sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Moraalia à la Monsterit ja Eläimet

Undertale


Näin viime vuoden lopulla Tumblurin syövereissä kuvia Undertalesta ensimmäisen kerran ja jo silloin ajattelin sen näyttävän hauskalta. Tämän vuoden alussa tajusin, että seuraamani tubettajat (ja aika moni muukin) olivat pelanneet Undertalea ja tykkänneet siitä. Päätin katsoa ensimmäisiä jaksoja heidän peleistään ja olihan se peli hankittava sitten itsellekin.

During the end of last year I saw pictures from Undertale on Tumblr the first time and already then I thought it looked like fun. At the beginning of this year I realized that some of the youtubers I follow (and plenty of others) have played Undertale and loved it. I watched a few of them play the first parts of the game and then I had to buy it for myself.



Lyhyesti selitettynä viime vuoden peli-ilmiö Undertale on roolipeli PC:lle, joka on toteutettu vanhojen kasibittisten pelien tyylillä. Peli lähtee liikkeelle siitä, että pelattava hahmo putoaa alamaailmaan, mihin hirviöt on ajettu asumaan heidän hävittyään sodan ihmiskuntaa vastaan. Pelaajan on tarkoitus löytää tie kotiin kohtaamalla ja kommunikoimalla hirviöiden kanssa. Tässä onkin Undertalen hienous; Se miten pelaaja kommunikoi hirviöiden kanssa eli käytännössä tappaako niitä vai yrittääkö päästä niiden ohi mielikuvituksellisia keinoja käyttämällä vaikuttaa suuresti pelin kulkuun ja varsinkin sen loppuun.

To put it simply Undertale, the last years gaming phenomenon is a RPG for PC, which graphics are like old games. The game starts when the player falls through a pit to Underworld where monsters live after they have been banished from the surface after they lost a war against humanity. As a player you are supposed to find a way home by meeting and communicating with the monsters. This is the specialty of Undertale: The way you communicate with the monsters changes how the game will go and especially how it ends.



Tämän perusidean moraalisen mahtavuuden lisäksi pelin isä Toby Fox on luonut pelistä todella viihdyttävän erinomaisella musiikilla, hauskoilla ja sympaattisilla hahmoilla sekä erityisesti nörttiväestöön iskevällä huumorilla. Itse en ole kovinkaan hardcorepelaaja, mutta tämä peli tarinapohjaisuudessaan iski minuun valtavasti. Mikäli kiinnostusta peliä kohtaan löytyy vähääkään suosittelen olemaan googlettelematta sitä liikaa, sillä tästä pelistä spoilaantuminen vain harmittaa. Undertale on ehdottomasti peli, joka kannattaa pelata läpi ilman suuriakaan ennakkokäsityksiä siitä, koska silloin sitä pelatessa oppii parhaiten ihmiskunnasta ja itsestään.

Apart from the moral greatness the creator of this game, Toby Fox, has made the game extremely entertaining with excellent music, funny and sympathetic characters and of course with humour that hits the nerd audience. I am really not the most hardcore of gamers, but this game with all of its lore hit me hard. If you're even slightly interested in playing this game I recommend not to google much about it before playing as you would just end up spoiling yourself. Undertale is definitely a game you should play through without knowing much about it beforehand, because then the game does its best job to teach you about the humanity and yourself.



Undertalen paras puoli on mielestäni todella toimiva valintojen vaikutus pelin kulkuun. Useimmissa valintoihin perustuvassa pelissä pienet muutettavat asiat eivät välttämättä vaikuta sen loppuun kovinkaan suuresti, mutta Undertalessa ne todellakin vaikuttavat.

The best side of Undertale is the fact that your choices while playing really affect on the how the game goes for you. Most games that are based on choices, only chance the game a little but actually end pretty much the same way, but this is not the case with Undertale.

Spoilausvaroitus! Undertalen tarinassa parasta on sen perustuminen omiin moraalisiin valintoihin. Pidän siitä käänteispsykologisuudesta, että peleissä yleensä oletetaan, että kaikki viholliset tulee tappaa, mutta Undertalen ”oikean lopun” (=Pacifist) saa vasta, kun pelaa pelin tappamatta ketään. Se herättää ajatuksia siitä, miten videopelit ovat ehdollistaneet paljon pelaavia tappamaan kaiken tielleen tulevan.

Spoiler warning! The best thing about Undertale's lore is the fact that it bases on your own moral choices. I like the reverse psychology, that in games generally you're expected to kill everything in your way, but in Undertale to get to the ”true ending” (=Pacifist) you have to go through the game without killing anyone. That just made me think how much video games actually condition us to kill everything that comes in our way.

Kaiken tielleen tulevan tappaminen tulee mielenkiintoiseksi aspektiksi erityisesti Undertalen Genocide -pelitapaa pelattaessa. Se kuinka äärimmäisyyksiin siinä pitää mennä, jotta saa oikeasti tapettua kaikki hirviöt ja se kuinka peli samaan aikaan kertoo sinulle kuinka kamala olet näin tehdessäsi, osoittaa, että ihmisluonto on oikeasti aika elämää säilyttävään pyrkivä. Sansin kommentit pelaajan ihmisyydestä tai pikemminkin sen puuttumisesta Genocide -pelin aikana ovat moraalisesti raastavia. Spoilerit loppuu!

Killing everything that comes in your way raises to an important aspect when the Genocide run of Undertale is being played. The fact that you have to go to such extremes and actually look for the things you're going to kill and at the same time the game is telling you how horrible you are when you do this, shows that humanity really in its base tries to keep things alive. Especially Sans's comments of the players inhumanity during the Genocide run are morally excruciating. End of Spoilers!

DETERMINATION!


Hauskaa on myös pelin ympärille kausautunut fandom. Fanarttien ja cosplayn lisäksi on ihanaa se, että kun itse saa pelattua pelin loppuun on Youtube täynnä eri pelikanavien läpipeluita ja faniteorioita Undertalesta. Niitä on viihdyttävää katsoa, koska silloin näkee ihmisten reaktioita pelin parhaisiin kohtiin ja löytää pelin hahmoista ja loresta todella mielenkiintoisia yksityiskohtia ja uusia tarkoituksia, joita ei välttämättä itse tullut ajatelleeksi. Voisin fiilistellä kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia tästä pelistä varmaan kirjan verran, joten päätin jättää tämän tekstin suhteellisen yleiselle tasolle jo siinäkin mielessä, että en varmasti spoilaisi ketään vahingossa pelin hienouksista.

What is also fun about Undertale is the fandom that has sprouted from it. On top of  Fanarts and cosplay it is also nice that when you finish the game yourself, you can go and watch gamer channel play through and fan theory videos on Youtube, because it's full of them. They are fun to watch because you see the reactions for certain parts of the game and some times you can even find new aspects of the characters and the lore that you didn't think about before. I could probably write a book about details I enjoyed in the game, so I decided to end this text here, partly because I don't like to spoil people about it too much.

Zootropolis


Kävin katsomassa tämän Disneyn uusimman tuotoksen vähän aikaa sitten suomeksi dubattuna ja ensimmäiseksi on pakko sanoa, että kyllä Disney vain osaa. Näitä leffoja ei suotta kutsuta suoraan klassikoiksi niiden ilmestyessä.

I went to see this new Disney film a while ago with the Finnish dub and first of all I have to say that Disney knows how to do its job. These movies are not called classics straight after their premiers for no reason. This movie has two different names Zootropolis and Zootopia and in this text I'm going to use Zootropolis because that is the name for it in Finland.

Nick Wilde
(, jonka suomiääni Ilkka Villi on parasta <3)

Zootropolis kertoo samannimisestä eläinten suurkaupungista, jossa kaupungin ensimmäinen jäniskonstaapeli Judy Hopps yrittää luoda uraa uskottavana poliisina. Tämä ei mene aivan suunnitelmien mukaan sillä ensimmäisenä päivänä hänet laitetaan lappuliisaksi. Pian hän joutuu kuitenkin keskelle katoamistapausten viidakkoa, jonka selvittämisessä hänellä on apunaan vain rötöksistä tunnettu kettu Nick. Lopulta Judy huomaa ettei elämässä eteenpäin pääseminen olekaan aivan niin yksinkertaista kuin unelmissaan saattaa kuvitella.

Zootropolis is a movie about a city with the same name and its first ever rabbit police officer Judy Hopps, who is trying to make a credible career as a police. This does not go according to plan as on her first day she gets to be a meter maid. Soon he finds herself in the middle of disappearance cases and gets help from a known cheating fox called Nick. In the end Judy finds out that surviving in life is not always as easy as you think in your dreams.

Judy Hopps

Zootropolis on todella hauska elokuva. Vaikka osa vitseistä olikin lapsellisia, onhan kyseessä lapsiyleisölle pohjimmiltaan tarkoitettu elokuva, niin nauroin itseni kipeäksi varsinkin leffan populaarikulttuuriviittauksille ja Disneyn itseironialle. Zootropolis on todella nopeatempoinen eikä sen juonen kuljetuksessa pysähdytä paikalleen hetkeksikään. Rikosjutusta saadaan mielenkiintoinen juoni, koska käänteitä tulee joka nurkan takaa. Tuntuu, että tällä leffalla on ainakin uudelleenkatomisarvoa, sillä osa pienistä ovelista jutuista saattoi jäädä huomaamatta. Osittain siksikin että kävin katsomassa dubbiversion, johon kaikki alkuperäisvitsit eivät käänny aivan oikein. Suomidubbi oli kuitenkin laadultaan huipputasoa. Mitään muuta ei voi Antti L.J. Pääkkösen ohjaukselta odottaakaan.

Zootropolis is a funny movie. Although some of the jokes are meant for children, as it is a children's movie, I laughed myself sore especially to popculture references and Disney's self -irony. Zootropolis is a quick tempo movie and it doesn't stop to think at any point. The criminal case makes an interesting plot as it offers a few great plot twists. It feels like this movie has re-watch value because I think I missed some of the little things in the background. Some of the jokes I probably missed because I saw it in Finnish and the original jokes just don't translate. Anyway , the Finnish dub was really good, they seem to get better all the time.



Hauskuuden alla Zootropolis on kuitenkin todella paljon syvempi ja kantaa ottavampi elokuva. Se käsittelee suvaitsevaisuutta kantavana teemana niin ettei kuitenkaan lyö sitä naamalle vaan antaa katsojan itse löytää vertaukset ihmiskunnan ja elokuvan eläinkunnan käytöksen välillä. Elokuva myös romuttaa hienosti eläinsatujen perinteisiä rooleja (liikaa spoilaamatta) jo siinäkin, että päähenkilökaksikkona on jänis ja kettu. Se tekee elokuvasta hienosti vanhojen satujen tavalla opettavaisen ja samalla todella ajankohtaisen.

Under the humour Zootropolis is also a really deep and speaks out greatly. It carries tolerance as a theme through the whole movie without throwing it to your face and lets the viewer find the metaphores between humanity and the animals in the movie. The movie also wrecks old animal story stereotypes really greatly even with the fact that the main characters are a rabbit and a fox. It makes the movie educational like the old fables but also at the same time brings it to modern age.

Sydäntäsärkevä kohtaus :'(
Heart-breaking scene :'(

Opettavaisuuden ja hauskuuden lisäksi Zootropolis on todella kaunis ja näyttävä elokuva. Vaikka olenkin itse enemmän perinteisen 2D -animaation fani, on tästä leffassa onnistuttu käyttämään hyödyksi kaikki 3D -animaation hyvät puolet. Zootropoliksen kaupungista on luotu todella näyttävä erilaisine asuinalueineen ja kokonaisuus hivelee silmiä muutenkin. Disney tuntuu parantavan elokuviaan koko ajan ja pitävän ne loistavasti ajan hermolla sekä huumorilla että teemoilla.


Besides being educational and funny Zootropolis is also a really beautiful and showy movie. Although I'm personally more a fan of classic 2D animation this movie was able to exploit all the greatness of 3D animation. They have managed to make the city of Zootropolis really beautiful with all the different areas. Disney seems to be getting better and better with every movie and manages to keep them up to date with humour and themes. 

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Vielä yksi Liebster award ja kuulumisia

Tämä vuosi on koulun ja conien lisäksi lähtenyt käyntiin yllättävän paljolla lukemisella ja youtuben tuijottamisella. Innostuin myös pitkästä aikaa pelaamaan jotain kunnolla, kun viime vuoden lopussa tajusin Undertalen olemassaolon ja vakuutuin katsottuani muutaman tubettajan pelaavan sen alkua. Sen jälkeen innostuin pelaamaan myös pleikkarilla ja DS:llä. Lupaan kirjoitella ainakin tajuntani räjäyttäneestä Undertalesta myöhemmin lisää. Lisäksi olen väsännyt seuraavaa cossiani, joka tulee valmiiksi näillä näkymin Popcultiin. Käytin hiihtolomaviikkoni mukavasti ommellen, maalaillen ja leikellen, mutta tästä myöhemmin lisää. Hiihtolomalla innoistuin myös oikeasti hiihtämään, joten lähdin jopa ulos liikkumaan sen lisäksi että käytin koiraa. Nyt on menossa viimeinen työssäoppimisjakso ja kohta olisikin luvassa pääsykokeisiin luku, mitä ennen haluan saada tuon tulevan cossini valmiiksi. Blogissa on siis luvassa muitakin kuin kirjapostauksia.

This year has started not only with school and cons but also a lot of reading and watching youtube. I also got excited about games the first time in a long while when at the end of last year I realized Undertales existence. I saw a few youtubers play it ans got excited. After that I've also played with my PS2 and nintendo DS. I promise to write more about Undertale later. On top of this I've been making my next cosplay, which I'm hopefully going to wear to Popcult in April. I spent my entire winter vacation sewing, painting and cutting, but more about this later. I also got excited about skiing during my vacation so I actually went outside besides the usual taking the dog out. Now I'm on my last work experience period in school and soon it's time to study for entrance exams. Before that I'm hopefully going to finish the cosplay so there are going to be something else than book posts in this blog too.



Sain vielä yhden Liebsteraward -haasteen Hyvät, pahat ja Otakut -blogilta, joten tässäpä vastauksiani heidän kysymyksiinsä.

I got one more Liebsteraward -challenge from Hyvät, pahat Otakut , so here are my answers to their questions.


Liebster award

Liebster Awardin säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

1.Miksi katsot animea ja/tai luet mangaa?

Yksinkertainen vastaus: Koska pidän siitä.
Pidemmin: Koska ystäväni tutustuttivat minut sen maailmaan lukiossa, koska se on loistavaa viihdettä ja koska fandomit sarjojen ympärillä ovat mahtavia.

1.Why do you watch anime/read manga?

Simple answer: because I like it.
Lengthier: Because my friends introduced me to its world in high school (16y.o), because it is great entertainment and because the fandoms around the series's are awesome.

2.Onko animessa ja/tai mangassa joitain asioita, jotka ärsyttävät sinua?

Fillerit ovat varmaan ykkösasia. Ainoa sarja missä jaksan fillereitä katsoa on One Piece, muissa sarjoissa ne vain ärsyttävät.

2.Is there anything that irritates you in anime and/or manga?

Fillers are probably the number one. Only series I can handle them in is One Piece, in any other series they are annoying.

3.Kuinka aktiivinen animen/mangan kuluttaja olet?

Tähän on vaikea vastata, koska se vaihtelee todella paljon. Aktiivisesti on olen katsonut animea vuoden 2011 lopusta asti, yleensä muutaman jakson viikossa. Tässä välillä on kuitenkin ollut muutama kuukaudenkin mittainen tauko ettei ole tullut katsottua yhtään animea ja välillä, varsinkin lomien aikana saatan katsoa sarjoja putkessa.

Mangaa luen myös satunnaisen epäsatunnaisesti. Tykkään lukea sarjoja isomman osan kerrallaan, joten esim. One Piecen kanssa teen nykyään niin, että jätän kuukauden, parin tauon lukemiseen ja luen sitten myöhemmin pidemmän pätkän. Lyhyempiä sarjoja saatan lukea kerralla. Olen muutenkin aika huono lukemaan mitään ruudulta, joten manga jää vähemmälle kuin anime. Suomijulkaisut ostan usein coneista ja lueskelen niitä sen jälkeen.

3.How much of an active consumer of anime and manga are you?

This is a hard question because it changes a lot. I've been watching anime somewhat frequently since the end of 2011, usually a few episodes a week. However, during this time I've had a few month long breaks when I haven't watched anime at all. On the other hand I sometimes binge watch series's, especially during vacations.

I also read manga quite casually. I like to read a big portion of a story at times, so for example with One Piece I nowadays take a break for month or so and then read the chapters in a bigger bunch. Shorter series's I might read at one sitting. I'm pretty bad at reading anything from a screen so I consume manga less than anime. Finnish volumes I usually buy from cons and read them in a bunch after.

4.Mikä oli ensimmäinen katsomasi anime (jota katsoit silleen että ”tämä on nyt sitä animea”) ja mitä silloin ajattelit siitä?

(Ovelasti kysymys rajasi pois kaikki pokemon ja digimon vastaukset, joten) One Piece oli ensimmäinen. Ryhdyin tosiaan katsomaan sitä marraskuussa 2011 ja olin välittömästi koukussa. Minulla meni kolme kuukautta katsoa se kiinni ja jaksoja oli silloin vähän päälle 500. Saatoin katsoa sitä parhaimmillaan/pahimmillaan yli 20 jaksoa päivässä.

4.What was your first anime (that you watched while thinking ”this is anime”) and what did you think about it at that time?

(This question is sly with limiting all the Pokemon and digimon answer, so) One Piece was my first. I started to watch it in November of 2011 and I was instantly hooked. It took me three months to catch up with it and there were just above 500 episodes aired at that time. I might have sometimes watched it around 20 episodes a day.



5.Mikä oli ensimmäinen lukemasi manga ja fiiliksesi siitä?

Ensimmäinen manga, jonka luin oli varmaan ala- yläasteen taitteessa lukemani Kaoru Morin klassikkosarja Emma. Taisin silloin napata sen kirjaston hyllystä yleisen nousseen mielenkiintoni mangaa kohtaan lisäksi siksi, koska sen nimi oli Emma. (duh.) Enpä tiedä miksi mielenkiintoni mangaa ja animea kohtaan jäikin sitten yläasteen ajaksi johonkin pimentoon, kun harrastukseni varsinaisesti alkoi vasta lukioikäisenä.

5.What was the first manga you read and your feelings about it?

The first manga I read was Kaoru Mori's Emma and I read it when I was twelve or thirteen. I borrowed it form the library because I had a small interest towards manga and because the series's name was Emma. (duh.) I don't know why my interest towards anime and manga disappeared after that for three years, because as I said I really started this hobby when I was in high school (16 y.o.)

6.Ovatko manga ja anime poikineet elämässäsi jotain oheisharrastuksia tai ihan uusia harrastuksia? Mitä?

Jaa-aa, mites olisi cosplay? Muita varsinaisia ”oheisharrastuksia” animen ja mangan tulo elämääni ei tuonut, sillä fanartit ja fanifiktio olivat siellä jo, kiitos Pottereiden.

6.Have manga and anime brought any new hobbies to your life?

Well, cosplay obviously? The other hobbies that could have come out of it, fanart and fanfiction were there already because of Harry Potter.

7.Jos voisit elää päivän jonkun anime- tai mangasarjan hahmon elämää, niin kenet valitsisit?

Tämä on oikeasti aika hankala valinta, koska useimmilla manga- ja animehahmoilla ei ole hirvittävän kiva elämä esimerkiksi vaikka Shinkegi no Kyojinin ihmiset. Joka tapauksessa järkevintä (ja tylsintä) olisi varmaan valita jokin lukiotyttö sivuhahmo. Tähän lähelle menee kuitenkin Love Live -tytöt, joiden kanssa päivän viettäminen tanssimalla ei olisi pahitteeksi. Joten valintani on varmaankin Maki.

7.If you could live one day as an anime or manga character, who would you choose?

This is actually a hard choice, because most of anime and manga characters don't really have a great life take for an example Shingeki no Kyojin. Anyway, the most rational ( and boring) answer would be a high school girl. Somewhat close to that are Love Live girls and spending a day with them dancing can't be that bad. So my choice would be Maki.



8.Mitä muuta viihdettä kulutat animen ja mangan lisäksi, ja minkä näistä miellät ykkösjutuksesi?

Viihdettä tulee kulutettua lähes kaikissa muodoissa: kirjoina, leffoina, Tv-sarjoina, peleinä yms. Näistä on vaikea valita ykkösjuttua, koska se on se, joka jollain tietyllä hetkellä vaikuttaa parhaalta. Välillä on kiva uppoutua kirjaan ja välillä katsoa jotain sarjaa koko päivä sängyn pohjalla maaten.

8.What other entertainment do you consume besides anime and manga and which of these is your favourite?

I consume entertainment in almost every shape: books, movies, tv-series's, games etc. It's hard to pick a favourite out of these, because normally it is the one that I'm doing at the moment. Sometimes it is nice to spend a day with a book and sometimes binge watch a series while laying in bed all day.

9.Katsotko tai luetko sarjoja mieluummin julkaisutahtiin vai pitkissä putkissa?

Riippuu sarjasta. Varsinkin lukemisen kanssa tykkään pidemmistä pätkistä niinkuin mainitsinkin jo ja välillä myös animesarjoissa. Jotkut sarjat ovat kuitenkin sellaisia joita tule seurattua viikoittain, mutta se kertoo yleensä siitä, että sarja on sen arvoinen tai todella koukuttava.

9.Do you watch and/or read series's as they come out or in longer sessions?

Depends on the series. Especially when reading a manga I tend to read more at a time as I said and sometimes in anime too. Some series's I follow weekly but that normally tells that the series is really good and hooking.

10.Kulutatko paljon sarjoja vai katsotko mieluummin suosikkejasi yhä uudelleen?

Katson enemmän uusia sarjoja. Haluaisin palata joihinkin katsomiini hyviin sarjoihin animen puolelta, mutta samaan aikaan tuntuu, että mikäli katson niitä uudestaan ei minulla ole aikaa katsoa mitään uutta enää. Minulla ei kuitenkaan ole vielä mikään massiivinen animenkatseluhistoria, joten katson mieluummin uusia sarjoja.

10.Do you watch a lot of series's or your favourites again and again?

I watch new series's more. I would like to go back and watch some series's I've enjoyed in the past. At the same time that feels like then I wouldn't have time to watch anything new. I really don't have that massive background with anime yet, so I watch new series's or things that I haven't watched already.

11.Kuka on kaikkien aikojen paras waifusi, husbandosi tai muuten vain suosikkihahmosi? Valitse vain yksi!

Animessa ja mangassa se on One Piecen Robin.

11.Who is your ultimate best waifu, husbando or favourite character ever? Pick only one.


In anime and manga it is One Piece's Robin. 


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Yukicon 3.0 27.-28.2.2016

Kolmannen kerran järjestetty Yukicon järjestiin ensimmäistä kertaa Helsingin messukeskuksessa ja oli samalla myös eka Yukicon johon itse osallistuin. Cossina oli tällä kertaa Traconissa ekaa kertaa päälläni ollut Yona. Messukeskus oli paikkana toimiva, joskin käytävät olivat tuskallisen täynnä ohjelmien loputtua, varsinkin pääsalissa.


Lauantaiaamumme alkoi sisäänpääsyn jonotukselta ja jono ovien edessä olikin todella pitkä. Sisäänpäästyämme ja vähän paikkoihin tustustuttamme suuntasimme seuraamaan ohjelmaa Valitsen sinut! -musikaali: Kulissien takana, joka siis kertoo Popcultissa ensi-iltansa saavasta Pokémon musikaalista. Ohjelma oli suhteellisen mielenkiintoinen, joskaan siitä ei saanut paljoa irti spoilerivaaran takia. Puhe olikin aikalailla ympäripyöreää ja sellaista mitä voi ennen varsinaista esitystä olettaa. Pienet paljastukset puvustuksesta, lavastuksesta ja musiikista olivat kuitenkin kivoja ja saivat ainakin minut odottamaan musikaalin näkemistä entistä enemmän. Toivonkin, että musikaalin tekijät tekevät esitysten jälkeen puheohjelman, missä burgeroidaan kaikki mahdollinen musikaalista.


Harmiksemme Meikkauksesta Cosplayssa -luento oli peruttu, joten päädyimme kiertelemään myyntipöytäsalia, taidekujaa ja kirpparia sekä pelaamaan rytmipelejä. Myyntipöytäsalista mukaani tarttui kaksi uutta pinssiä, mangaa sekä Sly3 -peli, jota olen aiemmin päässyt testailemaan vain kavereiden luona monta vuotta sitten. Omistan vieläkin harmillisen vähän pleikkapelejä ja vain PS2:n. Menimme myös pelailemaan rytmipelejä ja huone missä tanssi- ja rytmipelit olivat oli conin tukalin, ahtain ja meluisin. Desibeliero huoneen ulko- ja sisäpuolella oli järkyttävä.

Yonan Photoshoot -kuvia *täällä*
Photoshoot pics of Yona are *here*

Lauantain toinen ohjelma, jota menimme katsomaan oli Another Castle ja Riverside Castle -kuorojen yhteisesitys. Kuorokonsertit coneissa ovat aina olleet hyviä ja tämäkään ei tuottanut pettymystä. Kuoromusiikkia on hauska kuunnella, vaikka en tunnistanut puoliakaan kappaleista.

Sunnuntaiaamumme alkoi pukuvuotopaneelilla, joka oli oman conini kohokohta. Olin katsomassa tätä paneelia myös Cosplayn SM -kisoissa. Pukuvuoto on siis cosplaypaneeli, missä keskustellaan ajankohtaisista skenen aiheista ja lopuksi äänestetään annetaanko aiheelle punaista vai vihreää valoa. Keskusteluaiheet olivat hyviä ja ajatuksia herättävi ja niitä käsiteltiin viihdyttävästi. Ainoa huono puoli ohjelmassa oli se, että se loppui liian lyhyeen.


Seuraava ohjelma, jota menimme kuuntelemaan oli Crossplay: sukupuolen karnevalisaatio. Itsekin crossannena oli mielenkiintoista kuulla näkemyksiä aiheesta. Ohjelmanpitäjät käsittelivät aihetta nimenomaan naisnäkökulmasta ja toivat esille hyviä keskustelunaiheita ja crossplayn ongelmia. Ohjelmanpitäjien ja yleisön esittämät ongelmat joihin he olivat törmänneet cossatessaan ja crossatessaan olivat todella ikävää kuultavaa. Ihmetyttää välillä millaisia sammakoita ihmiset voivatkaan päästää suustaan.


Sunnuntai-iltapäivänä oli luvassa cosplaykisat eli NCC-karsinta, Hall Cosplay ja Photoshoot -kilpailu. NCC-kisaajien määrä oli kutistunut kahteen kisaajaan (?!), joista tuomarien oli varmasti vaikea päättää kumpi saa edustuspaikan. Photoshoot kisan kuvat olivat upeita ja Hall Cosplayn puvut myös. Onnea kaikille voittajille!






Yukiconostoksia

Ensimmäinen Yukiconini oli mielenkiintoinen kokemus. Olin aiempina vuosina jättänyt Yukin väliin, mutta nyt päätin hankkia lipun, sillä pitihän ensimmäinen messukeskuscon päästä näkemään paikan päällä. Yukicon oli mukava con, joskin toivon sen kehittyvän tulevaisuudessa vieläkin paremmaksi. Oli ihanaa nähdä niin paljon cosseja Undertalesta ja Love Livesta. Oli mukavaa myös nähdä ja hengata tuttujen kanssa ja kiitoksia kaikille Yonasta kuvia ottaneille ja kehuneille! Seuraava conini olisi luvassa huhtikuussa Popcultin muodossa.

Summary in English: I went to Yukicon 3.0 which was held in Helsinki. I cosplayed as Yona which I wore to Tracon the first time. There were a lot of Undertale and Love Live cosplays and the cosplay contests were great. Although the NCC preliminaries had only two contestants. My next con is going to be Popcult in April. 

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Helmikuun kirjat


Kuukauden klassikko: Terry Pratchett – Vartijat hoi!/Guards! Guards!


Vartijat hoi löytyy monien muiden Pratchettin kirjojen lisäksi BBC:n klassikkolistalta, mihin en ihan ymmärrä syytä. Olen lukenut aiemmin muutaman Pratchettin kirjan ja ne ovat olleet mielestäni okei, mutta eivät mitenkään ihmeellisiä luettavia. Vartijat hoi menee samaan kastiin.

Guards Guards is in the BBC's classic book list amongst many other Pratchett books, which I find odd. I've read a few Pratchett books before and they have been okay, but not that amazing to read. Guards Guards is the same.

Se kertoo tarinaa ihmispoika Porkkanasta, joka on elänyt kääpiöiden parissa ja lähtee sieltä mennäkseen töihin yövartiostoon. Porkkana on suhteellisen tietämätön maailman toiminnasta ja tavoista, mistä saadaan kohtuullisen hyvää huumoria kirjaan. Yövartiosto sekaantuu myös juttuun lohikäärmeiden kanssa, mistä ei seuraa mitään hyvää.

It tells the story of a human boy Carrot who has lived his whole life with dwarfs and leaves them to work with the city watch. Carrot is somewhat oblivious about the customs of human world and it brings great humour to the book. The city watch also messes with the dragons which does not end up great.

Vartijat hoi on mielestäni sekava ja olen kokenut sen aiemminkin ongelmaksi Pratchettin kirjoja lukiessa. Kirjassa on paljon sivuhenkilöitä ja niistä on ajoittain vaikea ottaa selvää. Välillä on myös hankalaa saada selvää, mikä osuus tekstistä on juonen kannalta oleellista ja mikä on ”täytettä.” Plussaa Vartijat hoi saa huumoristaan, sillä nauroin muutaman kerran muun muassa kohtauksille, missä kirjastonhoitaja esiintyi.

Guards Guards is messy and I've found that to be the problem in other Pratchett's books I've read previously. There are a lot of side characters and they are hard to figure out. Sometimes it s also hard to find what is meaningful for the whole plot and what is ”filling”. Guards Guards gets praise from me for its humor, because I laughed when reading for example the parts with the librarian.


Salla Simukka - Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu


 


Luin Lumikki Andersson -trilogian ensimmäisen osan vuosi sitten, joskin tuntuu siltä, että siitä ei todellakaan ole vuotta. Joka tapauksessa bongasin nämä kaksi viimeistä osaa kirjastosta viimeinkin vapaana, joten päätin lukaista trilogian loppuun. Ja nimenomaan lukaista sillä ensimmäisen osan luin yhdeltä istumalta ja toivoin näidenkin olevan yhtä mukaansatempaavia ja helppolukuisia. Niinhän ne olivatkin. Trilogian toinen osa Valkea kuin lumi jatkaa Lumikki Anderssonin tarinaa matkustamalla Prahaan, missä Lumikki viettää kesälomaansa. Zelenka -niminen tyttö tulee puhumaan Lumikin kanssa ja kertoo tälle, että he ovat siskoksia. Lumikki alkaa selvittämään perheensä salaisuutta, joka johtaa kummallisen uskonlahkon pariin.

Perheen menneisyyden selvittäminen jatkuu kuitenkin trilogian päätösosaan Musta kuin eebenpuu, missä Lumikki valitaan esittämään Lumikkia ilmaisutaitolukion uudessa versiossa alkuperäissadusta. Kaikki on muutenkin hyvin; on poikaystävä ja elämä rullaa. Ensi-illan lähestyessä Lumikki alkaa kuitenkin saamaan kummallisia kirjeitä salaiselta ihailijalta, joka vihjailee hänen perheensä menneisyydestä.

Lumikki -trilogian paras puoli on salapoliisimainen kirjoitustyyli, joka onnistui vetämään ainakin minut mukaansa. Kirjat asettavat mysteerin, joka on tehty niin kiinnostavaksi, että lukijan on pakko saada tietää miten tarina päättyy. Samalla soppaan heitetään kuitenkin vähemmän kiinnostavaa ihmissuhdedraamaa, joka on liian teennäistä tenityttökirjallisuutta minun makuuni. Trilogia kuitenkin parani loppua kohden, vaikkakin varsinainen mysteeri käsiteltiinkin mielestäni turhan sivujuonenomaisesti. Lumikki Andersson -trilogia on mukaansatempaava ja kiinnostava luettava, jonka jaksaa lukea juuri sen kerran, mutta uudelleenlukuarvo on aika pieni.


Arman Alizad & Kauko Röyhkä – Armanin maailma


Olen seurannut Arman Alizadin Viimeinen ristiretki -sarjaa älyttömällä mielenkiinnolla aiemmin, joten päätin tarttua tähän kirjaan. Armanin maailma kertoo Armanin lapsuudesta Iranissa, teinivuosista Suomessa, siitä miten hän päätyi räätäliopintojen kautta tekemään TV:tä ja ohjelmien taustatarinoista.

Armanin maailma on kirjoitettu lähes kokonaan puhekielellä, mutta se sopii tyyliin. Pidin kirjan alusta älyttömästi ja olisin toivonut sen jatkuvan samanlaisena. TV-sarjoihin tultaessa kirjan kerronta muuttuu niin, että tarinoiden sijaan käydään jaksoittain läpi sekä Kill Arman että Viimeinen ristiretki -ohjelmaa. Vaikka olikin mielenkiintoista lukea eri maissa matkailusta, muutaman sivun kertomukset taistelulajeista toistuvalla kaavalla olivat puuduttavia. Varsinkin, kun olen nähnyt vain satunnaisia jaksoja Kill Armanista. Viimeinen ristiretki- osio kirjasta jatkoi samaa kaavaa, eli luku yhtä jaksoa kohden. Tämä ei kuitenkaan ollut niin puuduttavaa luettavaa, sillä maista ja niiden meinigistä oli enemmän kerrottavaa.


Armanin ajatuksia maailmasta ja ihmiskunnasta on mielenkiintoista lukea siksikin, että itse ajattelen asioista suhteellisen samalla tavalla. Nämä tekstin helmet olisi kuitenkin voinut tiivistää pienenpäänkin tilaan ja karsia turhaa jaksoselvitystä pois. Lopussa palataan samaan hyvään tekstiin kuin alussa. Sitä olisin toivonut kirjan olevan alusta loppuun asti. Samalla tavalla kuin viimeistä ristiretkeä katsoessa tämä kirja aiheutti minulle tarinoillaan maailmantuskaa, josta on yllättävän vaikea päästä irti, kun ajatukset päätyvät pisteeseen miksi ihmislaji edes on olemassa?