sillä se kuuluu sarjan luonteeseen! Mielenkiintoista nähdä miten tästä sitten jatketaan eteenpäin, sillä Tyrion kuitenkin lähti itään. Shae todistajana oikeudenkäynnissä taas oli mielestäni yksi hienoimmista juonenkäänteistä koko kaudella.

Lannister's theme music is also played when Tyrion finally gets out from the cell and kills his lover Shae and his father. Especially Shae's death has the interesting point that Tyrion is closer to her in the series than in the books, so they had to do the change of putting Shae as witness to Tyrion's trial. Taking his revenge though, Tyrion kills Shae identically to the book, as his father also. This contains the problem of why they didn't put Jaime tell about Tyrion's first wife Tysha to him. I mean, the fact that she wasn't a whore, is a big point, Tyrion even gets a obsession of the "where do whores go?" thing. It also makes Tyrions motive to kill his dad in the tv-series, because in the book he has more reasons to do it. It was a stupid decision, if the show's makers just didn't want Jaime's and Tyrion's relationship to brake. It's interesting to see how they're gonna go forward from this, because Tyrion left to go to east. Shae being the witness was one of the best plot twists of this season in my opinion. 



Vaikka tekee tuskaa sanoa näin, niin Aryan juonikaari koko Neulan takaisin saamisen jälkeen oli juonen kannalta suht turhaa, sillä oikeastihan Hurtta kuolee siinä samassa rytäkässä, eivätkä he seikkaile yhdessä niin pitkään. Tykkään kuitenkin hahmojen välisestä kemiasta niinkuin varmasti monet muutkin katsojat ja uskon siksi tv-sarjan päävelhojen D.B Weissin ja David Benioffin halunneen pitää Hurtan sarjassa pidemmän aikaa. Ja täytyy sanoa, että Aryan nauru oli yksi eeppisimmistä kohdista tällä kaudella. Odotan nyt kuitenkin innolla sitä, miten Aryan Braavos juonikaari toteutetaan tv-sarjaan.

Although it's painful to say this, Arya's plot line this season after getting the Needle back was unnecessary to the plot, because really The Hound gets killed in the same fight, and they don't go on an adventure together. Though I like their relationship, as most of the series' fans probably do, and that's why I think that D.B. Weiss and David Benioff decided to let the Hound stay so long. And I have to say that Arya's laugh was one of the most epic scenes this season. I can't wait to see how they're going to do Arya's plotline when she gets to Braavos. 

Starkin tytöistä toisen Sansan hahmo kehittyy tällä kaudella todella paljon. Päästyään Pikkusormen juonella "turvaan" Kuninkaansatamasta, Sansa joutuu kasvamaan valtaistuinpelin nappulasta itse pelaajaksi varmaan ensin itse tajuamattakaan. Sarjaan lyhyen mutta mahtavan comebackin tekevän Sansan tädin Lysan kuolema oli mielestäni yksi upeimpia kohtauksia koko kaudella, vaikka tiesinkin sen olevan tulossa. Vaikka Pikkusormen viimeiset sanat Lysalle olivat aika kliseiset se oli silti eeppistä. Sansan hahmo kasvaa sarjassa hurjempaa vauhtia kuin kirjassa, sillä kirjaa lukiessa tuntuu, että Sansa on ajoittain edelleen lapsi, joka haaveilee unelmien prinssistään.

The other of the Stark girls, Sansa, develops a lot this season. After getting away from King's Landing by Littlefinger's plot, she has to grow from being the pawn in the game of thrones to actually playing it herself. Sansa's aunt Lysa's death was one of the most gorgeous scenes this season, although I knew it was coming. Although Littlefinger's last words to Lysa were a cliche, it was still epic. Sansa's character grows a lot more quickly in the series than in the books, because when reading I still feel like Sansa is sometimes still the little princess waiting for her prince.




Kapeanmeren toisella puolella Daeneryksen juonikaareen olin eniten pettynyt tällä kaudella. Koska tiesin mitä tuleman pitää, eikä hänen tapahtumiinsa oikeastaan ollut lisätty mitään kummempaa, olivat Meereen kohtaukset ajoittain tylsääkin katsottavaa. Isoin juttu eli Ser Jorahin petos ja hänen karkottamisensa tuntui paljon pienemmältä tapahtumalta sarjassa, koska kirjassa Dany märehtii sitä vaikka kuinka kauan ja siihen liittyy vielä Mirri Maz Duurin langettama kirous.

On the other side of the Narrow Sea Daenerys' plot line was the worst this season. Because I knew what was going to happen, and there were not that much added to it outside the books, Meereen scenes were even boring to watch sometimes. The biggest thing, Ser Jorahs betrayal and driving him away felt too little in the series, because in the book Dany thinks about it a lot and there's Mirri Maz Duur's curse involved.

Kaikista ei ehkä niin hyvällä tavalla toteutettu jakso oli yhdeksäs. Koko jakso tapahtuu muurilla ja sen läheisyydessä ja keskittyy muurilla olevien ja villien taisteluun. Tätä taisteluahan piti odottaa lähes koko kausi, ja sen takia melkein kaikki, mitä muurilla ennen sitä tapahtuu on vedetty hatusta, tai ei ainakaan kirjasta. Jaksonhan on siis ohjannut Neil Marshall, sama joka ohjasi toisen kauden mustavirran taistelun. Siinäkin jaksossa oli jotakin muuta kuin taistelua, ja se teki siitä paremman näistä kahdesta Marshallin ohjaamasta jaksosta. Joo, taistelua on kiva katsoa, mutta tämä jakso meni sen puolella jo överiksi. Odotin jaksolta eniten Ygritten kuolinkohtausta, mikä olikin koko jakson paras kohtaus mielestäni, vaikka jaksoon oli muilta osin tuhlattu varmasti yli puolet kaikesta CGI-budjetista.

From all the episodes the worst was ninth this season. The whole episode happens at the Wall and near to it and the main things fight between the Wall and the Wildings. We had to wait for this fight almost the whole season and because of it most of the happening before it at the Wall are made up. The episode is directed by Neil Marshall, the same who directed the Fight of Blackwater Bay on season two. In that episode there's more going on than the fight, so that makes it better of the two that he has directed. Yeah, it's fun to watch the fight but this episode went overboard with it. I waited Ygritte's death scene the most, which was the best scene in my opinion, despite the episode probably contained over half of the CGI-budjet fro this season.




Kokonaisuudessaan neljäs kausi oli mielestäni tylsempi kuin aikaisemmat sarjan kaudet, mutta se ei tarkoita, että se olisi ollut huono. Päinvastoin, nautin odottamistani kohtauksista paljon ja rekvisiitat ja musiikki tuo sarjaan sen tietyn eeppisyyden, mikä kirjaa lukiessa ei ole välttämättä mahdollista saavuttaa.

On the whole The fourth season was a lot more boring than the previous seasons, but it doesn't mean that it was bad. No, vice versa, I enjoyed the scenes I waited for a lot and the wardrobes and music brigs the certain epicness to the series, which at least I can't get while only reading the books.

The Question: Doctor Who?


*Viimeksi* kirjoittaessani mietin kuinka minun onnistuu ikinä päästä yli David Tennantista tohtorina, koska silloin olin katsonut 4. kauden loppuun ja juuri aloittanut katsomaan Matt Smithin jaksoja. Nyt voin sanoa, että hyvin onnistui! Matt Smithkin oli aivan superupea tohtori, joten tulevalla Peter Capaldilla on kamalan suuret saappaat täytettävinään.

*Last time* I was writing about this I wondered how I could ever get over David Tennant as the doctor, because then I had watched to the start of season 5, just when Matt Smith started. Now I can say that, survived the change well! Matt Smith was super awesome as the Doctor, so the future Peter Capaldi has really big shoes to fill. 

Minulla kesti muutama jakso viidennen kauden alusta totutella uuteen tohtoriin, mutta Matt Smith on myös niin mahtava, että Tennantin kaipaaminen jäi enää pieneksi möröksi. Viides kausi pääsi mielestäni alkuun kunnolla "The time of Angel" -jaksossa, missä Weeping Angelsit palaavat. Sarja saa aina niiden ilmestyessä kauhuelokuvamaisia piirteitä ja itse en ole kauhuelokuvien ystävä, joten olen aivan hermoheikko katsoessani enkelijaksoja joka kerta.

It took me some episodes from the start of Fifth season to get used to the new doctor, but Matt Smith is just so awesome that missing Tennant just faded to little monster in my heart. The fifth season really kickstarted in "The time of Angel" -episode, where the Weeping Angels come back. The series always gets Horror movie like scenes when the Angels appear, and I'm not a fan of horrormovies so I'm always terrified watching them.



Minulle suurin Mind Blow on kuitenkin koko sarjassa on tähän mennessä ollut koko River Song hahmon olemassa olo ja kaikki juonenkäänteet mitkä häneen liittyvät. Käsikirjoittajien mahtavin idea oli ehkä laittaa Tohtori ja River tapaamaan väärässä järjestyksessä sillä se luo sarjaan ultimaattisen cliffhangerin, kun odottaa, milloin River ilmestyy seuraavan kerran ja mitä sitten paljastuu. Seuraavaksi aivojaräjäyttävin juonenkäänne oli, kun paljastui, että River on Amyn ja Roryn lapsi. Amy ja Rory ovat mielestäni sarjan parhaita hahmoja. He ovat  tähän mennessä lempparini tohtorin kumppaneista. Heidän kohtalonsa sai minut itkemään katsoessani ja vellomaan feelseissä muutaman päivän katsomisen jälkeen.

For me the biggest Mind Blow in the series has been River Song and all the plot twists with her and about her. The writers' best idea ever was to put the Doctor and River meet in the wrong order, because it creates the ultimate cliffhanger when you wait for River's return and the aftermath of that. The second most mind blowing event of the series was when they realized that River is Amy's and Rory's daughter. Amy and Rory are my favorite companions of the doctor in the show. Their destiny left me crying after watching it, and I drowned in my feels a few days after it. 

Doctor Whon käsikirjoittajat kuitenkin osaavat hommansa ja heti Amyn ja Roryn lähdettyä sarjasta, katsojien mielenkiinto saadaan pysymään tuomalla tohtorin kumppaniksi Clara Oswald, "The impossible girl", jonka olemassaolon mysteeri jatkuu vielä tuleviinkin jaksoihin.

Doctor Who's writers know their job and right after Amy and Rory they cliffhang us to the show with the new companion Clara Oswald, "The impossible girl", whose existence mystery continues to future episodes.




Kaikista hienoin jakso mielestäni on tähän mennessä ollut 50-vuotis juhlajakso. Nyt olen onnellinen etten katsonut sitä viime syksynä, sillä olisin silloin spoilaantunut pahasti. David Tennant ja Matt Smith yhdessä olivat eeppisin yhdistelmä koskaan. Koko jakso oli yhtä fanitytön unelmaa ja siksi vuoron perään kikatin ja itkin katsoessani sitä.

The best episode in my opinion has been the 50th anniversary special. Now I'm happy that i didn't watch it last autumn, because I would have gotten so many spoilers. David Tennant and Matt Smith were the most epic thing together ever. The whole episode was a fangirls dream and because of that it was laughing and crying in turns and at the same time. 

Mielenkiitoisin juonenkäänne oli, kun tohtori sai uuden regeneroitumissyklin. Arvasin, että jossain vaiheessa näin tulee käymään, sillä ei suosittua sarjaa lopeteta vain siksi, että päähenkilön tulisi kuolla nyt. Saamme siis nauttia tohtorin seikkailuista vielä monta vuotta. Matt Smithin kausien huippua olivat siis mielestäni seikkailut Amyn ja Roryn kanssa sekä viimeiset jaksot, eli juhlajakso ja viime vuoden jouluspesiaali. Tohtorin seikkailut saivat välillä pääni särkemään aikahypyistä, mutta sarja on silti eeppisyydessään nyt viimeistään noussut lempisarjojeni kastiin.

The most interesting plot twist was, when the Doctor got a new regeneration cycle, I guessed that it was going to happen at some point, because they are not gonna end a popular series just because the main character should die. So we get to enjoy the Doctors adventures a lot more years. The highlights of Matt Smith's seasons were adventures with Amy and Rory, the 50th special and last years Christmas special. The Doctors adventures sometimes make my head ache because of the time jumps but still the series in its all epicness has risen to be one of my favorite tv-shows. 

Näitä on kiva bongailla suuntaan ja toiseen:
(Kuvat Doctor Whosta, mutta nimet heidän Game of Thrones roolejaan)

These are fun to spot, either way:
(Pics are from Doctor Who, but the names are Characters from Game of Thrones they play.)




maanantai 16. kesäkuuta 2014

Hypecon 14.6.2014

Hyvinkäällä Hyvinkäätalossa 14.6 ollut Hypecon, oli minulle toinen Hypecon ja ensimmäinen coni, missä ikinä pidin yhtään mitään ohjelmaa. Hypecon päiväni alkoi kotona kymmenen aikaan, kun vedin Luffy -cosplaykamat niskaan, ja yhdentoista aikaan suuntasimme Hyvinkäälle ystävieni kanssa.
Ensin kiertelimme myyntipöytiä ja kirpparipöytiä, minkä jälkeen hengailimme, kunnes ohjelmani alkoi.

Selvä parannus viime vuoteen oli ihan kunnollinen ohjelmalehtinen!


 Ohjelmani oli siis One Piecesta, siitä miksi sitä kannattaa sekä lukea että katsoa ja miksi sitä kannattaa yleensäkään seurata. Aikaa ohjelmaani meni vähemmän kuin olin arvioinut ja minusta tuntui, että puhuin kamalan nopeasti, vaikken varmaan edes normaalia nopeammin. Kuitenkin koen, että onnistuin ensimmäisessä puheohjelmassani ihan hyvin.

I was in a con last Saturday 14.6. It was Hypecon in the city of Hyvinkää and it was the first con that I held a speech program in. I was cosplaying as Luffy and I talked about One Piece, why people should follow it , why people should watch the anime and read the manga both. It took me less time than it was supposed to, but it went surprisingly well.



Oman ohjelmani jälkeen jäimme seuraamaan Destinen ohjelmaa siitä Miten animesarjat näkyvät cosplayssa ja ennen hänen ohjelmaansa juttelimmekin hetken. Destinellä oli hyviä pointteja ohjelmassaan, siitä miten cosplayn teko jostain massasarjasta voi vaikuttaa itsetuntoon, hyvällä ja huonolla tavalla.

Tässä välissä kävimme hakemassa ruokaa ja söimme, ennen kuin cosplaynäytös ja cosplaykilpailu alkoivat. Cosplaynäytös oli ajoittain myötähäpeää tuottavaa katsottavaa, sillä näytti siltä, että osaa näytökseen osallistuneista ei ollut hirveästi informoitu lavalla oloajasta tai muustakaan. Hypeconin ensimmäinen Cosplaykilpailu sen sijaan oli onnistuneempi. Kun conipaikaltakin oli saatu lisää kisaajia mukaan, niin heitä oli juuri sopiva määrä. Ja voittokin meni mielestäni oikealle henkilölle. Oli se muumien noita niin upea!

After my program Destine held her program about how anime series' show in Cosplay, she had great points of how it affects to your self esteem when you cosplay from a very popular series. After that we went to eat before the Cosplayshow and competition began. It was Hypecon's first ever cosplay competition and it was quite successful.

Picture 122
Cosplaykisailijoita, kuva by Nyymix

Cosplaykilpailun jälkeen lähdimme kotiin. Minä kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja peruukin ja menin takaisin Hyvinkäälle illan keikkoja varten. Hypeconissa oli siis kaksi keikkaa; Desier, joka soitti Gazette-henkistä musiikkia ja In Shade, eli ent. Jenlayn, joka oli siellä viime vuonnakin. Keikoilla tuntui olevan joku ihmiskato, tai aiankin vähemmän porukkaa kuin viime vuonna. Se kuitenkin mahdollisti mm. sen, että pääsin katsomaan bändejä eturivistä. Oli mahtavan ihanat keikat sain fanikuvankin In Shaden jätkien kanssa~ , ja kiitoksia keikkaseurasta Jenna!


Asukuva <W<~

In Shade ~ 


Kokonaisuudessa conista jäi kiva fiilis, tuntuu vain, että ensi vuonna Hypecon saattaa kasvaa yli Hyvinkääsalin vetämän ihmismäärän, sillä nytkin kävijöitä oli jo yli 1100. Sen huomasi jo siinä, että kaikki porraskäytävät ja istumapaikat alkoivat olla aina täynnä ja oli paljon enemmän tungosta kuin viime vuonna. Kiva pikkuconi, joka ei enää olekaan aivan niin pieni.

After the cosplay competition I went home to change clothes and then back to the con place for the evenings gigs. There were two bands playing, Desier, which were a bit Gazette like and In Shade, former Jenlayn, which were there last year also. There was surprisingly little amount of people in the audience, or at least it felt like it. Well, at least I got to see the bands from front row. On the whole the con has grown so much from last year that the Hyvinkäähouse is pushing to its limits. Now there were 1100 people and all the sitting areas were always full. Nice little con, which is not so little anymore.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Desucon (6.),7-8.6.2014

Sibeliustalossa 6-8.6 kuudennen kerran järjestetty Desucon, oli minulle kolmas kesä Desucon, viides Desutapahtuma ja 12. coni, missä olen käynyt. (Järkytyin itse tuosta luvusta, kun niitä on kuitenkin kertynyt vasta vuodesta 2012.)

Emme menneet ystävieni kanssa paikalle ollenkaan perjantaina (sen takia 6. suluissa otsikossa), mutta lauantai-aamuna lähdimme sitten ajelemaan Lahtea kohti jo vähän kahdeksan jälkeen. Ensimmäinen juttu mitä coniin päästyämme teimme oli, että haimme paikkaliput lauantain Cosplaykilpailuihin. Sitten menin laittamaan cossia päälle.



Myyntipöytäsali aukesi kymmeneltä ja tähtäsimme sinne ensimmäiseksi. Kiersimme myös taidekujan tässä välissä. Ensimmäinen puheohjelma mitä menimme seuraamaan oli mielipiteiden muuttama maailma, missä puhuttiin siitä miten muiden mielipiteet animeista joita katsot vaikuttavat siihen miten ja millaisia lopulta seuraat. Ohjelmanpitäjällä oli hyvät esimerkit siitä, kuinka mielipiteet muuttuvat ajan saatossa, mutta silti ohjelma jäi jotenkin vaisuksi eikö oikeastaan saanu mitään lopullista tulosta.

Minä Aryana lauantaina aamupäivällä. Enemmän kuvia cossista *täällä*
Sitten menimme seuraamaan Sailor Moon teki minusta feministin -ohjelmaa, joka sai minut tuntemaan itseni vähän ulkopuoliseksi, sillä katsoin Sailor Moonia, silloin, kun se tuli Subilta, joskus kun olin ala-asteella, joten muistikuvani siitä ovat hatarat. Aina on kuitenkin mielenkiintoista kuunnella animesarjoista tehdyistä tutkimuksista, mihin tämä luento perustui.

#desuloot Ultrasöpöt mustikkakorvikset taidekujalta by: https://www.etsy.com/shop/CutieJewelries

Seuraavaksi olikin sitten Lauantain kohokohta oli cosplaykilpailut. Pääsin heti alussa mukaan tunnelmaan mahtavasti, kun juontaja oli nais -Doctor Who cossaaja ja in character vitsit olivat mahtihauskoja. EC ja Hall Cosplay kilpailijoiden puvut olivat kuitenkin yllättävän tasa-arvoisen upeita, mistä lie johtuu. Onnittelut kuitenkin sekä ECC-karsinnan että HallCosplayn voittajille!

#desuloot, Amy postikortteja. (Doctor Whon katsomisessa olen edistynyt jo 7. kauden alkuun hooray!)
Cosplaykisojen jälkeen menin seuraamaan Anime herää henkiin ohjelmaa, jonka kuvauksessa luvattiin, että kunniavieras piirtäisi kuvakäsikirjoituksen, mutta kaikki varsineinen ohjelma-aika meni kilpaluiden tuloksiin, joten en sitten ehtinyt nähdä Kyoodan varsinaista piirtämistä ollenkaan.



Koska seurani kanssa huomasimme, että oli alkanut sataa aika hurjastikin, päätin jäädä tanssimaan Desu danceen vielä puoleksi tunniksi. Se oli suhteellisen mielenkiintoista cossi päällä... No ainakin tuli hiki, jos ei muuta. Ja oli kiva päästä tanssimaan pitkästä aikaa.

Lisää tanssimista olikin sitten luvassa iltabileissä, jonne lähdimme kävelemään vähän ennen yhdeksää. Minulle ne olivat hauskimmat conin iltabileet koskaan. Musiikki oli mahtavaa, juomat maistui ja tanssilattialla tuli seottua. Lähdimme nukkumaan noin puolenyön aikaan, jotta jaksaisi tehdä jotain sunnuntainankin.

#desuloot *Miyavi <3*


Sunnuntaina ensimmäinen juttu oli Aryaksi tälläytyminen ja sitten kipitimme hakemaan paikkaliput cosplayesityskilpailuun.  Sitä odotellessa olikin sitten aikaa kierrellä myyntipöytäsalia ja taidekujaa ja käydä istumassa hetki animehuoneessa. Cosplayesityskilpailussa oli käynyt harmillinen kato, sillä esityksiä oli vain neljä. Liekö sitten aika vai innostus loppunut muilta kisaan ilmoittautuneilta? Esityskilpailun jälkeen pyörähdimme vielä nopeasti myyntipöydillä ja lähdimme sitten kotiin noin yhden aikoihin.

#desuloot Pandakeksit on parhaita ^^


Koko conista minulle parhaiten jäi mieleen iltabileet ja tanssiminen sekä siellä että Desu dancessa, sekä cosplay ~.
Koko Conin Plussia ja miinuksia:
+ iltabileet
+ Tarpeeksi kiinnostavia ohjelmia (Niistä on ollut pulaa aiemmissa desuissa minulle)
+ Cosplayn taso Suomessa kasvaa aina vaan, yhä upeampia pukuja tulee vastaan useammin.
- Anime herää henkiin ohjelma
- Sade, mutta desusäälle ei kukaan voi mitään
- Sunnuntaina ei oikeastaan ollut muuta kiinnostavaa ohjelmaa kuin cosplayesityskilpailu ja sen kanssa samaan aikaan olleet ohjelmat.

In English: Sorry, I'm too lazy this time to translate it all. But I was in Desucon last weekend (6-8.6) and It was fun. I cosplayed as Arya again. The best parts were evening party on Saturday night and the cosplaycompetitions (ECC tryouts, hallcosplay and showcosplay).


Nyt lauantaina 14.6 olisi sitten luvassa Hypecon Hyvinkäällä. Pidän siellä ohjelman One Piecesta, tarkempia tietoja conista *heidän sivuillaan.* Hypecon on täysin ilmainen ja toivottavasti tämä mainostus tuo edes jonkun lisää paikalle lauantaina!