sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Marrasmurinat

Enpä saanut parannettua tapojani, joten kirjoittamistauko venyikin sitten järkyttävän kuukauden pituiseksi. Työssäoppiessa on pitänyt kiirettä ja on pitänyt kirjoitella koulujuttuja, joten motivaatiota blogin kirjoittamiseen on saanut hakemalla hakea.Toivottavasti löydän mukavia aiheita kirjoittaa, niin saatte lukea lähitulevaisuudessa juttujani useamminkin kuin kerran kuussa. Tätäkin tekstiä olen kirjoittanut osissa pitkin kuukautta, esim. Doctor Whon kasikauden arvostelu on on kirjoitettu melkein heti viimeisen jakson tultua. Sen lisäksi arvostelu myös Matkijanärhi -elokuvasta ja toisiksi viimeinen kuukauden klassikkokirja.

I didn't change my bad habit so my publishing pause grew to a month. I've been busy with school and have written stuff for it, so I haven't had the motivation to write a blog post. Hopefully I'll find some things to write about more than once a month in the future. This post has been written in parts, like the review of Doctor Who's eight season has been written almost right after the last episode came. In this post also I wrote a review of the Mockingjay -movie and the second-to-last monthly classic book.

Doctor Who Series 8


Tohtorin seikkailut jatkuivat taas kauden verran. Tällä kaudella itse tohtorina nähtiin ensimmäistä kertaa Peter Capaldi ja hänen apurinaan hääri Clara Oswald, jota esittää Jenna Coleman. En ole oikeastaan vieläkään tottunut Capaldiin tohtorina, mikä saattaa johtua siitä, että nyt katson sarjaa kerran viikossa, enkä montaa jaksoa putkeen niinkuin aiemmin. Toisaalta se saattaa johtua myös siitä, että olin niin tottunut Matt Smithin tyyliin esittää tohtoria ja Capaldin tohtori eroaa siitä huomattavasti. Capaldin tohtori on hyvällä tavalla erilainen, mielenkiintoinen, synkempi ja omalaatuisempi, mikä tuo sarjaan uuden lisämausteen, minkä myötä se jaksaa edelleen kiinnostaa. Jokohan sitä joulujaksossa olisin jo Capaldiin tottunut?

The Doctor's adventures continued for yet another season. This season Peter Capaldi was seen as the Doctor for the first time and his companion was Clara Oswald, who was played by Jenna Coleman. I still haven't got used to Capaldi as the Doctor, which might be because now I watched it once a week and not the whole series at the same time. On the other hand it might be because I was so used to Matt Smith's style to play the Doctor and Capaldi's Doctor differs from his greatly. Capaldi's doctor is different in a positive way, interesting, darker and more peculiar, which brings a new side to the series, so it stays interesting. I wonder if I'm used to Capaldi when the Christmas episode comes?



Kasikauden tapahtumat ovat samaa eeppistä mättöä kuin aiemmatkin. Käsikirjoitus on edelleen huippua ja näyttelijät vaan parantavat sitä. Omasta mielestäni negatiivisin muutos sarjaan olivat yksittäiset jaksot. Ainoa kaksiosainen jakso tällä kaudella oli finaali, kun aiemmilla kausilla kaksiosaisia on ollut enemmän. Tämä teki kaudesta mielestäni hirvittävän hajanaisen ja siinä ei oikein ollut yhtenäistä juonta, mistä olen aiemmilla kausilla pitänyt. Yhtenäisellä juonella siis tarkoitan sellaista, että annetaan vinkkejä pitkin kautta katsojille ja eri paikoissa tapahtuvat jutut liittyvät toisiinsa jotenkin finaalissa. Tykkäsin Matt Smithin kausista jatkuuvuden takia paljon.

The happenings in series eight are as epic as in previous seasons. The script is still top and the actors make it better. In my opinion the most negative change this season were separate stories in every episode. The only two parter was the finale, when previous seasons had more of them. This made the whole season more scattered and there was no combining plot, that I've liked during the previous seasons. With combining plot I mean that the audience is given tips during the season and different things link to each other at the finale. I liked this kind of scripts during Matt Smith's seasons.

"Forest of the night"


Vaikka Capaldin kausi sisälsikin vähemmän jatkuvuutta, oli siinä silti luotu sitä uusilla hahmoilla. Claran poikaystävä entinen sotilas Danny Pink oli mielestäni hyvä hahmo, vaikka aluksi tuntuikin hivenen turhalta. Salaperäisen Missyn henkilöllisyyden taas pystyi arvaamaan melkein heti, mutta pitihän se silti jännitystä yllä kauden ajan.

Although Capaldi's season was scattered, there was some continuity in the new characters. Clara's boyfriend the former soldier Danny Pink was a good character in my opinion, although he felt a bit unnecessary in the beginning. The identity of mysterious Missy was guessable from the beginning but it was exciting enough to follow during the season.



Pidin kuitenkin monesta kauden jaksosta. Psykologinen Dalekin sielunmaisemaa tarkkaileva ”Into the Dalek” oli mielenkiintoinen ”hyvä Dalek” -ongelmansa kanssa. Robin Hood historiallisena hahmona toi hyvin esiin Capaldin tohtorin vakavamman puolen. Tuntuu, että aiemmat tohtorit eivät olisi niin kauan epäilleet Robin Hoodin olemassa oloa, vaan hyväksyneet sen nopeammin. Pankkiryöstöjakso ”Time Heist” oli käsikirjoitukseltaan kauden parhaimmistoa. ”Kill the moon” ja ”In the Forest of the Night” säväyttivät yhteiskunnallisilla sanomillaan. Finaalijaksot olivat parhautta alusta loppuun paljastuksillaan, tunteellisuudellaan ja eeppisyydellään.

I liked many of this season's episodes. Psychological Dalek episode ”Into the Dalek” was interesting with its ”Good Dalek” problem. Robin Hood as a historical character brought the darker side of the Doctor up very greatly. I feel like the earlier Doctors would have accepted his existence quicker. Bank robbing episode ”Time Heist” had one of the top scripts this season. ”Kill the moon” and ”In the Forest of the Night” startled with their messages for the people. The Finale episodes were epic from the beginning to the end with their revelations and feels.

Robin Hood opettaa Claraa ampumaan
Robin Hood teaches Clara to shoot


Kokonaisuudessaan kausi oli jossain hyvän ja kiitettävän rajamailla. Plussaa se saa siis käsikirjoituksesta ja näyttelijöistä, miinusta hajanaisuudesta. Capaldi osoitti pystyvänsä täyttämään tohtorin saappaat, mitkä olivatkin suuret saappaat täytettäviksi. Nyt vain odottamaan joulujaksoa ja tulevia kausia. Jään mielenkiinnolla odottamaan asioita, jotka eivät vielä tällä kaudella selvinneet, kuten muistaako Tohtori missä hän on nähnyt uudet kasvonsa aiemmin.

On the whole the season was somewhere between great and good. It gets points from script and actors, minus from being scattered. Capaldi showed that he can fill the Doctors boots, which were pretty big to fill. Now I'm off to wait for the Christmas special and future seasons. I also can't wait for the revelations that didn't happen this season, like when the doctor remembers where he got his new face.

Tein viime viikonlopun aikana Tardis -lapaset, kun sain inspiraation nähtyäni kuvan sellaisista. En ole oikeastaan hirveästi neulonut mitään, sillä olen siinä aika huono. Näiden tekeminen oli kuitenkin yllättävän helppoa. Vaikeuksia itselleni tuli oikeastaan vain väriä vaihdellessa.

Last weekend I made Tardis mittens, when I had the inspiration as I saw a picture that someone had made these. I really haven't knitted so much in my life, because I'm kind of bad at it. Making these was surprisingly easy. I only had problems with changing color.




Nälkäpeli – matkijanärhi osa 1

Hunger Games – Mockingjay part 1


Kävin katsomassa tämän elokuvan noin viikko sitten. Kirjan lukemisesta on itselläni niin kauan, että en tarkkaan muistanut mitä siinä tapahtuu (pitäisi muutenkin lukea koko trilogia uudestaan), joten arvostelu tulee pelkästään elokuvan perusteella. Lukukokemuksesta muistan kuitenkin kuinka kaksi ensimmäistä kirjaa ovat järjettömän koukuttavasti kirjoitettuja. Luin ensimmäistä osaa pitkälle yöhön vain, koska halusin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Kolmas kirja oli itselleni pettymys, sillä se ei ollut enää läheskään niin koukuttava, enkä pidä tarinan loppuratkaisusta. Trilogian päätösosan heikkouden takia en osannut odottaa elokuvaltakaan paljoa, mutta se yllätti erittäin positiivisesti. Sitä en kyllä ymmärrä miksi tämänkin saagan viimeinen osa on jaettu kahtia, sillä mielestäni kolme elokuvaa olisi toiminut paremmin. Nälkäpelin kohdalla neljän elokuvan tekeminen tuntuu enemmän rahastuksen yritykseltä kuin esim. Pottereiden tai Hobitin venyttäminen.

I went too see The Hunger Games – Mockingjay part 1 about a week ago. It has been so long since I've read the books, so I don't remember the details anymore. (i really should read them again). So this review is only of the movie. From reading the books I remember how extremely hooking they were. I read the first book in the middle of the night, because I wanted to know what happens next. The third book was a disappointment for me, because it wasn't as hooking as the first two and I don't like the ending. The finale of the trilogy is so weak that I didn't expect much of the movie either, but it was a positive surprise. Still I don't understand why they had to put this one in two parts also, because three movies would have been better in my opinion. This feels more like trying to get more money than when Potters and The Hobbit are being/were divided.

Nälkäpeli -matkijanärhi osa 1 sisältää paljon vähemmän toimintaa kuin edelliset kaksi osaa. Se tuo mukavaa vaihtelua, sillä tässä osassa päästään syventymään sarjan teemoihin ja tarinaan siksi paljon paremmin. Dystooppinen maailma on itselleni mieleen ja propagandan luomista, kasvua ja seurauksia on mielenkiintoista seurata ja analysoida. Toimintaa oli kuitenkin tarpeeksi mielenkiinnon ylläpitämiseksi, vaikka osa oli turhankin ahdistavia. Tämänkaltainen psykologinen trilleri kuitenkin iskee minuun, joten pidin elokuvasta yllättävän paljon.

Hunger games – Mockingjay part 1 contains a lot less action than the two before it. It brings a great variety,because in this part we get a better look to the themes and story behind it all. I like the dystopic world and creating propaganda and seeing what happens after it. It is interesting to analyze. Though there is enough action to keep interest, some of it very distressing. But this kind of psychological thriller is in my taste, so I liked the movie a lot.


Se mihin elokuvan ”väliloppu” laitettiin yllätti minut myös. Spoilaus varoitus! Sen olisi voinut katkaista noin kymmentä minuuttia aiemmin, jolloin olisi jäänyt epäselväksi, ketkä kaikki selviävät Capitolin pelastusreissulta. Toinen hyvä mahdollinen katkaisukohta olisi ollut, kun Peetalta isketään Katnissia kuristaessa taju kankaalle. Näihin kahteen kohtaukseen matkijanärhen lopettaminen olisi varmasti tuonut enemmän katsojia saleihin, sillä silloin halua tietää miten tarina jatkuu. Spoilaus loppuu! Ymmärrän kyllä miksi tarina katkaistiin juuri tästä kohtaa, mutta viimeiseen elokuvaan ei jää enää paljon asioita käsiteltäväksi.

The point where they divided the movie in two surprised me. Spoileralert! It could have been cut ten minutes before, so it would have been unclear who survived from the Capitol. Another good way the end the movie would have been the moment Peeta gets a knockdown. These two scenes would have brought more audience to the next movie, as people would want to know who survived and who didn't. Spoiler ends! I understand why they decided to divide it just from there, although they didn't leave much happening to the last part.


Kuukauden klassikko: Emily Brontë – Humiseva harju

Monthly classic: Emily Brontë – Wuthering Heights

Lähes kaikkien vanhojen klassikoiden tyyliin tämä ensimmäisen kerran 1847 julkaistu romaani sai huonon vastaanoton, mutta on nykypäivänä suuri klassikko. Brontën kirjailijasisaruksista Emilya pidetään parhaimpana monien kriitikoiden keskuudessa, vaikka Humiseva harju jäi hänen ainoaksi romaanikseen, hänen kuoltuaan keuhkotautiin vain 30 -vuotiaana. Valitsin Humisevan harjun tämän kuun klassikoksi, koska sekin on kirja, jonka olen halunnut lukea jo pitkään. Kirja löytyi kummaltakin klassikkolistalta.

Like almost all classic books this first published in 1847 novel got bad reviews as it came out but nowadays is considered as one of the great classics. Out of the writer sisters of Brontë Emily is considered the best by many, although Wuthering heights was her only book, as she died of tuberculosis at the age of 30. I chose Wuthering heights as classic of the month because I've wanted to read it for a long time already. This book was on both classic lists.

Kirjastosta lainattu versio


Humiseva harju on Earnshawin suvun omistama maalaistalo, joka tiluksineen on kirjan tapahtumien pääasiallinen miljöö. Kirja kertoo siis Earnshawin suvun vaiheista, joita kerrotaan seudulle juuri muuttaneelle herra Lockwoodille. Lockwoodin uusi taloudenhoitaja Nelly Dean on ollut Humisevassa harjussa töissä lähes koko ikänsä ja siksi suurin osa kertomuksesta kerrotaan hänen silmiensä kautta. Humisevan harjun nykyisen isännän herran Heathcliffin tarina avautuu Lockwoodille ja hän ymmärtää miksi uusi vuokranantaja on vanhuuksissaan tullut katkeraksi.

Wuthering heights is a mansion owned by the Earnshaw family, which is the main milieu of the book. The book tells about the family of Earnshaw, which are being told to Mr. Lockwood who just moved to there. Lockwood's new housekeeper Nelly Dean has been working at Wuthering heihgts almost her whole life, and most of the story is told through her eyes. The current owner of Wuthering heights mr. Heatcliff's story is revealed to Lookwood, and he begin to understand why his current landlord has become as bitter as he is.

Kirjan teemoina ovat yksipuolinen rakkaus, kosto ja tuho. Heathcliffin yksipuolinen rakkaus Humisevan harjun Catherineen, joka kuitenkin nai lapsuudenystävänsä Edgar Lintonin, antaa Heathcliffille syyn olla loppuelämänsä katkera. Hän alkaa punoa juonia siitä, kuinka saisi Humisevan harjun itselleen. Kirjan hahmot on luotu mielenkiintoisiksi ja suurin osa tapahtumistakin jaksaa kiinnostaa. Osittain kirja on kuitenkin suhteellisen tylsää luettavaa, sillä se on turhan pitkä. Ymmärrän miksi tämä kirja on saanut klassikon asemansa, sillä nuoren naisen kirjoittamaksi romaaniksi Humiseva harju on yllättävän väkivaltainen ja hyvin kirjoitettu.

The books themes are one sided love, revenge and destruction. Heathcliff's one sided love for the Catherine of Wuthering heights, who marries her childhood friend Edgar Linton, gives Heathcliff a reason to be bitter for the rest of his life. He starts to plot how to get the Wuthering heights for himself. The characters of the book are made really interesting and most of the happenings are interesting too. At some points the book is quite boring, because it is too long. I understand why it has got the classic position. As it is written by a young woman Wuthering heights is surprisingly violent and greatly written.



Lopuksi vielä sen verran, että tämä blogi lähestyy uhkaavasti sataa postausta. Tämä on nimittäin 98. Olenkin tässä jo muutaman viikon miettinyt mitä tekisin juhlapostauksen kunniaksi. Kerronkin tästä nyt siksi että lukijat: sana on vapaa! Kertokaa kommentoimalla, mitä haluaisitte minun tekevän/esittelevän/? Juhlapostauksessa, esim. video tai piirrustuksia. Sitä ennen kuitenkin on luvassa vielä yksi postaus, joten aikaa on itsellänikin miettiä.

Lastly about the blog a bit. I'm coming closer to 100 posts, as this is 98th. In the past weeks I've been wondering what I should do for the 100th post. I'm talking about this because I would like you readers to give ideas of posts. Tell me what should I do/give a tour of/? In the 100th, for example a video or drawings? Before that I have one post to make, so I have time to think too.