sunnuntai 31. elokuuta 2014

Elokuun kirjat ja #kutsumua

Kuukauden klassikko: Paulo Coelho - Alkemisti


Toinen kirja Coelholta, jonka luin. Alkemisti oli parempi kuin Istuin piedrajoen rannalla ja itkin, mutta en edelleenkään tykästynyt tällaiseen tyyliin kirjoittaa. Coelhon kirjat kun perustuvat lähinnä päähenkilön mietteisiin elämästä ja uskosta sekä ajatuksen juoksuun. Minä kaipaan kirjalta enemmän toimintaa.

Second book I've read from Coelho. The Alchemist was better than I sat by the river Piedra and wept, but I still didn't like the style of his writing. Coelho's books are base on the head characters thoughts about life and religion. I prefer a book with more action. 



Alkemistissa kuitenkin on tapahtumia sen verran, että sen jaksaa lukea. Kirjan päähenkilö, paimen nimeltä Santiago, mikä on jo itsessään ilmiselvä viittaus Raamattuun. Coelhon kirjoissa kuuluu vahvasti uskonto, ja uskonnollisia metaforia viljellään siellä täällä. Kirjan aikana Santiago kulkee matkan etsiessään aarretta ja joutuu useasti miettimään elämäänsä ja tulevaisuuttaan. Vaikka kirjassa tapahtuu aika vähän, se onnistuu kuitenkin pitämään mielenkiinnon yllä herättämällä ajatuksia, ainakin minussa.

Well, the Alchemist has enough happenings for it to be interesting enough to read. The main character, a shepherd named Santiago, is an obvious reference to the Bible. Coelho's books are strongly taken with religion, and the metaphors are here and there. During the book Santiago travels to find a treasure and has to think a lot of his life and future. Although there is little happening in the book, it managed to keep interest with me by making me think. 

Kuukauden kirjaklassikkohaasteeni ja tämän vuoden luetut kirjat löytyvät blogin yläosasta. Postaukset haasteesta löytyvät tunnisteella "Kuukauden klassikko".

You can find my classic book challenge and other books I've read this year from the top of my blog. The posts about the classic books can be found with the tag "Monthly Classic."


Muut kirjat


Tässä kuussa luin Alkemistin ja viime postauksessa käsittelemäni Harakanloukun lisäksi kaksi Agatha Christien kirjaa. Tai itseasiassa kuuntelin toisen. Äänikirjoja on hauska kuunnella autoa ajaessa ja koulumatkoihinkin tulee tällä tavalla jotakin hyödyllistä. Tässä kuussa luin myös J.K. Rowlingin The Casual Vacancyn uudestaan ja jo edellisessä postauksessa mainitsemani faunoidisarjan kaksi ensimmäistä osaa.

In this month besides the Alchemist and the book I talked about in the last post I read two books by Agatha Christie. Actually I listened one of them. It's fun to listen books while driving and it brings something useful to my school journeys. In this month I also read J.K Rowling's The Casual Vacancy again and the books I talked about in the post before this one. 



keskiviikko 27. elokuuta 2014

Harakanloukku + faunoiditaidetta

Annukka Salama - Harakanloukku


First you wanna kill me, then you wanna kiss me.


Pakko sanoa, että kyllä tätä kirjaa on odotettu! Harakanloukku on siis faunoidinuorista kertovan sarjan kolmas osa. Luin kaksi edeltävää osaa uudelleen juuri ennen kirjan ilmestymistä, mutta blogijuttuni aiemmista kirjasarjan osista ovat tässä: *Käärmeenlumooja* ja *Piraijakuiskaaja*. Jos et ole tutustunut kirjasarjaan aiemmin suosittelen lukemaan nuo postaukset ensin! Piirustukset ovat omia käsityksiäni hahmoista, halusin vaan piirtää näitä niin paljon luettuani sarjan. Tuli ns. Book Hangover, kirja oli niin hyvä, ettei pysty irtautumaan kirjan maailmasta, kun on lukenut sen.


 Harakanloukun tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Joone ei saa Vikkeen yhteyttä baari-illan jälkeen. Voimaeläinvaltuustossa aavistetaan heti pahinta kohtaloa Vikelle. Faunoidijengi lähtee siis uskaliaalle pelastusretkelle Metsästäjien kaupunkiin, Venoriin, selvittääkseen Viken kohtalon.

Harakanloukku aloittaa heti vahvasti toiminnalla, minkä lasken sille suureksi plussaksi. Kirja on paksumpi kuin kaksi edellistä osaa ja kyllä siihen on saatukin paljon toinen toistaan mahtavampia tapahtumia. itse kirjoittaessani olen monesti kokenut taistelukohtausten kuvaamisen erityisen haastavaksi, mutta Salama onnistuu siinäkin älyttömän hyvin. Kahta edellistä osaa on kritisoitu siitä, että niissä ei ole kuvailtu taistelukohtauksia tarpeeksi yksityiskohtaisesti, mutta Harakanloukusta näin ei voi sanoa. Varsinkin Viken kohtaukset areenalla ovat raakoja ja minusta on erittäin hyvä, että Salama tuo tällaisen tyylin kuvata taisteluita suomalaiseen kirjallisuuteen, sillä en ole siihen itse aiemmin törmännyt. (Ehdottakaa minulle, jos tiedätte jotain suomalaisia kirjoja, joissa on hyvät taistelukohtaukset!)

Edenille oli mielenkiintoista piirtää tatuointeja. En ollut niitä paljoa aikasemmin piirtänyt ja ideatkin loppuivat jossain vaiheessa kesken, kun piti keksiä meriaiheisia juttuja lisää. Naamaan oli vaikea keksiä lisää paikkoja missä olisi joku lävistys XD. 
Toinen Harakanloukun ehdoton plussa on se, että Unnan ja Rufuksen suhde ei ole kirjassa aivan niin keskiössä. Kaksi edellistä kirjaa kun tuntuivat keskittyvän suurimmaksi osaksi heidän ympärilleen. Pidin itse harakanloukusta älyttömän paljon, koska se keskittyy niin paljon Jooneen, joka on lempihahmoni kirjasarjassa. Harakanloukku avaa Joonea paljon, mikä on mukavaa, sillä aiemmissa kirjoissa Joonen menneisyys ja perhe ovat jääneet taka-alalle muihin hahmoihin perehdyttäessä. Pidän myös Salaman tavasta käsitellä homoseksuaalisuutta kirjoissaan. Joonen suhde oli yksi mielenkiintoisimmista ja ihanimmista jutuista koko sarjassa. Sisäinen yaoifanityttöni oli innoissaan. Tämä on myös taas yksi hieno lisä suomalaiseen kirjallisuuteen, koska tähänkään en ole aiemmin törmännyt. Spoilaamatta en voi sanoa enempää!

Faunoidisarjan aiemmissa osissa olen tykännyt erittäin paljon huumorista, mutta Harankanloukku tuntuu alusta lähtien paljon tummasävyisemmältä ja sisältää vähemmän kohtia, jotka naurattavat ääneen. Toisaalta tummasävyisyys on kirjan ja sarjan kannalta plussa, mutta se tekee kirjasta huomattavasti vähemmän hauskan. Ja tällä en tarkoita sitä etteikö kirja olisi mukaansatempaava, ihana ja sydämen rytmihäiriöitä aiheuttava, sillä se oli. Se ei vain ollut yhtä hauska kuin aiemmat osat.

Unna ja Rufus. Tuli mielihalu piirtää Unna puuhun istumaan ja halusin jonkun toisen kuvaan myös. Mietin pitkään miten saan Rufuksen rastat näyttämään rastoilta ja onnistuin mielestäni suht hyvin. Tatuoinnit olivat taas vähän ongelmalliset. 

Harakanloukku, s. 25:
Basisti laski kolpakkonsa pöytään ja puhui takellellen, vaikka Black Magpien keikan alkuun oli tunti aikaa. Jurpo soittaisi taas ihan miten sattuu.
"Tiedätkö oisko kellään ylimäärästä Keytaria nurkissa lojumassa? Mä tarvitsisin yhtä projektia varten sellasen."  
"Keytar?" Vikke naurahti ja veti tuolin alleen. "Onko se jokin fantasiahahmo? Ei meillä oo sellasta näkynyt, mutta Legolas makaa toimettomana Joonen sohvalla, jos tarttet."
"Muahahaa, että sä oot nokkela", Mike sanoi ja nakautti luunapin Viken otsaan.
Joone hymyili. "En mä usko, että kukaan haluaa luopua niin harvinaisesta soittimesta. Ja jos Legolas tosiaan makaa mun sohvalla, niin taidan kyllä pitää sen itte. Sorry."

Niin mäkin Joone pitäisin. Koko faunoidisarjan ehdotonta plussaa on se, kuinka Salama kirjoittaa mukaan pieniä huomautuksia ja juttuja populaarikulttuuriin liittyen. Pidän kirjoissa yleisestikin siitä, kun fantasia liitetään osaksi oikeaa maailmaa. Myös Suomi miljöönä on ihana osa sarjaa, sillä tuntuu, että liian usein fantasian tapahtumapaikkana on jokin täysin keksitty miljöö. Salama on kirjasarjallaan saanut minut vakuutetuksi siitä, että suomalaiset voivat kirjoittaa hyvää fantasiaa. Ensimmäiset kolme kirjaa faunoideista ovat nousseet jo lempikirjasarjojeni top viiteen ja kirjasarjalle on luvassa vielä jatkoa, jota odotan tietenkin innolla!

Joone, jonka sukunimen nyt spoilaan tässä. Anteeksi, ei ole niin suuri paljastus kuitenkaan. Kitaran piirtäminen oli suht mielenkiintoista, mutta onnistui ensimmäiseksi kerraksi mielestäni hyvin. Halusin ehdottomasti piirtää Joonen hapsunahkatakin, kun se mainitaan kirjoissa niin monesti. 


Sorry not going to translate this all: It's a review of a Finnish fantasy book trilogy, that I really hope is going to be translated some day. It's so good, that I think that many people would like it. Well, you can see my fine art between the text, they are characters from the books, enjoy!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Mechamättöä kerrakseen

Tässä postauksessa käsittelyssäni on kaksi mechasarjaa, jotka olen viimeaikoina katsonut. En ole mitenkään genren varsinainen fani. Aikaisemmin olen mechasarjoista katsellut vain Neon Genesis Evangelionin. Nämä kaksi sarjaa kuitenkin kiinnostivat minua siinä määrin, että päätin katsoa ne. Kun ne nyt vielä sattuvat kumpikin samaan genreen niitä on helppo käsitellä samassa postauksessa. Sarjat ovat teemoiltaankin samankaltaiset ja kummastakin löytyy se kaikkien rakastama rantajaksokin.

In this post I have two mecha series's I've recently watched. I'm not exactly a fan of the genre. I've only watched Neon Genesis Evangelion out of mecha series's before. These two series's started to interest me more and more, so I decided to watch them. And when I realized they belong to the same category, it's easy to talk about them both in one post. The series's are similar in themes too, and both of them have the beach episode that everybody loves.

Star Driver: Kagayaki no Takuto


Kuulin tästä sarjasta ensimmäisen kerran vuoden 2013 Desuconissa, kun siellä esityskilpailun voittajaesitys oli tästä sarjasta. Tykkäsin siinä olleesta kappaleesta, eli monochromesta, (kuten sain myöhemmin googlettelulla tietää) kauheasti ja nyt sain vihdoin aikaiseksi katsoa tämän kappaleen takana olevan sarjan. Ihana Blogger ei suostunut lisäämään videota suoraan youtubesta, joten tässä linkki: *Video* Voittajaesitys alkaa n. kohdasta 4:30. (Katsokaa ne muutkin ne on hyviä :D)

I heard about this series the first time in a Finnish convention Desucon, where someone made a showcosplay performance from it. I liked the song in the performance, which I later found out was monochrome and now I finally had the chance to watch the show behind the song. Lovely Blogger doesn't want to ad the video straight from youtube here, so here's a link: *Video* The winning performance starts from about 4:30. (Watch them all, they're great :D)




Star Driver kertoo siis pojasta nimeltä Tsunashi Takuto, joka sarjan alussa huuhtoutuu rantaan salaperäisellä saarella Japanin eteläosissa uituaan mantereelta sinne. Rannalta hänet löytävät Sugata ja Wako. Takuto alkaa käymään saaren koulua heidän kanssaan ja ystävystyy muidenkin saarelaisten kanssa.

Star Driver is about a boy called Tsunashi Takuto, who in the beginning of the series gets washed to the shore of a mysterious island located south of Japan, after swimming from the main land. He is found by Sugata and Wako. Takuto starts to go to the island's school whit them and gets friendly woth other habitants of the islands also. 

Saaren alla kuitenkin asuu cybodyiksi kutsuttuja robotteja, joita ohjailevat itseään Glittering Cruxiksi kuuluva järjestö. He eivät kuitenkaan pysty ohjamaan cybodeja täydellisesti. Täydelliseen ohjaukseen tarvitaan saareen maideneita, joiden sinetit pitäisi rikkoa. Wako on yksi heistä neljästä ja Takuto ryhtyy suojelemaan häntä taistelemalla itse mechamuodossaan Glittering Cruxia vastaan.

There are robots called cybodies living under the island, that are controlled by a group that calls themselves the Glittering Crux. Although they can't control the cybodies perfectly. To control them they need the island's maidens and especially their seals to be broken. Wako is one of the four maidens and Takuto starts to protect her by battling against the Glittering Crux in his mecha armour. 



Star Driver oli hauska katsottava, vaikka sarja todellakin toistaa itseään paljon. Lähes jokaisen jakson kaava on ensin Takuton arkea ja sitten jakson loppupuolella päähenkilöt kiskaistaan Zero Timeksi kutsuttuun tilaan, jolloin aika normaalissa maailmassa ei liiku. Siellä Takuto tappelee jotankin järjestön tyyppiä vastaan. Toistuvat transformaatiokohtaukset Takuton sulautuessa cybodyynsa, alkoivat puuduttaa muutaman jakson jälkeen. Kuitenkin tämmöinen toistuvuus sai minussa aikaan ihan törkeän nostalgiafiiliksen kaikista lapsuusajan animeiden transformaatiokohtauksista, joita silloin katsoin silmät kiiluen joka kerta, sadannenkin jakson jälkeen.

Star Driver was fun to watch, although the series is really repetitive. In almost every episode things happen in the same pattern: Takuto's normal weekdays and then the main characters are pulled to a space called Zero Time, during which time doesn't go forward in the normal world. there Takuto fights someone from the Crux. repetitive transformation scenes when Takuto merges with his cybody, started to numb me after a few episodes. However, this repetitiveness was really nostalgic for me from all the childhood animes transformation sequences which I though were awesome after seeing them hundred times already.  

Takuto on hahmona hassun ristiriitainen. Mechatransformaatio antaa nimittäin sellaiset homovibat että huh, huh. Takuton mechalla on jopa korkokengät. Kuitenkin Wakolla, Sugatalla ja Takutolla on koko sarjan ajan menossa ainakin kolmiodraaman tynkä, mikä toi sarjaan ihmisuhdedraama puolen, josta ainakin minä tykkäsin.

Takuto is oddly a contradictory character. The mechatransformations give such a gay vibe, Takuto's mecha even has high heels. Yet Wako, Sugata and Takuto have a love triangle going on all the time, which gave the series a relationship drama that at least I liked.

Takuton taisteluasu
Takuto's battle outfit

Star Driverin juoni parani koko ajan mitä edemmäs mentiin. Loppua kohti mechataistelutkin parantuivat ja osa juonenkäänteistä yllätti ainakin minut. Loppuratkaisu oli mielestäni hyvä mikä nostaa sarjan pisteitä.

Star Driver's plot got better as the episodes went on. Towards the end the mechafights were better and some of the plot twists surprised me. The ending was great which rises the points for the series. 

Sarjan upeimpia juttuja on ehdottomasti musiikki. Opening ja ending kappaleet ovat aika keskinkertaisia, mutta sarjan sisällä olevat maidenien laulut ja muutkin OST kappaleet nostavat ihokarvat pystyyn erittäin hyvällä tavalla.

The most awesome things in the series was the music. Opening and Ending musics were decent but the inserted songs by maidens and other OST's caused me to have goose bumps, the very good way. 

Tässä vielä alkuperäinen monochrome;
Here's the original monochrome;




Kokonaisuudessaan Star Driver oli mielestäni ihan katsottava, ei mitenkään hirveän erikoinen tai mieltäräjäyttävä sarja. Sarjaa kerää pisteet puolelleen Takuton äänenä olevalla Mamoru Miyanolla, nostalgialla ja musiikilla. Star Driver saa minulta pisteitä 6/10.

On the whole Star Driver was watchable, not too special. It gets points with Takuto's voice Mamoru Miyano, nostalgicness and music. Star Driver gets 6/10 points from me. 

Tengen Toppa Gurren Lagann


Tästä sarjasta olin aiemmin kuullut vaikka kuinka monta kertaa ja vaikka missä yhteyksissä. Lasken sen sarjoihin, jotka on pakko katsoa ihan animeyleissivistyksen kannalta, sillä niin paljon olen siitä saanut kuulla ja lukea. Sarja oli myös roikkunut MyAnimeListini Plan to Watch listalla ihan tarpeeksi kauan.

I had heard about this series countless times before in very different connections. I count it in the series's that must be watched for the sake of anime's common knowledge, because I've heard and read about it so much. Also it was on my MyAnimeList's plan to Wtach list for too long already.


Tengen Toppa Gurren Lagann kertoo pojasta nimeltä Simon, joka on muiden ihmisten tavoin ajettu asumaan maan alle kaukaisessa tulevaisuudessa. Simon työskentelee kaivajana ja eräänä päivänä löytää hehkuvan kiven palasen. Hänen ystävänsä Kamina on aina haaveillut pääsevänsä maan pinnalle ja yhdessä he yrittävät sitä ja lopulta onnistuvat. Maan pinnalta Simon ja Kamina löytävät muitakin ihmisiä, kokonaisia asutettuja kyliä.

Tengen Toppa Gurren Lagann is a story of a boy called Simon, who among all other people is forced to live underground in distant future. Simon works as a digger and one day he finds a glowing piece of stone. His friend Kamina has always dreamed of getting to the surface of the ground and together they try it and eventually succeed. From above the ground they find other people, whole villages.



Uuden ystävänsä Yokon avulla heille selviää, että maan pinnalla asuvat ihmiset ovat sodassa Beastmeneiksi kutsuttujen olioiden kanssa. Komistaan he taistelevat Beastmeneja vastaan, kun Simonille selviää, että hänen löytämällään kivenpalalla voi ohjata Lagann -nimistä mechaa.

With the help of their new friend Yoko, they find out that the people living on the surface are at war with creatures called Beastmen. Together they fight against the Beastmen, after Simon finds out that he can control a mecha called Lagann with the glowing piece of stone he found. 

TTGL:ssa on mielestäni monia hyviä juonellisia juttuja, kuten Kamina ja Simonin taisteleminen yhdessä mechassa sekä Beastman Viralin ja Beastmenien kuninkaan tyttären prinsessa Nian hahmokehitys. Varsinkin Viralin hahmokehitys oli mielestäni upein koko sarjassa. Nia oli mielestäni aluksi ärsyttävä hahmo, mutta pidin myös hänen tarinansa lopusta. Tykkäsin myös ihmissuhdedraamasta ja rakkaustarinoista. Sarjan loppuratkaisu oli mielestäni paras verrattuna muihin sarjoihin mitä olen tämän vuoden puolella katsonut. TTGL:sta on vähän vaikeaa puhua ilman suuria spoilereita, joten Spoiler alert tästä eteenpäin.

TTGL has many great plot things, such as Kamina's and Simon's fighting together in one mecha and the Beastman Viral's and Beastmen's king's daugter's Princess Nia's character developments. Especially Viral's character development is the greatest in the series.I found Nia irritating at first but I liked her character's closure. i also liked the relationship drame and love stories of the series. The end was by far the best in any series I've watched this year. It's kind of hard to talk about the series without spoilers, so Spoiler alert from here on.

Nia

Viral

Vaikka Kaminan kuolema oli minulle suhteellisen yllätys, tuntui, että sarja itse spoilasi itsensä virittämällä rakkaustarinan Kaminan ja Yokon välille juuri ennen Kaminan kuolemaa. Siitä minä nimittäin arvasin, että jotain pahaa tapahtuu ihan kohta. Nian kuolema tuli minulle yllätyksenä, mutta pidin tästä juonenkäänteestä älyttömästi ja pidin myös Simonin ja hänen rakkaustarinastaan ja siitä kuinka viaton Nia on. Sarjan aikahyppy tuli minulle yllätyksenä, vaikka myöhemmin tajusin, että minun olisi ehkä pitänyt odottaa sitä. Simonin kasvu mahdollisti sarjalle hyvän lopun. Spoiler loppuu.

Although Kamina's death was kind of a surprise for me, it felt like the series spoiled itself by setting a love story between Kamina and Yoko, just before he died. That's why I guessed that something bad is going to happen soon. Nia's death was a surprise for me, but I liked this plottwist a lot and I slo liked Simon's and Nia's love story and the innocence of Nia. The time leap was a surprise for me, although later I realized, that I should have expected it. Simon's growth made the great ending possible. Spoiler ends.

Opening

TTGL:n ympärillä pyörii sellainen hype, että odotin sarjalta todella paljon. Se ei kuitenkaan vastannut odotuksiani läheskään niin korkealle. Minusta tuntui, että sarja lähti turhan hitaasti käyntiin ja se olikin mielestäni parhaimmillaan vasta puolenvälin jälkeen. Itse en oikein syty hienoistakaan mechatappeluista, joten tämän jälkeen viimeistään minun on todettava etteivät mechasarjat ole minun juttuni. Annoin Tengen Toppa Gurren Lagannille pisteitä 6/10.

TTGL has such a hype around it that I expected more of it. It didn't meet with my expectations so high. I felt like the series started too slow and was better in the last half. I don't find even the cooles mechafights to be that awesome, so at the latest sfter this I must say that mecha series's aren't my thing. I gave Tengen Toppa Gurren Lagann 6/10 points.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kuulumisia ja Keskiaikaa

Tukholman risteily


A Cruise to Stockholm

Olin viettämässä ystäväni Rosan synttäreitä Ruotsin risteilyllä elokuun 1.-3. päivä. En ollut koskaan ennen ollut Ruotsin risteilyllä ja Tukholmastakin oli tullut ajettua ohi vain Kolmårdeniin mennessä. Risteilyllä oli hauskaa. Erityisesti mieleen jäi laivan show'ssa ollut Drag Queen ja Tukholman pridekulkue. Myös laivan muumit jättivät muumihumpan päähäni soimaan. Tukholma on kiva kaupunki, vaikka näinkin siitä hyvin vähän. Alla vielä kuvat kortista, jonka askartelin Rosalle.

I was on a cruise to Stockholm during the 1st -3rd of August. We celebrated my friend Rosa's birthday. I had never been to Stockholm before, only driven past it while going to Kolmården, the zoo. I had fun on the cruise. Especially I remember the ships midnight shows Drag queen and Stockholm's pride march. Also the ship had moomins that sang a song which was stuck to my head after hearing it. Here's pictures of a card I made for Rosa. 

Risteilyohjelma ja tähtipolvisukat, jotka ostin Tukholmasta.
Cruise program and long star sokcs which I bought from Stockholm. 


Kortin kansi

Wow such card, much laugh


Keskiaikamarkkinat


Medieval Faire

Kävin Hämeen keskiaikamarkkinoilla Häämeenlinnassa ensimmäistä kertaa lauantaina. Vietimme siellä noin kolme ja puoli tuntia, minkä aikana ehdimme kiertää kaikki myyntikojut, joita oli muuten ihan kamalasti ja katsomaan teatterin esiintymistä päälavalla. Markkina-alueen pääsymaksu oli aikuisilta 15 euroa, mutta ainakin sillä pääsi katsomaan esityksiä.

I went to Hämeenlinna's Medieval faire on Saturday for the first time ever. We were there about three and half hours, in which time we circled through all the booths, there were a lot of those and went to see a theatre piece on the main stage. 


Bändi soittamassa
Band playing

Puujaloilla taiteilijoita
People on stilts

 (Ei-niin-kovin)-sisäinen nörttityttöni oli ihastuksissaan kaikesta keskiaikaisesta pukeutumisesta, tavarasta, musiikista ja tunnelmasta. Piti hillitä itseäni, etten olisi ostanut kaikkea mikä näytti vähänkin ihanalta. Maistoin ensimmäistä kertaa karamelliomenaa, jossa oli niin kova kuori, etteivät minun hampaani ensin edes saaneet sitä rikki. Myös ampiaiset tykkäsivät meistä, kun söimme niitä. Ja tietenkin oli pakko syödä muurinpohjalettuja, kun kerran markkinoilla oltiin.

My (Not-so)-inner Nerdgirl was taken with all the medieval dressing, stuff, music and atmosphere. I had to control myself to not by everything I thought was fascinating. I tried a candy apple for the first time. It had a shell so hard, that my teeth wouldn't go through it first. Also wasp's loved us when we ate them. 

Karamelliomena, jonka päällä on siis kaurahiutaleita....
Candy apple, the toppings are oatmeal...
Koru, jonka ostin.
piece of jewelry I bought. 

Koulusta


About school

Kesän (jälleen) epäonnistuneen luokanopettaja hakuprosessin jälkeen mietin mitä tekisin tulevan lukuvuoden ja hain jälkihaussa opiskelemaan. Tosiaan pääsin sitten opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi naapurikunnan ammattikouluun, yo-pohjaiselle linjalle. Koulu alkoi maanantaina ja on vaikuttanut tähän asti ihan mukavalta. 20 minuutin koulumatka sujuu mukavasti omalla autolla, mutta totuttelemista näin pitkä koulumatka silti vaatii. Tämä koulutushan kestää kaksi vuotta, mutta katsotaan nyt mihin tämä tie minut vie.

I applied for universities to become a elementary school teacher again, but didn't get in, again. Then I thought about what I should do the next school year and I applied for vocational school. So I got in, and now i'm studying to become a youth and leisure worker. The school started on Monday and seems really nice up to this point. It takes me 20 minutes to drive there, for which I still have to accustom to, because it's so long. This school lasts two years, but I'll see where this road takes me to.