sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Animekesän lopettelua

Kesän yhden courin kestäneet animet loppuivat. Tänä kesänä katsoin ennätysmäärän animea, joten nytkin on loppuarvostelussa luvassa neljä sarjaa Sword Art Onlinen kakkoskauden jatkuessa vielä toisen courin verran. (En ole vielä ainakaan dropannut sitä!) Osasta kesän sarjoista minulla oli suuret odotukset ja jotkut niistä ohittivat ne ja toiset jäivät aika kauaskin niistä. Näiden sarjojen alkumietelmät löytyvät *täältä.*

The one cour animes of this summer are over. I watched more anime than ever this summer, so now there are four series' to judge, while Sword Art Online's second season is still going for a another cour. (At least I didn't drop it, yet!) Some of the series I had great expectations and some of them were better and some were not so good. My first thoughts about these series's can be found *here*. 

Free! - Eternal Summer


Uimapoikien odotettu paluu, jolta odotin samantasoista "aivot narikkaan" katseluelämystä kuin *ensimmäiseltäkin kaudelta.* Tarkoitan siis tällä sitä, että sarjan voi katsoa liikoja ajattelematta, kun suurin osa sarjoista mitä olen katsonut ovat olleet suuria, ajatuksia herättäviä megasarjoja, joita katsoessa pitäisi muistaa aina kaikki edelliset tapahtumat.

The return of the swimming boys. I expected the same kind of "putting my brains for a pause" whatchability as I had with the *first season.* I mean that the series can be watched without having to think too much, as most of the big series's are the kind that you have to remember everything that happened earlier to follow the series. 


Jos joku ei vielä ole tutustunut sarjaan, se siis kertoo lukioikäisten poikien Harukan, Nagisan, Makoton ja Rein pienestä uimajoukkueesta. Kaiken "paidattomia poikia" -fanservicen lisäksi Free! sisältää paljon ihmissuhdedraamaa, kun poikien lapsuuden aikainen uimatoveri ja ystävä Rin on toisessa lukiossa isomman uimajoukkueen kapteenina. Sarjan aikana kilpaillaan osakilpailuissa ja varsinkin toisella kaudella keskitytään hahmojen tulevaisuuteen lukion jälkeen, mistä kehkeytyy tietenkin lisää draamaa.

If someone hasn't heard of the series, it's about a high school swim team of four boys: Haruka, Nagisa, Makoto and Rei. Besides all the "shirtless boys"- fanservice Free! also has a lot of relationship drama, when the boys's friend and team mate from their childhood, Rin, is a captain of a bigger swim team in a near high school. Among the series they are against each other in competitions and in this season the drama is caused when they are thinking of future after high school. 

Tykkäsin Free!:n toisesta kaudesta jopa enemmän kuin ensimmäisestä. Erityisesti siksi, että tällä kaudella keskityttiin enemmän koko joukkueeseen, eikä vain Rinin ja Harun väliseen draamaan. Aluksi kuitenkin tuntui ettei sarja edennyt paljon mihinkään, jokaisessa jaksossa oli oma tarina. Lopulta ainakin minulle jäi hieman auki, mikä oli toisen kauden lopullinen juoni. Yhteen kokoavaa juonta ei tuntunut olevan ollenkaan.

I liked the second season of Free! more than the first. Especially because this season was more about the whole team and not just drama between Rin and Haru. First it seemed like the series didn't go forward at all, every episode had a separate story. In the end I felt like there was no plot for the whole series. 

Makoto, Haru, Nagisa ja Rei
Osa jaksoistakin tuntui olevan vähän turhanpuoleisia juonen kannalta. Rein ja Nagisan ongelmiin keskittyvät jaksot olivat söpöjä, mutta varsinkin Nagisan jakso tuntui turhan fillerimäiseltä. Tykkäsin jaksosta silti, sillä Nagisa on noussut lempihahmokseni sarjasta. Rei tuntuu hirvittävän ristiriitaiselta siltä osin, että hän jäi ainakin kauden alussa hyvin ulkopuoliseksi Iwatobin uintijoukkueesta. Tilanne paranee loppua kohti, mutta Rei tuntuu välillä vain hahmolta, joka on laitettu mukaan sarjaan, jotta saadaan tarpeeksi ihmisiä kerhoon.

Some of the episodes seemed to be a little bit unnecessary for the plot. The episodes about Rei and Nagisa and their problems were cute, but especially Nagisa's episode felt like a filler. I still liked it, because Nagisa has risen to be my favourite character from the series. Rei feels really contradictory sometimes, as he feels left out of the Iwatobi swim club in the beginning of the season. The situation gets better in later episodes but sometimes Rei still feels like he is put to the series just to get enough people for the team.


Oli pakko XD
I had to XD


Toisen kauden uusista hahmoista sen verran, että odotin heidän saavan isommat roolit. Sousuke tuntui olevan vain uusi draamapartneri Rinille, kun Harua ei voinut käyttää toista kertaa. Sousuken olkapääongelma ja hänen draamansa Rinin kanssa, jäävät paljon pienempään rooliin kuin odotin niiden jäävän. Samezukan muut viestitiimiläiset Nitori ja Momo tuntuvat välillä olevan olemassa vain ihaillakseen Riniä, tai Momon tapauksessa ehkä enemmän Gouta.

About the new characters of second season, I thought they would get bigger roles. Sousuke felt like he was the new drama partner for Rin, when they couldn't use Haru again. Sousuke's shoulder problem and his drama with Rin, were left smaller things than I expected. Other Samezuka's relay team members Nitori and Momo sometimes seemed to exist only to adore Rin, or in Momo's case maybe Gou. 


Momo ja Gou

Sousuke


Spoilaus varoitus! Harun hahmon avaaminen oli ehkä paras juttu koko kaudella. Pidin siitä miten hänen ajatuksensa uimisesta, joukkueestaan, Rinistä ja tulevaisuudestaan muuttuivat Australian matkan jälkeen. (Engrish for the win XD!) Sitä ennen Haru oli oikeastaan vain aika ärsyttävä hahmo. Makoton ja Harun välinen riita oli paras draamakohtaus tällä kaudella. Sen taakse niukasti jää viimeisen jakson draamat, jotka saivat jopa kyyneleet nousemaan silmiini. Viimeinen niitti itkulle oli, kun Nagisa ja Rei alkoivat itkeä. Sen jälkeen nyyhkytin koko jakson loppuun. Loppuratkaisu oli niin ihana ettei mitään rajaa. Tykkäsin erityisesti hahmojen tulevaisuuksien kuvauksista. Spoilaus loppuu!

Spoiler alert! Opening Haru's character was probably the best thing in the whole season. I liked how his thought about swimming, his team, Rin and his future changed after the trip to Australia. (Engrish for the win! XD) Before that Haru was mostly annoying. The fight between Makoto and Haru was the best drama scene in this season. Behind it are even the dramas from the last episode, that made me cry. I really started crying when Nagisa and Rei started. After that I sobbed through the episode. The ending was so great. I especially liked the character's future's. Spoiler ends!



Free! vie mukanaan erilaisella tavalla kuin muut megasuosion saaneet sarjat. Minut se koukutti nimenomaan kevyellä ja hauskalla tyylillään. Kyseenalaistin usein miksi edes katsoin koko sarjaa, mutta onhan se loistavaa viihdettä herättäessään tunteita laidasta laitaan. Sarja on lisäksi älyttömän kaunis. Fanservicen lisäksi varsinkin veden animointi on törkeän kaunista. Kyllä Kyoto Animation osaa. Free! - Eternal Summer saa minulta pisteitä 8/10.

Free! hooks the viewer a different way than other mega popular series's. I was hooked because of the lightness and fun style. I questioned why I even watched the series many times, but it's great entertainment while it's also emoting. it is also very beautiful. Besides the fanservice the animation of the water is amazing. I have to say that Kyoto Animation knows its stuff. I gave Free! - Eternal Summer 8/10 points. 


Kuroshitsuji: Book of Circus


Kuroshitsujin kolmas kausi lähti siitä olettamuksesta, että kakkoskautta ja suurinta osaa ensimmäisen kauden tapahtumista ei olisi tapahtunut koskaan. Kolmas kausi lähti seuraamaan mangaa siitä mihin ensimmäinen oli sen joskus jättänyt. Odotukseni sarjan suhteen olivat korkealla, mutta lopussa sain huomata etteivät sarja ja odotukseni kohdanneet aivan kokonaan.

Kuroshitsuji's third season left from the point that all of second season and most of the first didn't happen at all. The third season went more with the manga. my hopes were really up, but in the end I was a little disappointed.



Olen lukenut Kuroshitsujia mangana siihen asti, kun sitä on suomeksi ilmestynyt, joten tiesin, mitä tällä kaudella tulee tapahtumaan. Nämä kymmenen jaksoa kattavat yhden tarinakaaren mangasta. Kausi ei oikeastaan vie sarjan kokonaisjuonta eteenpäin juurikaan, vaan keskittyy nimenomaan sirkuksessa tapahtuvan mysteerin selvittämiseen.

I've read Kuroshitsuji manga to the point is has come out in Finland (volume 14 atm) so I knew what was going to happen this season. These ten episodes cover one arc from the manga. The season doesn't take the overall series onwards so much, it mostly concentrates on the mystery of the circus.

Sebastian tykkää kissoista ja kissat hänestä :3
Sebastian likes cats, and cats like him :3


Ciel ja Sebastian saavat kuningattarelta käskyn lähteä selvittämään miksi lapsia katoaa joka kerta, kun kiertävä Noah's Arc sirkus käy jossakin kaupungissa. He soluttautuvat sirkukseen esiintyjiksi ja Ciel huomaa pian, että sirkuksessa eläminen on raskaampaa kuin hän odotti.

Ciel and Sebastian get a job from the Queen to go figure out why children are disappearing every time the Noah's Arc Circus visits a town. They go undercover to the circus and Ciel soon finds out living as a circus performer isn't so easy than he expected.




Tykkäsin sarjasta, vaikkei se aivan kohdannutkaan odotusteni kanssa. Cielin ja Sebastianin suhde on niin erikoinen, että sen kehittymistä ja eri asteita voisi analysoida pidempäänkin. Se on viihdyttävää katsottavaa. Kauden alku oli myös hauska. Ensimmäinen jakso tuntui olevan olemassa vain muistuttaakseen kuinka mahtava Sebastian on, mutta kun juoni eteni sirkukseen asti mukaan tuli huumori. Sebastianin ja vihamies shinigami Suitin jäätävät välit olivat hyvä keino huumorin repimiseen. Paras hahmo tästä juonikaaresta oli kuitenkin sirkuksen tirehtööri Joker, ei vain siksi, että hänen äänenään oli Mamoru Miyano, vaan myös hahmon juonen kannalta. Sirkuksen esiintyjät olivat muutenkin toinen toistaan mielenkiintoisia hahmoja.

I liked the series, although it didn't meet with my expectations. The relationship between Ciel and Sebastian is so interesting, that I could analyze the development and stages more. It's fun to watch. The beginning of this season was also fun. The first episode seemed to exist only to remind us how awesome Sebastian is, but as the plot went on the circus the humour got better too. The relationship between Sebastian and his enemy shinigami Suit's was a great way to get more humour to the series. The best character though was the leader Joker, not only because he was voiced by Mamoru Miyano but also from the plots point-of-view. The other circus people were interesting characters too. 

Joker


Spoiler varoitus! Vaikka kolmas kausi olikin animoitu versio mangan juonikaaresta, sen pienet ja suuretkin muutokset häiritsivät minua. Animessa näytettiin selvemmin esimerkiksi se, että Ciel jätti lapset kuolemaan tulipaloon käskiessään Sebastianin polttaa "Isän" talon. Mangassa asia ohitettiin ja oletin silloin, että lapset oli päästetty pois talosta. Cielistä oli tehty animessa selvästi muutenkin julmempi hahmo tähän kauteen. Olihan hänellä syynsä paikan polttamiseen, mutta näin julma traumoissaan pyörivä Ciel on ristiriitainen hahmo. Spoiler loppuu!

Spoiler warning! Although the third season was a version of a manga's story arc, its little and more bigger differences bugged me. For example in the anime the fact that Ciel left the children to die in the fire when asking Sebastian to burn the "Father's" house was shown and discussed more. In the manga it was put aside and then I thought that they had let the children out first. Ciel was overall more cruel in the anime and in this season. he had his reasons to burn the place down, but being this cruel while rolling in his traumas made Ciel a contradictory character. Spoiler ends!




Kuroshitsujin komannesta kaudesta jäi mitäänsanomaton fiilis. Ihan hyvä animesovitus, mutta olisi siitä voinut saada upeammankin. Lopun taistelut olivat hyviä ja kokonaisuus mukiinmenevä. Ihan viihdyttävää katsottavaa. Sarjan tosifanit saavat varmasti enemmän irti. Annoin pisteitä 8/10.

The third season of Kuroshitsuji left me flavorless. It was good version of the manga, but it could have easily been more awesome. The battles in the end were great and the whole thing was decent. It was quite enjoyable. The bigger fans of the series probably get more out of it. I gave it 8/10 points.


Love Stage!!


Love Stage!! oli kesäkauden yllättäjä. Odotin kliseistä shounen-ai sarjaa, sain hienosti animoidun ja söpön kesäsarjan. Tämä Eiki Eikin ja Taishi Zaoon mangaan perustuva kymmenjaksoinen sarja kertoo siis 18 -vuotiaasta Otakupoika Izumista, jonka vanhemmat ja veli ovat kuuluisuuksia. Izumiakin painostetaan näyttelijäksi, mutta hän haluaa mangakaksi, vaikkei osaa piirtää yhtään. Izumin elämä kuitenkin muuttuu pian, kun hän tapaa kuuluisan näyttelijän Ryooma Ichijoun, jonka kanssa hän on näytellyt mainoksessa kymmenen vuotta sitten. Ryooma on kymmenen vuotta luullut Izumin olevan tyttö ja on siksi ollut rakastunut häneen. Seuraa hauskoja väärinkäsityksiä, kun Izumi esittää mainoksessa morsianta.

Love Stage!! was the most positive surprise out of the summer animes. I expected cheesy shounen -ai series, I got a greatly animated and cute summer series. This 10 episode's lasting anime is based on Eiki Eiki's ans Taishi Zaoo's manga that tells the story of Otaku boy Izumi whose parents and brother are celebrities. His parent hope that he becomes an actor but Izumi wants to be a mangaka, although he can't draw at all. his life changes when he meets a successful actor Ryooma Ichijou, with whom he has done a commercial ten years ago. Ryooma has thought Izumi as a girl for ten years and he's been in love with him. This causes funny misunderstandmens, when Izumi plays a bride in the commercial. 

Izumi ja Ryooma


Itseeni sarjassa iski suurimmin huumori. Cross dressingistä johtuva sekoilu ja Izumin itsesäälissä vellomiskohtaukset sekä Ryooman ajatukset ja fantasiat sekä niistä järkyttyminen olivat erityisen hauskoja. Sarjan parhaita puolia on myös se, että Izumi ja Ryooma eivät ole niin kliseisiä seme ja uke -hahmoja. Ryooma on paljon kiltimpi ja herkempi kuin useimmat semet. Izumilla taas on omakin tahto, harrastukset ja elämä, eikä hän vain vello ajatuksessa "Mitä, jos olenkin homo?"

I really liked the humour in the series. The reactions of the cross dressing, Izumi's self pity scenes and Ryoomas thougts and fantasies and getting shocked because of them are especially funny. The best things about the series is also the fact that Izumi and Ryooma aren't the most cliché seme and uke characters. Ryooma is a lot sweeter and sensitive than most semes. Izumi has a will of his own, hobbies and life, and he doesn't just dwell in the thought "What if I'm gay?" 



Love Stage!!:n heikoin puoli on Izumin mangaka haaveet. Oli turhauttavaa katsoa, kun puolet sarjasta kulutettiin niihin ja varsinkin, kun Ryooma vielä laitettiin auttamaan häntä kilpailutyön valmiiksi saamisessa. Toisaalta epäonnistuminen kilpailussa sai Izumin vihdoin kääntämään päänsä näyttelijäksi tulemisen suhteen. Silti en ymmärrä miksi puolet sarjasta kulutettiin ns. turhaan haaveiluun, koska kaikki pystyivät arvaamaan mitä Izumista lopulta tulee. Mainittakoon, että sarjan ärsyttävin hahmo oli kuitenkin Izumin isoveli rockbändin keulakuva Shougo. Hänellä ei ollut vain ärsyttävä ääni ja iskulause, vaan välillä tuntui siltä kuin hän olisi halunnut Ryooman paikalle.

The weakest part of Love Stage!! was Izumi's dreams to become a mangaka. It was frustrating to watch when half of the series was spend on it especially, when Ryooma was put to help him with the competition work. Although the failure in the competition made Izumi turn his head about being an actor. Still I don't understand why waste half the series for unnecessary dreaming, because everybody could guess what Izumi will become in the end. Worth mentioning is that the most annoying character in the series was Izumi's big brother rockband singer Shougo. He didn't just have an annoying voice and catchphrase but also he seemed like he wanted to be in Ryoomas place. 



Koska sarja oli Shounen aita, eikä yaoita, yllätyin suuresti, että se sisälsi niinkin seksuaalisesti virittyneitä kohtauksia, vaikka toinen osapuoli muuttuikin niissä vaaleansiniseksi. Ajoitus tällaisten kohtausten kanssa oli tehty hienosti.

Because the series was shounen ai, not yaoi, I was surprised that it contained so sexually charged scenes, although in them the other person turned light blue. The timing of these scenes was great though. 



Kokonaisuudessaan sarja oli todella kaunis, hienosti animoitu ja mukavaa katsottavaa. Tykkäsin erityisesti sen ei niin kliseisestä BL:stä ja hahmoista. Izumin äänenä toimiva Yonaga Tsubasa oli hyvä, vaikkakin aiheutti minulle ensin päänvaivaa, sillä hän on myös Nagisan ääni Free!:ssä. Ihana sarja, pisteitä 7/10.

On the whole the series was really beautiful, greatly animated and fun to watch. I especially liked that it wasn't the most cheesy BL anime there is and the characters. The voice of Izumi Yonaga Tsubasa was good, though I had problems with it at first, because he is also the voice of Nagisa in Free!. Lovely series, 7/10 points. 



Tokyo Ghoul


Tokyo Ghoul vastasi odotuksiani kaikista huonoiten. Alussa sarjalla vaikutti olevan todella paljon potentiaalia oikeasti hyväksi sarjaksi, mutta sitten oikeastaan kaikki meni pieleen. Keskustelufoorumeita luettuani olen saanut sen käsityksen, että Tokyo Ghoul kiirehti läpi mangan tarinakaaria supistamalla ne muutaman jakson mittaisiksi, kun ne mangassa olivat pidempiä. En ole tutustunut mangaan ja tämän animen jälkeen ei tee mielikään, vaikka mangan onkin sanottu olevan paljon parempi.

Tokyo Ghoul was the biggest disappointment. At first it seemed to have great potential, but then everything went wrong. After reading forums I got the perception that Tokyo Ghoul hurried through story arcs, by putting them in few episodes, while they are multiple chapters in the manga. I haven't read the manga and after this I have no interest reading it, although it is said to be a lo better.



Alussa olin innoissani, sillä sarjan lähtökohta on mahtava. Tokiota riivavat Ghoulit, ihmisiä syövät hirviöt, joista yhden päähenkilö Kaneki Ken tapaa ja "onnettomuuden" seurauksena ghoulin ruuminosia siirretään Kanekille, josta tulee osittain Ghoul. Kaneki käy sisäistä riitaansa kannibalismia vastaan, mikä on mielenkiintoista ja myös ällöttävää seurattavaa. Sarja myös vaikutti hienolla animoinnillaan aluksi.

At first I was excited, because the start seemed to base something awesome. Tokyo is haunted by human eating monsters called Ghouls, one of which the main character Kaneki Ken meets. After an "accident" parts of the ghoul are transferred to Kaneki, who becomes part ghoul. Kaneki goes through fights against cannibalism in his head, which is interesting and also quite icky to watch. The series's animating style is also pretty great. 



Tokyo Ghoulista ei jäänyt oikein mitään käteen. Kiire pilasi juonikaaret, joten minulle jäi todella sekava kuva kaikesta. Goreanimeksi taistelukohtaukset ja ihmisten syömiset oli tehty yllättävän siisteiksi. Oikeastaan minkäänlaistan hahmokehitystä ei tuntunut olevan. Tuntui, että Kanekin ghoulpuoli unohdettiin jossakin välissä kokonaan. Viimeinen jakso oli tylsyydessään viimeistään tiivistetty kertomus animen hajanaisuudesta ja sekavuudesta. Odotin paljon, petyin paljon. Ihmettelen kuka jaksaa katsoa tätä toisen kauden, sillä sellainen on ilmeisesti tulossa? 5/10 pistettä, oli se alku sen verran hyvä.

Tokyo Ghoul left me with nothing. Rushing made the plot lines bad, so I got really confused. being a gore anime the fight scenes and people eating were surprisingly clean. There wasn't any character development. It felt like they forgot about Kaneki being part ghoul at some point. The last episode in its boredomness was a summary of the animes scrappiness. I expected a lot, I ended to disappoint a lot. I wonder who wants to watch this for another season, as it is coming? 5/10 points, the beginning was good enough. 


lauantai 20. syyskuuta 2014

Tracon 9, 13.-14.9.2014


Ihanan kiireinen viikko ollut mulla alla, joten nyt vasta pääsen Tracon seikkailustani kertomaan. Tämä kaiken kaikkiaan yhdeksännen kerran järjestetty Tracon tosiaan oli kolmas Tracon itselleni sekä kokonaisuudessaan 14. con, missä on tullut käytyä. Cossina oli molempina päivinä Arya, sillä en saanut tarpeeksi ajoissa muuta valmiiksi koulukiireideni ja myös laiskuuden takia. Mihin kaikki aika katoaa?


Tracon -lauantaini lähti käyntiin kahdeksalta. Yhdeksän aikaan lähdimme ystäväni Rosan kanssa ajelemaan kohti Tamperetta asuntoautollamme. Tampereelle saavuttuamme pistin cossin päälle ja ehdimme Tampere -talolle  vähän yli yhdeksitoista. Ensimmäinen ohjelma mitä suuntasimme katsomaan, oli Destinen luento "Animesankareiden loppumattomat voimat." Ottaen huomioon pienet tekniset ongelmat videoiden kanssa luento onnistui hyvin, ja koin aiheen mielenkiintoiseksi. Videot olivat hauskoja ja hyvin valittuja, kun ne lopulta saatiin toimimaan. Tykkäsin siitä, kuinka hyvin yleisö otettiin mukaan kertomaan kommentteja.

Seuraava ohjelmanumero, jota kävimme seuraamassa oli "Traconian legendat -tarinallinen konsertti." Akateeminen puhallinorkesteri soitti upeasti, vaikka minua tanssijana innostikin enemmän Tampereen yhteiskoulun lukion tanssijat. Koreografiat olivat upeita, vähempää ei olisi voinutkaan odottaa. Suurin osa kappaleista oli itselleni aika tuntemattomia. Tutummilla kappaleilla olisin tykännyt konsertista vielä enemmän.

Ranneke on vieläkin kädessä :3


Konsertin jälkeen menin seuraamaan ohjelmaa "Brace yourselves: Winter is Coming", minkä aihe oli siis Game of Thrones. Melkein kahden tunnin ohjelma-aika tuntui olevan liian pitkä aiheelle. Tuntui, että sarjaa käytiin alussa läpi turhan pintapuolisesti, sillä uskon, että kaikki yleisössä olleet tiesivät perusjutut jo ennestään. Esim. Pääsukujen esittelemisen olisi voinut jättää kokonaan pois tai ainakin tuoda siihen lisää analyysia mukaan. Lisäksi kirjasta luettua pätkä olisi saanut olla lyhyempiä ja siihen olisi voinut pureutua kunnolla lukemisen jälkeen. Nyt vain siirryttiin eteenpäin seuraavaan asiaan. Hahmoesittelyt taas olivat hyviä, tykkään muutenkin miettiä kirjojen/tv-sarjan hahmojen psykologiaa ja motiiveja teoilleen. Videot olivat myös iso plussa, mutta niistäkin olisi voinut kertoa jotain mienkiintoisia pointteja jälkeenpäin. Kuitenkin suhteellisen hyvä luento, joka toi muutamia uusia ajatuksia itselleni.

Ihana Daenerys pop-up figu pääsi Lontoosta ostamani Aryan kaveriksi kirjahyllyyn! 


Tässä välissä ehdimme viimeinkin syömään. Ehkä paras juttu, mitä Traconiin oli tänä vuonna tuotu, olivat ruoka- ja herkkukojut Sorsapuistoon. Makkara- ja lihapullapata on paras <3. Oikeasti ihanaa, kun saa ruokaa näin läheltä conipaikkaa, kun yleensä ruuan hakemiseen pitää varata niin paljon aikaa conipäivästä. 5/5 keksintö, ehdottomasti. Toivottavasti muut conit varastaa idean, vink, vink! Taisimme ehtiä pyörähtämään kierroksen myyntipöytäsalissa ja taidekujallakin tässä välissä.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa lauantain cosplayspektaakkelit: WCS-karsinta, Hardcore Hallcosplay ja Missimittari -originaalipukukilpailu. Ihan hullua kuinka kaikkien kisojen taso nousee joka conissa. Tuo itselleni paineita lisää onnistua cossien tekemisessä edes joskus. Tällä kertaa jokaisen kilpailun voittajat olivat upeita ja paljon onnea vielä kaikille voittajille!

WCS Voittajaesitys:


Kisojen jälkeen suuntasimme asuntoautolle vaihtamaan vaatteita iltabileitä varten. Nyt pitää kuitenkin ihmetellä: Mitkä iltabileet alkaa 19.00 ja loppuu 22.00?! Ensin ei ehdi ajoissa paikalle, kun on ollut katsomassa Cosplaykilpailuja ja sitten lopetetaan jo noin aikaisin. Menimme kymmenen jälkeen kyllä vielä alaikäisten iltabileisiin, mutta siellä oli musiikin kanssa jotain ongelmia, joten suhteellisen pian lähdimme nukkumaan.

Sunnuntaiaamu lähti käyntiin kahdeksan aikaan cossin päällelaitolla ja suuntamalla kymmeneksi myyntipöytäsalia kiertämään. Kiersimme sitten aamumme ratoksi myös taidekujaa ja lopuksi parkkeerasimme itsemme rytmipelien luo. Olen jossain aiemmassa (Desu?)conissa kokeillut rytmipelejä ja tanssipelejä kerran, mutta nyt vähäisen jonon takia saimme hakata yhtä rytmipeliä varmaan puolisen tuntia. Itse olin suhteellisen huono, varsinkin kun Rosa oli koko ajan parempi ja sai vielä pisteillä jotain kiusausjuttuja minua vastaan. Oli mukavaa, kun pelipisteellä oli joku staffi, joka tuli näyttämään meille ensin miten peli toimii. Kun taaksemme tuli jonoa, siirryimme testaamaan tanssipeliä, joka osoittautui törkeän vaikeaksi. En voi ymmärtää miten jotkut osaa pelata sitä! Enkä myöskaan sitä, miksi se oli minulle niin vaikeaa, kun olen kuitenkin harrastanut tanssia monta, monta vuotta. No toisaalta, se on ehkä enemmän silmien ja jalkojen yhteispeliä, kuin varsinaista tanssia.

*Drool* 


Sunnuntain kiinnostavimmat ohjelmat tuntuivat olevan iltapäivällä, joten meillä oli aikaa syödä jo puolen päivän aikaan. Syömisen jälkeen päätimme kokeilla bofferinuolilla ampumista. Itse en ollut aiemmin ampunut yhtään minkäänlaisella jousella, joten oli kiva kokemus. Totesin myös ettei sekään ole minun lajini, sillä käsivoimat ei riitä (spagettikäsi kun olen) ja sormiin alkoi sattumaan muutaman nuolen ampumisen jälkeen.

Ensimmäinen ohjelma mitä sunnuntaina menimme seuraamaan oli "Uimapojista höllyviin tisseihin -fanservicen salaisuudet." Koska ohjelmanpitäjät tulivat myöhässä ja luulivat, että heillä on enemmän aikaa käytettävissään, ohjelma tuntui suoraan sanottuna "juosten kustulta." Muutamia hauskoja pointteja ja ei-niin-hyviä -sarjavinkkejä tuli, mutta kokonaisuudeessa ohjelman anti jäi aika pieneksi. Tärkein sanoma oli ehkä se, että fanservice voi olla muutakin, kuin lihaksia ja tissejä. Se voi olla mitä tahansa minkä takia sarjaa katsotaan, eli toisin sanoen mistä tykätään esimerkkinä nyt vaikka ohjelmassakin käytetyt autot ja aseet. Lihaksia ja tissejä nyt vaan satutaan käyttämään eniten, sillä niitä nyt pidetään yleisimmin tykättynä asiana, millä saadaan lisää katsojia.

Seuraava ohjelma mitä kävimme katsomassa, tai pikemminkin kuuntelemassa oli Beyond Real -konsertti. Kyseessä oli siis Unreality, helsinkiläinen keväällä perustettu harrastajamuusikkokuoro, joka esittää pääasiassa anime-, peli-, ja elokuvamusiikkia A Cappellana. Suurin osa kappaleista oli minulle tuntemattomia ja olisin saanut enemmän irti, jos olisi tullut tutumpia kappaleita. Konsertin kohokohtia olivatkin muumien Japani -opening, Totoro ja legendaarinen Pokémonin suomitunnari. Kuuntelisin kyllä uudestaankin.


Messinkiset TARDIS -korvikset, superihanat!


Sitten olikin vuorossa sunnuntain cosplaykilpailut: NCC -karsinta ja esityskilpailu. Voittajat olivat taas mielestäni oikeat ja esityskilpailussa oli ihan huippuja esityksiä muutkin kuin voittajat. Väliaika esitysten ja tulosten julkistamisen välillä oli hienosti täytetty, mutta oli turhan pitkä. Juontaja oli turhan sekava, puhuessaan välillä englanniksi ja sitten suomeksi ja sekoillessan sanoissaan turhan paljon. Emme jääneet seuraamaan päättäjäisiä vaan päätimme lähteä kotia kohti ennen lähtöruuhkaa.

Kokonaisuudessa Traconista jäi hyvä mieli ja varsin väsynyt olo, sillä nyt tuntui olevan paljon enemmän ohjelmaa mitä oikeasti halusi nähdä, kuin muutamassa aiemmassa conissa. Tylsiä hetkiä oli harvoin, ja pakko mainita vielä oikeasti ne ruokakojut!

Koko conin plussat ja miinukset:
+ Ruokakojut <3
+ Cosplaykisat, miten se taso nousee aina vaan?
+ Paljon kiinnostavaa ohjelmaa
+ Rytmipelipisteen vänkäri, joka neuvoi meitä alkuun

- Cosplayjuontajat, en vain tykännyt, muissa coneissa on olleet paremmat
- Miksi ihmiset jonottivat cosplaykilpailuihin, vaikka oli paikkaliput? Jonot olivat aivan törkeän pitkät ja tukkivat taas käytävät. Varsinkin sunnuntai aamun AMV-kisan jono.
- Lisää jonosta eli kirpparijono. Joku muu paikka olisi parempi kenties? Jono tukki käytävän varsinkin, kun toisella puolella oli narikka. Myyntipöytäsaliin sai aina kulkea hirveän ihmislössin läpi. Emme myöskään päässeet kirpparille koko conin aikana, kun jono oli aina niin kamala, ettei viitsinyt jäädä jonottamaan.

Okay, I'm too lazy to translate this all, sorry! Another convention Tracon 9. My third Tracon, 14th convention in total. I was Arya again. Didn't have time to finish a new cosplay for Tracon. Great programs and amazing cosplays, they get better every year! Congrats to all the winners! I had fun once again!